Stefan Dušan

Stefan Uroš IV Dušan Suuri (serb. Стефан Урош IV Душан Силни) (noin 1308 – 20. joulukuuta 1355) oli Serbian kuningas vuosina 1331–1346 ja Serbian keisari (tsaari) 1346–1355. Keskiaikainen Serbian kuningaskunta saavutti huippunsa hänen hallituskautensa aikana.[1] Hän kuului Nemanjić-hallitsijasukuun.

Stefan Dušan.

Vuonna 1346 Stefan antoi kruunata itsensä "serbien, kreikkalaisten, bulgaarien ja albaanien tsaariksi".[2]

Stefan Dušan osoitti vuonna 1330 sotilaalliset kykynsä kruununperillisenä Velbazdin taistelussa, jossa hän taitavasti komensi jousiampujia, jotka veivät hänen armeijan voittoon Bulgariaa ja Bysanttia vastaan. Nuorena kuninkaana hän hyökkäsi useita kertoja Bysantin alueita vastaan ​​(1334, 1341–1345, 1347–1348). Edellisellä vuosisadalla valloitetun Pohjois-Makedonian täydennykseksi Dušan valtasi loput Makedonian kaupungit Thessalonikia lukuun ottamatta ja koko Albanian paitsi Durrësin. Lopulta hän saapui tärkeään Serresin kaupunkiin ja yritti saada haltuunsa laajoja osia Kreikasta - Epeiroksesta ja Thessaliasta - Korintinlahdelle asti. [1]

Näiden valloitusten jälkeen vuonna 1346 Dušan otti kunnianimen Serbian keisari. Tätä titteliä käyttivät vain Stefan Dusan ja hänen poikansa Stefan Uroš V, jonka kuoleman jälkeen 1371 sitä ei käytetty. Vaikka keisarillinen arvonimi ei enää heijastanut pyrkimystä yksinvaltaan, se paljasti Serbian hallitsijan suunnitelmat laajentaa valtakuntansa. Uusien voittojen ja alueellisen laajentumisen jälkeen Dušan vetosi venetsialaisiin saadakseen apua Konstantinopolin valtaamiseen meritse, mutta siihen ei vastattu. Länsivallat eivät halunneet tukea hänen valloituspyrkimyksiään, ja he kutsuivat häntä edelleen kuninkaaksi. Dušanin suunnitelma muodostaa liittouma turkkilaisia ​​vastaan ​​ja neuvottelut paavin kanssa Avignonissa saadakseen itsensä ristiretkeläisten "kapteeniksi" eivät myöskään tuottaneet tulosta. [1]

Dušan keskittyi seuraavaksi maan yhtenäistämiseen. Skopljen osavaltion synodissa vuonna 1349 julkaistiin lakikokoelma Dušanin koodeksi, jota täydennettiin myöhemmin uusilla määräyksillä vuonna 1354. Dušanin tavoitteena oli yhtenäistää maan oikeuskäytäntöä ja tukea kirkon ja aateliston asemaa. Dušanin valtio oli jossain määrin kaksoismonarkia - kuningaskunta Serbian maille ja keisarikunta Kreikan maille - kummallakin oli oma hallintojärjestelmänsä, vaikka molemmilla oli yhtenäiset instituutiot huipputasolla. Dušanin lakikokoelma muodosti myös Serbian perustuslain. [1]

Keisarilla oli edelleen halu valloituksiin ja hän yritti asettua suuren ristiretkiarmeijan johtoon ajamaan turkkilaisia ​​pois Euroopasta. Hänen ennenaikainen kuolemansa loi suuren valtatyhjiön Balkanille, mikä mahdollisti sata vuotta myöhemmin Turkin hyökkäyksen ja Turkin vallan 1900-luvun alkuun saakka. Sotaretkellä vuonna 1355 ​​hän sairastui (mahdollisesti myrkytettynä) ja kuoli kuumeeseen. Serbian mahti alkoi vähitellen taantua.

Dušanin jälkeen Serbian kuninkaaksi tuli Stefan Uroš V.