Stefan Kraft

Kraft kilpaili maailmancupissa ensimmäisen kerran Bischofshofenissa tammikuussa 2012 sijoittuen 54:nneksi. Seuraavassa maailmancupin kilpailussaan, Innsbruckissa tammikuussa 2013 hän saavutti ensimmäiset maailmancupin pisteensä oltuaan 23:s. Kymmenen parhaan joukkoon, ja samalla palkintokorokkeelle hän sijoittui ensimmäisen kerran Bischofshofenissa pari päivää myöhemmin oltuaan kolmas. Hän sijoittui toiseksi Lahdessa helmikuussa 2014. Maailmancup-kauden 2013–2014 kokonaispisteissä hän oli kymmenes.[1]

Kraft sijoittui toiseksi Klingenthalissa marraskuussa 2014 ja kolmanneksi Nižni Tagilissa joulukuussa 2014. Ensimmäisen osakilpailuvoittonsa hän saavutti mäkiviikolla Oberstdorfissa joulukuussa 2014. Innsbruckissa hän oli toinen ja Bischofshofenissa kolmas, mikä riitti hänelle mäkiviikon kokonaisvoittoon ennen Michael Hayböckiä. Tammikuussa 2015 hän oli toinen Kulmin lentomäessä ja voitti Wisłassa. Hän oli toinen myös Zakopanessa, Sapporossa ja Titisee-Neustadtissa. Maaliskuussa hän voitti Lahden osakilpailun ja oli kolmas Kuopiossa sekä Planican ensimmäisessä kilpailussa. Kauden loppupisteissä hän oli kolmas. Tammikuussa 2016 hän oli mäkiviikolla viides, voitti Zakopanen osakilpailun ja oli helmikuussa toinen Trondheimissa, Vikersundin kolmannessa kilpailussa sekä kolmas Kuopiossa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi.[1]

Joulukuussa 2016 Kraft sijoittui kolmanneksi Klingenthalissa, Lillehammerissa sekä Engelbergissä. Mäkiviikolla hän voitti Oberstdorfin osakilpailun ja oli Garmisch-Partenkirchenissä kolmas sekä mäkiviikon kokonaiskilpailussa kuudes. Mäkiviikon jälkeen hän oli toinen Wisłassa sekä Willingenissä, voitti kahdesti Oberstdorfin lentomäessä, oli kahdesti kolmas Sapporossa, voitti Pyeongchangin suurmäessä ja oli toinen Pyeongchangin normaalimäessä. Raw Air -kiertueella hän voitti Oslon ja Trondheimin kilpailut sekä kiertueen kokonaiskilpailun.[1] Vikersundin lentomäen joukkuekilpailussa hän hyppäsi maailmanennätyksen 253,5 metriä[2]. Kauden päätösviikonloppuna Planicassa hän voitti molemmat osakilpailut ja voitti samalla maailmancupin kokonaiskilpailun ennen Kamil Stochia. Hän voitti myös lentomäkicupin.

Kraft oli kolmas sekä Wisłassa marraskuussa 2017 että joulukuussa Nižni Tagilissa ja Engelbergissä. Maaliskuussa 2018 hän sijoittui kolmanneksi Lahdessa sekä toiseksi Oslossa ja Trondheimissa. Planican päätöskilpailuissa hän oli kolmas ja toinen. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui neljänneksi. Kaudella 2018–2019 hän oli mäkiviikolla Oberstdorfissa kolmas, Innsbruckissa toinen ja Bischofshofenissa kolmas. Lisäksi hän sijoittui toiseksi Val di Fiemmessä, voitti Zakopanen ja Sapporon kilpailut, oli kolmas Oberstdorfin lentomäessä, oli toinen Oslossa, voitti Lillehammerissa sekä oli kolmas Trondheimissa ja Vikersundissa. Hän sijoittui toiseksi sekä maailmancupin että Raw Airin kokonaiskilpailussa.[1]

Kraft voitti kaudella 2019–2020 Nižni Tagilissa, Sapporossa, Kulmissa, Râșnovissa sekä Lahdessa, oli toinen Klingenthalissa, Engelbergissä, Titisee-Neustadtissa, Zakopanessa, Sapporossa, Lahdessa sekä kahdesti Val di Fiemmessä ja kolmas Kulmissa sekä Râșnovissa. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja lentomäkicupin sekä sijoittui mäkiviikon kokonaiskilpailussa viidenneksi. Kaudella 2020–2021 hän oli mäkiviikolla kahdeksas ja Titisee-Neustadtissa kolmas. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän sijoittui normaalimäessä kymmenenneksi ja voitti suurmäen maailmanmestaruuden.[1]

Kraft voitti kaudella 2021–2022 Klingenthalissa, Lahdessa, Lillehammerissa ja Oberstdorfin lentomäessä sekä sijoittui kolmanneksi Nižni Tagilissa, Wisłassa, Lahdessa, Oslossa ja Oberstdorfin lentomäessä. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa viidenneksi ja lentomäkicupissa kolmanneksi sekä voitti Raw Air -kiertueen.[1]

Kraft sijoittui kauden 2022–2023 avauskilpailussa Wisłassa kolmanneksi. Rukalla hän sijoittui ensimmäisen kilpailun toiseksi ja jakoi jälkimmäisen kilpailun voiton Halvor Egner Granerudin kanssa. Titisee-Neustadtissa hän oli kolmas. Keski-Euroopan mäkiviikolla hän sijoittui kuudenneksi. Zakopanen henkilökohtaisessa kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Hän voitti Sapporon toisen kilpailun. Kulmin lentomäessä hän oli toinen ja kolmas. Lake Placidin suurmäessä hän sijoittui kolmanneksi. Oslossa hän saavutti kakkossijan ja voiton, Lillehammerissa hän sijoittui toiseksi. Vikersundissa hän oli toinen ja ensimmäinen, Lahdessa toinen. Raw Air -kiertueella hän sijoittui toiseksi. Kauden päätösviikonloppuna Planican lentomäessä hän voitti ensimmäisen kilpailun ja oli toisen kilpailun kolmas. Hän voitti lentomäkicupin ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa toiseksi.[1]