Stardust (kappale)

Carmichaelin mukaan innoitus kappaleen melodiaan tuli eräästä yliopistoaikojen menetetystä romanssista.[2] Hän oli istuskelemassa vanhan yliopistonsa kampusalueella muistellen opiskeluaikojaan, ja alkoi vihellellä melodiaa katsellen tähtitaivasta.[3] Carmichael esitti alun perin sävellystä ragtime-instrumentaalisovituksena,[2] ja hänen vanha opiskelutoverinsa Stuart Gorrell keksi sille nimen ”Star Dust”.[4]

Ensimmäinen nauhoitus kappaleesta tehtiin lokakuussa 1927. Carmichael värväsi indianapolisilaisen orkesterinjohtaja Emil Seidelin yhtyeineen ja ajoi myöhään yöllä Gennett-yhtiön studioon Richmondiin nauhoittamaan kappaletta. Ensimmäinen otos saatiin nauhalle kello 5 aamulla. Carmichael kutsui nauhoituksissa kappaletta ”mestariteoksekseen”,[5] ja siitä tulikin hänen uransa menestynein sävellys.[4]

Seuraavana keväänä Carmichael äänitti lauletun version kappaleesta Gennett-yhtiölle itse kirjoittamillaan sanoilla varustettuna. Materiaalia oli valmiina vain noin kahdeksi minuutiksi, mutta julkaistavien kappaleiden tavoitepituus oli vähintään 2:45, joten Carmichael kirjoitti paikan päällä kappaleeseen yhden lisäsäkeistön.[6] Nauhoitusta ei kuitenkaan otettu levitykseen; yhtiön studiovalvojan kommentti oli ”Hylätty. Löytyy jo Gennettiltä. Myy huonosti.”[5][6]

Carmichael kääntyi Irving Millsin levy-yhtiön Mills Musicin puoleen, ja lopulta Mitchell Parish kirjoitti kappaleeseen sittemmin tunnetuiksi tulleet sanat. Kappaleen nimi muutettiin tämän julkaisun yhteydessä muotoon ”Star Dust” alkuperäisestä ”Stardust”-nimestä.[3] Carmichaelin sanotaan aina käyttäneen kirjoitusasua ”Stardust”, kun taas levy-yhtiöt kirjoittivat useimmiten kappaleen nimen erikseen.[7] Hakuteoksista kappale löytyy joskus myös muodossa ”Star-dust”.[7]

Isham Jonesin hitaasta balladiversiosta tuli suuri hitti vuonna 1930, ja se nousi Billboardin singlelistan kärkeen.[8] Kappaleesta on lukuisia hittiversioita, muun muassa Bing Crosbyn (1931), Benny Goodmanin (1936) ja Artie Shaw'n (1940) esittämänä. Louis Armstrongin balladiversio vuodelta 1931 on yksi tärkeimmistä kappaleen varhaisista jazzsovituksista.[3]

Yhden historiallisen version esitti Duke Ellingtonin saksofonisti Ben Webster marraskuussa 1940 konsertissa Pohjois-Dakotassa. Kesken konsertin eräs kuuntelija ehdotti ”Stardustia”. Ellingtonilla ei ollut sovitusta valmiina, mutta Webster kuitenkin soitti neljän minuutin improvisaation kappaleesta. Esitys julkaistiin vasta 1970-luvulla, mutta siitä tuli Websterin henkilökohtainen suosikkinauhoite.[3]

Suomessa kappaleen ovat levyttäneet mm. Inga Sulin Pertti Reposen suomentamin sanoin vuonna 1976 sekä Ossi Runne trumpetilla vuonna 1957 ja Veikko Ahvenainen harmonikalla vuonna 1998.[1] Trumpetisti Lauri Ojala ja George de Godzinskyn johtama Radion viihdeorkesteri taltioivat kappaleesta oman, de Godzinskyn sovittaman versionsa Yleisradion kantanauhalle vuonna 1957.[9]

Carmichaelin ensimmäinen äänite myi huonosti, ja Gennettin standardipalkkio (yksi sentti myytyä äänitettä kohti) kustansi säveltäjälle hädin tuskin edestakaisen matkan kotoaan Richmondiin.[5] Kaupalliseen suosioon kappaleen nosti Isham Jonesin vuoden 1930 nauhoitus.[3] Mills Music Trustin mukaan kappale tuotti vuosien 1958 ja 1963 välisenä aikana noin 50 000 dollaria rojalteja vuosittain.[10] Sävellys nosti aiemmin tuntemattoman Carmichaelin yhdeksi Tin Pan Alleyn suurista nimistä.[5]

Kappaleesta on nauhoitettu yli 1 500 versiota, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen levytetyimmistä musiikkikappaleista.[11][3][12] Singlelistoille se on yltänyt ainakin 15 eri artistin esittämänä.[3] Billboard-aikakauslehti julkaisi vuonna 1955 yhdysvaltalaisille tiskijukille kyselyn suosituimmasta populaarimusiikin nauhoitteesta. ”Stardustista” oli listan top 25:ssä neljä eri versiota ja ykkössijalle ylsi Artie Shaw’n nauhoite vuodelta 1941.[3]

Tammikuussa 2022 Helsingin Sanomat pyysi yli 70:ää suomalaista musiikkialan vaikuttajaa nimeämään korkeintaan 20 itselleen juuri sillä hetkellä tärkeintä laulua paremmuusjärjestyksessä, minkä perusteella lehti laati sadan parhaan laulun listan. ”Stardust” ylsi kyselyn kokonaistuloksissa jaetulle sijalle 86.[13]

Kappaleen rakenne on 32 tahdin A-B-A-C.[3][14] Sävellys on kokonaan C-duurissa ja A-osan harmonia muistuttaa vuoden 1918 jazzstandardin ”After You’ve Gone” sointukulkua.[3] Melodia pohjautuu vahvasti sointunuotteihin ja sen onkin sanottu muistuttavan enemmän jazzimprovisaatiota kuin huolellisesti rakennettuja melodiakulkuja, joita aikakauden Tin Pan Alley -säveltäjät kuten George Gershwin, Richard Rodgers ja Irving Berlin julkaisivat.[15]

• Fuld, James J.: The Book of World-Famous Music: Classical, popular, and folk. Courier Dover Publications, 2000. ISBN 978-0-486-41475-1. (englanniksi)
• Kennedy, Rick: Jelly Roll, Bix, and Hoagy: Gennett Studios and the birth of recorded jazz. Indiana University Press, 1994. ISBN 978-0-253-21315-0. (englanniksi)
• Kennedy, Rick; McNutt, Randy: Little Labels – Big Sound: Small record companies and the rise of American music. Indiana University Press, 1999. ISBN 978-0-253-33548-7. (englanniksi)
• Studwell, William Emmett: The Popular Song Reader: A sampler of well-known twentieth century-songs. Routledge, 1994. ISBN 978-1-56024-369-4. (englanniksi)
• Zinsser, William: Easy to Remember: The Great American Songwriters and Their Songs. David R. Godine Publisher, 2006. ISBN 978-1-56792-325-4. (englanniksi)

• ”Tähtisumua”, Suuri toivelaulukirja 11, s. 236. Toim. Heikki Uusitalo. Fazer Musiikki, Suuri suomalainen kirjakerho, 1994. ISBN 951-643-720-6.