Stendhalin syndrooma
Stendhalin syndrooma eli Firenzen syndrooma on epävirallinen diagnoosi, jolla tarkoitetaan voimakkaasta tai liiallisesta taide-elämyksestä aiheutuvaa, nykyään hyvin harvinaista oireyhtymää. Sen oireisiin kuuluu heikotusta, pahoinvointia, paniikkia, sekavuutta ja sydämentykytystä. Italialainen psykiatri Graziella Magherini nimesi oireyhtymän vuonna 1989 ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan[1], joka kuvasi Firenzen-kokemustaan teoksessaan Rome, Naples et Florence. Magherini tapasi useita oireyhtymästä kärsiviä potilaita, erityisesti ulkomaisia matkailijoita.[2]
Syndrooma on saanut nimensä Stendhalin (Marie-Henri Beyle) mukaan. Maalaus Olof Johan Södermark.
Katso myös
Lähteet
- Tieteen kuvalehti Historia, 12/2013, s.23
- Arno Forsius: Stendhalin syndrooma eli taiteesta hurmioituminen
Aiheesta muualla
- Kortelainen, Anna: Stendhalin syndrooman arvoitus. Puhdasta onnea, kauneutta ja sattumaa. Duodecim 124 (2008): 23: 2714–2719
- Kortelainen, Anna: Hurmio: Oireet, hoito, ennaltaehkäisy. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4867-6.
- Yle Oppiminen: Stendhalin syndrooma
- Mikkonen, Kai: Totuus Stendhalin oireista. Parnasso 4/2018:46–51.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.