Stellerinmerileijona

Stellerinmerileijona eli beringinisohylje (Eumetopias jubatus) on korvahylkeiden heimon kookkain laji.

Stellerinmerileijona
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Korvahylkeet Otariidae
Suku: Eumetopias
Laji: jubatus
Kaksiosainen nimi

Eumetopias jubatus
(Schreber, 1776)
Stellerinmerileijonan levinneisyysalue
Stellerinmerileijonan levinneisyysalue
Katso myös

  Stellerinmerileijona Wikispeciesissä
  Stellerinmerileijona Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Aikuisen stellerinmerileijonauroksen pituus on keskimäärin 3,25 m ja naaraan 2,4 m. Uros voi painaa jopa 1100 kiloa, kun taas naaraan paino on enintään 350 kiloa. Lajin väri vaihtelee vaalean ruskeankeltaisesta punertavan ruskeaan, mutta rinnan ja vatsan alueet ovat muuta ruumista tummemmat. Uroksen kaula on paksu ja lihaksikas ja sen niskalla on pitkäkarvainen harja.

Levinneisyys

Stellerinmerileijona elää pohjoisella Tyynellämerellä. Lajin levinneisyysalue ulottuu Ohotan- ja Beringinmereltä pitkin Pohjois-Amerikan länsirannikkoa aina Etelä-Kaliforniaan asti.

Elinympäristö

Stellerinmerileijonan tyypillisiä elinympäristöjä ovat rannikot ja matalat valtameret.

Ravinto

Stellerinmerileijonien ravintoa ovat tavallisesti kalat, mustekalat, nilviäiset ja äyriäiset. Silloin tällöin myös nuoret hylkeet ja merisaukot.

Lähteet
  1. Gelatt, T. & Lowry, L.: Eumetopias jubatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.