Stavropolin aluepiiri

Stavropolin aluepiiri (ven. Ставропо́льский край, Stavropolski krai) on Venäjän federaation osa Pohjois-Kaukasiassa Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Rostovin alueeseen ja Kalmukiaan, idässä Dagestaniin, kaakossa Tšetšeniaan, etelässä Pohjois-Ossetiaan, Kabardi-Balkariaan ja Karatšai-Tšerkessiaan sekä lännessä Krasnodarin aluepiiriin. Aluepiirin pääkaupunki on Stavropol (1935–1943 nimenä Vorošilovsk). Stavropolin aluepiiri kuuluu vuonna 2010 perustettuun Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin, jonka pääkaupunki puolestaan on aluepiirissä sijaitseva Pjatigorskin kaupunki.

Stavropolin aluepiiri
Ставропольский край
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Stavropolin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla
Stavropolin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 45.05°N, 41.98°E (Stavropol)
Valtio Venäjä Venäjä
Perustettu 13. helmikuuta 1924
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Stavropol
 – suurin kaupunki Stavropol (398 539 as.)[1]
 – kuvernööri Aleksander Tšernogorov
Pinta-ala 66 128 km²
Väkiluku (2010) 2 786 281[1]
 – väestötiheys 42,1 as./km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 316 888,9 milj. RUB[2]
(eli 0,85 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 113 732 RUB,
noin 2 786 EUR[3]
(eli 43 % Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Symbolit
 – lippu Stavropolin aluepiirin lippu
 – vaakuna Stavropolin aluepiirin vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 26, 126
 – ISO 3166 RU-STA
stavkray.ru (venäjäksi)

Maantiede

Alueen itä- ja pohjoisosat ovat alankoa ja kuuluvat Kalmukkiaroon ja Nogaiaroon. Lounaaseen päin mentäessä maa kohoaa hiljalleen. Suurimmat joet ovat Kuban, Kuma ja Jegorlyk.

Väestö

Stavropolin aluepiirin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan 2 786 281. Väestöstä 42,8 prosenttia oli maaseutuasukkaita ja 57,2 prosenttia kaupunkilaisia. Aluepiirissä on keskimäärin 42,1 asukasta neliökilometrillä. Suurimmat kaupungit ovat Stavropol (398 539 as.), Pjatigorsk (142 511 as.), Kislovodsk (128 553 as.), Nevinnomyssk (118 360 as.) ja Jessentuki (100 996 as.). Yli 30 000 asukkaan kaupunkeja tai kaupunkityyppisiä taajamia ovat lisäksi Mineralnyje Vody (76 728 as.), Georgijevsk (72 153 as.), Mihailovsk (Михайловск, 70 981 as.), Budjonnovsk (64 624 as.), Izobilnyi (Изобильный, 40 555 as.), Svetlograd (Светлоград, 38 520 as.), Gorjatševodski (пгт Горячеводский, 36 967 as.), Zelenokumsk (Зеленокумск, 35 839 as.) ja Blagodavnyi (Благодарный, 32 725 as.).[1]

Hallinto

Aluepiiri on jaettu hallinnollisesti 26 hallintopiiriin ja 10 kaupunkialueeseen.[4] Aluepiirin hallintoa johtavat kuvernööri, aluepiirin hallitus ja valtiollinen duuma.

Kaupunkipiirit


Piirit

  • Aleksandrovskojen piiri
  • Andropovin piiri
  • Apanasenkovskojen piiri
  • Arzgirin piiri
  • Blagodarnyin piiri
  • Budjonnovskin piiri
  • Georgijevskin piiri
  • Gratšovkan piiri
  • Izobilnyin piiri
  • Ipatovon piiri
  • Kirovin piiri
  • Kotšubejevskojen piiri
  • Krasnogvardeiskojen piiri
  • Kurskajan piiri
  • Levokumskojen piiri
  • Mineralnyje Vodyn piiri
  • Neftekumskin piiri
  • Novoaleksandrovskin piiri
  • Novoselitskojen piiri
  • Petrovskojen piiri
  • Predgornyn piiri
  • Sovetskin piiri
  • Špakin piiri
  • Stepnojen piiri
  • Trunovin piiri
  • Turkmeenien piiri

Talous

Aluepiirissä on kaivos-, elintarvike-, koneenrakennus- ja kemianteollisuutta sekä öljyn- ja maakaasuntuotantoa. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä ja värimetalleja. Maataloudessa on keskitytty maanviljelykseen, joka tuottaa viljaa, auringonkukan siemeniä, sokerijuurikasta, viiniä ja vihanneksia. Myös matkailu on tärkeä elinkeino. Alueella sijaitsevat kivennäisvesistään kuuluisat kylpyläkaupungit Kislovodsk, Pjatigorsk ja Jessentuki. Mineralnyje Vody on tärkeä liikenteen solmupiste rautatie- ja lentoasemineen.[5]

Historia

Toisessa maailmansodassa Saksa valtasi suurimman osan aluepiiristä loppukesällä 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen kuitenkin takaisin seuraavana vuonna.

Lähteet
  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 16.2.2014. (venäjäksi)
  2. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 16.2.2014. (venäjäksi)
  3. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 16.2.2014. (englanniksi)
  4. Административно-территориальное деление Stavropolin aluepiiri. Arkistoitu 14.3.2014. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  5. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartta. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.