Sten Carl Tudeer

Carl Tudeer syntyi Tudeerin merkittävään tilanomistaja- ja sotilassukuun. Hänen isänsä oli lääninviskaali Jakob Johan Tudeer ja äitinsä Gripenberg-sukuun kuulunut Sofia Ulrika Gripenberg, jonka isä oli majuri Carl Constantin Gripenberg.[1] Tudeerin veli oli Venäjällä uransa luonut valtioneuvos Otto Ludvig Tudeer. Professori O. E. Tudeer oli Carl Tudeerin veljenpoika[2] ja postiylijohtaja Achates Ferdinand Gripenberg hänen enonsa[3]. Tudeerin ensimmäisenä puolisona oli vuodesta 1871 Rosa Evelina Krogius, joka kuoli vuonna 1897. Toisena puolisona oli vuodesta 1898 Anna Ehrnrooth (k. 1947), kenraalimajuri Adolf Reinhold Viktor Ehrnroothin tytär. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia.[1]

Tudeer nuorena upseerina.

Tudeer opiskeli vuodesta 1852 Venäjän merikadettikoulussa Pietarissa, valmistui vuonna 1861 aliluutnantiksi ja palveli sen jälkeen vuoteen 1882 Venäjän keisarikunnan laivastossa. Hän sai 1863 midshipmanin, 1867 luutnantin ja 1876 kapteeniluutnantin arvon. Tudeer tutustui ensi kerran kruununperijä Aleksandr Aleksandrovitšiin (tuleva keisari Aleksanteri III) tämän matkustaessa vuonna 1868 fregatti Aleksandr Nevskillä, jossa Tudeer tuolloin palveli lippu-upseerina. Vuosina 1875–1877 ja 1878–1881 Tudeer oli keisarillisen huvipurren Deržavan vanhempana upseerina ja siten läheisissä tekemisissä keisariperheen kanssa.[1] Vuosien 1877–1878 Turkin sodassa hän toimi muun muassa höyrylaiva Annettan komentajana ja kunnostautui joukkojen kuljetuksessa Tonavan yli Zimnitsan luona. Hänet palkittiin tästä kultaisella sapelilla ja nimitettiin keisarin sivusadjutantiksi vuonna 1878.[1][4]

Tudeer siirtyi virkauralle Suomeen Aleksanteri III:n noustua vuonna 1881 valtaistuimelle, sillä uusi keisari halusi Suomen hallintoon tuntemiaan henkilöitä.[1] Hän toimi ensin Suomen meriekipaasia suunnitelleen komitean puheenjohtajana[4] sekä kaartinekipaasin miinavenelaivueen päällikkönä. Vuosina 1882–1885 hän oli luotsi- ja majakkalaitosten ylihallituksen johtajana eli luotsitirehtöörinä ja sen jälkeen vuosina 1885–1889 Viipurin läänin kuvernöörinä (vuoteen 1888 virkaatekevänä[4]). Hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 1883 ja everstiksi 1885, ja hän sai 1888 hovitallimestarin sekä todellisen valtioneuvoksen arvot. Viipurissa Tudeer ajautui kilpailemaan vallasta kaupungin venäläisen komendantin, kenraalimajuri Mihail Duhoninin kanssa.[1]

Tudeer nimitettiin vuonna 1889 senaattiin siviilitoimituskunnan päälliköksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän oli keisarin ohella hyvissä väleissä Suomen kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin kanssa. Heiden järjesti Tudeerin aateloiduksi vuonna 1897, ja Tudeerin on kerrottu puuhanneen avioeroa vaimostaan voidakseen naida Heidenin tyttären Olgan, mikä ei kuitenkaan toteutunut.[1] Valtioneuvoston kansliaa edeltänyt senaatin talousosaston kanslia perustettiin Tudeerin aloitteesta: Kun senaatille vuonna 1892 laadittiin uusi ohjesääntö, Tudeer ehdotti Heidenin tukemana talousosastoon perustettavaksi kanslia, jota hän johtaisi itse. Enemmistö senaattoreista vastusti kanslian perustamista ikään kuin varapuheenjohtajan omaksi toimituskunnaksi, mutta käytännössä uusi kanslia alkoi toimia toimituskunnan tavoin.[5][1]

Tudeerin ääni ratkaisi helmikuussa 1899 kiistellyn päätöksen helmikuun manifestin julkaisemisesta senaattorien ollessa erimielisiä ja äänten mennessä tasan.[1] Toisaalta hän myös johti senaatin valtuuskuntaa, joka lähti Pietariin esittämään keisari Nikolai II:lle manifestin korvaamista Suomen perustuslakeja kunnioittavalla lakiesityksellä. Keisari ei ottanut valtuuskuntaa vastaan. Venäläistämispolitiikkaa kannattanut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov piti Tudeerin toimintaa ”kaksinaamaisena” ja ”roistomaisena”, sillä Tudeer esiintyi keisarille uskollisena vaikka ”pelasi” samalla Suomen hyväksi ja protestoi keisarin päätöstä vastaan.[6] Kesäkuussa 1900 syntyi samanlainen kiista Bobrikovin junailemista esityksistä, joista kiistanalaisin oli manifesti venäjän kielen asemasta Suomessa. Käytyään jälleen turhaan Pietarissa pyytämässä esitysten muuttamista Tudeer äänesti senaatissa enemmistön mukana kielimanifestin julkaisemisen puolesta. Tämän jälkeen Tudeerin senaatti hajosi useiden perustuslaillisten senaattorien erotessa, jolloin hän sai toimeksiannon muodostaa uusi senaatti. Katsottuaan menettäneensä yleisen luottamuksen hän kuitenkin erosi itsekin lokakuussa 1900.[6][1]

Tudeer oli muiden virkojensa ohella vuodesta 1891 keisarin hovin tallimestari ja vuodesta 1896 Helsingin keisarillisen palatsin hoitaja.[1] Tudeer tuki kuvernöörikautenaan Viipurin Hengen­pe­las­tus­seuran perustamista ja oli vuonna 1897 perustetun Suomen Meripelastusseuran ensimmäinen puheenjohtaja.[7] Hän kuoli 64-vuotiaana vuonna 1905.[1] Koska Tudeerilla ei ollut lapsia, hänen aatelissukunsa (suku nro 272) sammui hänen kuollessaan.[2][8]

Tudeer järjesti villa Bjälbon eli nykyisen Kesärannan huvilan oston valtiolle kenraalikuvernöörin virka-asunnoksi.[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sten Carl Tudeer Wikimedia Commonsissa