Tapani Löfving

Tapani Löfving syntyi 24.12.1689 Narvassa Virossa.[3] Koska hänet kastettiin tapaninpäivänä, hänet nimettiin marttyyri Stefanuksen mukaan. Tuolloin Ruotsiin kuuluneessa varuskunta- ja linnoituskaupungissa oli paljon suomalaisia sotilaita, kuten Tapani Löfvingin isä tykistökonstaapeli Mårten Löfving. Isän ammatti innosti poikaa sotilasuralle. Hänen äitinsä oli Katariina (tai Carin), omaa sukuaan Winter. Tämä toimi kätilönä Helsingissä 1700-luvun alussa ja kuoli 1735 Tukholmassa.[4]

Lapsuutensa Löfving vietti syntymäkaupungissaan, mutta muutti 1698 perheensä mukana Käkisalmeen. Tuolloin ennen suurta Pohjan sotaa Ruotsin alue oli laajimmillaan. Vuonna 1703 nuori Löfving lähti kirjuriksi Viipuriin. Kirjanpitäjän tai kauppiaan ammatista hän ei ollut koskaan haaveillut, sillä sotilaan ammatti houkutteli 14-vuotiasta Tapania eniten. Luonteeltaan hänen kerrotaan olleen vahva, rohkea ja älykäs. Viipurissa Löfving työskenteli kirjurina kaukaisten sukulaistensa Freesin kauppiasveljesten palveluksessa. Samoihin aikoihin sekä Ruotsi että Venäjä valmistautuivat sotaan siirtämällä joukkoja Karjalan alueelle. Vuonna 1706 Venäjän tsaari Pietari Suuri joukkoineen aloitti noin kaksi viikkoa kestäneen Viipurin piirityksen, jonka aikana Löfving sai ensimmäisen kosketuksen sotaan. Venäläiset pommittivat Viipuria ankarasti, mutta silti kenraaliluutnantti Meydell ja hänen 3 000 sotilastaan karkottivat venäläisten 20 000 miehen armeijan.

Löfvingin ura kauppiaana katkesi äkillisesti hänen ollessaan 19-vuotias. Erään venäläistä kasakkaa esittävän karikatyyrin takia hän menetti työpaikkansa Freesin veljesten kirjurina, mutta sai silti heidän suosituksensa rajamajuri Simo Affleckin eli Simo Hurtan palvelukseen. Häneltä Löfving sai hoidettavakseen Suorlahden kartanon Kiteellä.[5]

Vuonna 1709 Ruotsin tilanne alkoi näyttää huolestuttavalta. Sen armeija hävisi täydellisesti Venäjälle Pultavassa kesällä 1709, minkä jälkeen vuoden 1710 kesällä seurasi Viipurin valloitus ja isoviha.[6] Rajamajuri Affleck, joka oli vaikutusvaltainen mies, oli jo aiemmin paennut Pohjois-Karjalasta turvaan Kajaanin linnaan. Saman vuoden heinäkuussa Löfving joutui Suorlahdessa venäläisten kasakoiden vangiksi, mutta pääsi kuitenkin karkaamaan.[5] Syksyn tullessa venäläiset joukot olivat edenneet Pielisjärvelle saakka, joten Löfving sai komennuksen Kajaaniin. Sieltä käsin hän teki joulukuussa 1710 tiedustelumatkan Nurmekseen, missä hän joutui uudelleen venäläisten kasakoiden vangiksi. Löfving onnistui pakenemaan ja hälyttämään lisäjoukkoja Kajaanista, minkä jälkeen hän ja parikymmentä muuta miestä tuhosivat huomattavasti suuremman venäläisen joukon ja saivat sotasaaliiksi 60 hevosta.

Palattuaan voitokkaalta tiedusteluretkeltä Nurmeksesta Löfving pyysi eroa rajamajuri Affleckin palveluksesta ja päätti liittyä armeijaan. Tammikuun 1711 alussa hän matkusti Liljendaliin, jossa Suomen pääarmeija oli silloin leirissä. Aluksi Löfving joutui vasten tahtoaan katsastuskirjuriksi, mutta pian hänet komennettiin tiedustelu- ja partioretkille. Retket suuntautuivat suurimmaksi osaksi Karjalan alueelle, missä Löfving teki havaintoja venäläisten joukkojen lukumäärästä ja liikkeistä. Aina Viipuriin asti ulottuvilla retkillä Löfvingin johdolla toimineet 3–5-henkiset ryhmät tekivät tuhotöitä polttamalla varastoja, järjestäen väijytyksiä ja surmaten vihollisia. Soluttautuminen vihollisen joukkoihin oli Löfvingille helppoa, sillä hän oli varsin kielitaitoinen ja osasi puhua suomen ja ruotsin lisäksi saksaa ja venäjää. Retkillä Löfving vietti yhteensä kaksi vuotta, minä aikana hän teki tarkkoja raportteja esimiehilleen.

Keväällä 1713 venäläiset tekivät maihinnousun Helsinkiin ja heinäkuuhun mennessä vihollinen oli edennyt Porvooseen, jonne Suomen armeijan pääjoukko Löfving mukaan lukien oli joutunut perääntymään. Porvoon taistelussa Suomen armeija oli altavastaajana venäläisten suuren miesylivoiman takia, joten Löfving sai käskyn polttaa Porvoon sillan suomalaisten sotilaiden perääntymisen jälkeen. Se onnistui, mutta taistelun tiimellyksessä Löfving menetti vasemman korvansa. Yksittäiset taistelut vaikuttivat koko sotaan vain vähän, sillä eteläinen Suomi oli pian venäläisten miehittämä. Suomen armeija perääntyi Hämeenlinnaan.

Tapani Löfvingin merkittävät elämäntapahtumat.

Löfving	Ikä	Ylennetty	Aika	Paikka	Toimi
Syntyy			24. joulukuuta 1689	Narva
Kastettiin			26. joulukuuta 1689	Narva
	11		1700		Suuri pohjan sota alkaa
Freesin kauppiasveljesten palvelukseen	14		Tammikuu 1703	Viipuri	kirjuri
Simo Hurtan palvelukseen			Tammikuu 1708	Suorlahden kartanon Kiteellä
Liittyy Suomen armeijaan	22		Tammikuu 1711	Liljendal	Katsastuskirjuri
	24		1713		Isoviha alkaa
		Aliupseeri	1714-1716	Turku	Sissi- ja vakoilutoimintaa
	27	Vänrikki	1716	Turku
Ruotsin kuningas kutsuu Löfvingin henkilökohtaiseen tapaamiseen	28		1717	Lund	Kuningas Kaarle XII tapaa Löfvingin henkilökohtaisesti.
			1717-1720	Itämeri	Kaappaustoimintaa Itämerellä
Eroaa armeijan palveluksesta	32		Kesällä 1720	Tukholma
	33		1721		Isoviha päättyy Uudenkaupungin rauha
		Kapteeni	1729	Turku
Kirjoittaa muistelmansa päiväkirjamerkinnöistään	45		1734	Pori
Löfvingin äiti Katariina kuolee	46		1735	Tukholma
	53		1742		Pikkuviha alkaa
Tuhoaa Venäläisten varastomakasiinin	53		1742	Hailuoto
Kruunu myöntää Löfvingille 120 taalerin vuosieläkkeen	53		1742		Pikkuviha päättyy Turun rauha
	56	Majuri	1747	Turku
Kuolee vanhuuteen	88		29. lokakuuta 1777	Porvoo Hommanäs

Ratkaiseva suomalaisten ja venäläisten välinen taistelu käytiin vielä samana vuonna Hämeenlinnan lähellä ja se johti Suomen armeijan pirstoutumiseen. Turusta tuli venäläisille tärkeä alue, joten Löfving jäi Lounais-Suomeen. Hänen maineensa oli huomattava sekä suomalaisten että venäläisten keskuudessa ja hänet oli etsintäkuulutettu. Lukuisista yrityksistä huolimatta häntä ei enää saatu vangituksi. Vuosina 1713–1717 Löfving toimi myös Ahvenanmaan saaristossa. Hän käytti jälleen soluttautumistaitojaan, sillä koko läntinen ja eteläinen osa Suomea oli venäläisten miehittämä, tekeytyen mm. vanhukseksi, kerjäläiseksi, venäläiseksi rengiksi ja omaksi kirjeenkantajakseen. Tukikohtanaan Löfving piti noiden viiden vuoden aikana Ahvenanmaan pieniä saaria, sillä miehittämättömille saarille oli helppo piiloutua ja yhteydet Ruotsiin olivat hyvät, talvisin meri oli jäässä ja kesäisin Ruotsiin oli avoin väylä kulkea laivalla tai veneellä.

Löfving teki raportteja ja sabotoi pääosin Turkua, sillä suurin osa kaupungin väestöstä oli venäläisiä sotilaita. Tiedustelu- ja sabotointimatkoilla Löfvingillä oli mukanaan vain mies tai pari, sillä suora sodankäynti ei enää tullut kysymykseen vihollisten suuren määrän vuoksi. Löfving sai kuitenkin aikaan huomattavaa tuhoa, mm. räjäyttämällä viljavarastoja ja särkemällä tsaarille tarkoitetut ja varatut täydet viinitynnyrit. Ahvenanmaan saaristossa hän jäljitti ryösteleviä kasakoita ja onnistui toimittamaan heistä useita vankeuteen Ruotsiin.[7] Vuonna 1716 Löfving ylennettiin vänrikiksi, vuonna 1717 Löfving sai kutsun Ruotsin kuninkaalta Kaarle XII:lta saapua Lundin kaupunkiin. Turkista palannut Kaarle antoi Löfvingille henkilökohtaisen tunnustuksen, Löfving puolestaan kertoi kuninkaalle Suomen tilanteesta ja pyysi häneltä apujoukkoja venäläisten karkottamiseen. Ruotsalaisten joukkojen lähettämiseen kuningas ei kuitenkaan suostunut. Löfving sai jatkaa sissisotaa ja tiedusteluretkiä suomalaisten voimin isänmaan puolesta.[8]

Armeijan palveluksesta Löfving erosi vasta vuonna 1720, vain vuotta ennen rauhaa. Vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi. Löfving meni naimisiin lapsuudenystävänsä Riikan kanssa, vuokrasi Nissaksen ratsutilan Helsingin pitäjän Vartiokylästä ja ryhtyi viljelemään maata.[9]

Löfving ei ensin saanut minkäänlaista tukea valtiolta isonvihan aikana Ruotsin hyväksi tekemästään työstä, mutta vuonna 1736 hän sai kuitenkin lahjoituksena Hommanäsin tilan Porvoosta uskollisuudestaan kuninkaalle. Pikkuvihan, joka tunnetaan myös nimellä hattujen sota, alkaessa vuonna 1742 Löfving pestautui jälleen partiotehtäviin. Sodan loputtua hän jatkoi maanviljelyä Porvoossa. Vuonna 1747 hän sai majurin arvon ja valtio alkoi maksaa hänelle eläkettä. Löfving kuoli Porvoossa lähes 88 vuoden iässä.

Tapani Löfvingin rakennuttama Hommanäsin tilan osittain alkuperäinen kartano 1770-luvulta on tullut myyntiin talvella 2023. [10]

• Ruusuvuori Juha: Itämeren merirosvot: piraattitarinoita pohjoisesta. 2.p. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-005-9. Sivut 115, 121–128.
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 483.
• Lindeqvist, K. O.: Isonvihan aika Suomessa, WSOY, Porvoo, 1919
• Rauta, Viljo: Isoviha, Helsinki, Sanatar, 1943
• Luukko, Armas: Suomen historia 1617–1721 osa 8, WSOY, Porvoo, 1967
• Juva, Einar W., Juva, Mikko: Suomen kansan historia 3 Ruotsin ajan loppukausi, Otava, 1965
• Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen., WSOY, Helsinki, 1990, ISBN 951-0-14253-0

• Vapaasti ladattavia Stefan Löfvingin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Veli-Matti Syrjö: / Löfving, Stefan (1689 - 1777) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen)
• Kyösti Wilkuna: Tapani Löfvingin seikkailut
• Päiväkirja by Stefan Löfving – Suomentanut 1874 Elisabeth Löfgren