Nelma

Nelma on suurisuinen kala, jolla on ulostyöntyvä alaleuka. Selkäevä on korkea ja terävä. Kala on hopeanhohtoinen ja päältä vihreän, sinisen tai ruskean sävyinen. Aikuiset nelmat voivat painaa 14–25 kg ja kasvaa yli metrin pituiseksi. Kalan liha on vaaleaa, makeaa ja hieman öljyistä.

Nelmalla on kaksi erillistä levinneisyysaluetta, joiden kalat on perinteisesti luokiteltu eri alalajeiksi,[2] mutta joita viime aikoina on käsitelty myös erillisinä lajeina.[1][3][4][5]

• Stenodus leucichtys nelma (tai Stenodus nelma) on pohjoisen päälevinneisyysalueen (ala)laji, joka elää Pohjois-Amerikan ja Euraasian Jäämereen laskevissa vesissä. Euroopassa nelma esiintyy muun muassa Petšoran, Vienanjoen ja Onegan vesistöissä.
• Stenodus leucichthys leucichthys on muista esiintymistä eristynyt alalaji, joka on elänyt Kaspianmeren pohjoisosassa ja siihen laskevissa joissa: Volgassa, Terekissä ja Uraljoessa. Vesistöjen rakentamisen takia kalat eivät enää pääse nousemaan kutupaikoilleen, eikä alalaji siis lisäänny itsenäisesti. Se katsotaan ”luonnosta hävinneeksi”.[3] Kantaa kuitenkin ylläpidetään istuttamalla kalankasvattamoissa kasvaneita poikasia. Toisaalta Volgan yläjuoksulle on istutettu myös arktisen alalajin kaloja.

Nuori nelma syö ensin planktonia ja siirtyy sitten saalistamaan pikkukalaa. Nelma elää niin järvissä, joissa kuin jokisuiden murtovesissä. Se on vaelluskala, joka voi vaeltaa 1 500 km kutupaikalleen, Volgassa jopa 3 000 km. Sukukypsien, yli 5–8-vuotiaiden kalojen kutuvaellus ylävirtaan alkaa jäiden lähtiessä. Kudun jälkeen kalat palaavat alavirtaan, ja ilmeisesti kutevat uudelleen vasta kahden tai useamman vuoden kuluttua.[5]

Myös arktisen (ala)lajin nelmaa on pitkään kasvatettu laitoksissa Venäjällä, aluksi luontoon istutettavaksi. Suomessa on 2010-luvulla aloitettu nelman kalanviljelykasvatustutkimus, joka tähtää kokonaan viljelylaitoksissa kasvatettavan ruokakalan tuottamiseen. Emokalat kokeisiin on tuotu Vologdan alueelta Vienanjoen vesistön Kubinskojejärven viljelykannasta.[6] Syksyllä 2016 kasvatuskokeilun kerrottiin edenneen siihen mennessä hyvin. Ensimmäinen Suomessa kasvatettu nelmojen emokalasukupolvi oli jo saatu tuotettua.[7]