Stand Watie

Stand Watie syntyi nykyisen Georgian osavaltion alueella vuonna 1806. Hänen isänsä oli täysverinen ja äiti puoliverinen cherokee. Watien suvusta oli lähtöisin monta cherokeiden johtohahmoa. Hänen setänsä Major Ridge oli yhden cherokeeryhmän johtaja, hänen serkkunsa Rollin Ridge tuli tunnetuksi runoilijana ja kirjailijana Kaliforniassa ja hänen veljensä Elias Boudinot oli Cherokee Phoenixin perustaja ja yksi cherokeiden väestönsiirrot aloittaneen New Echotan sopimuksen allekirjoittajista. Watie itse kuului cherokeiden vähemmistöryhmään, joka piti väestönsiirtoja intiaaniterritorioon nykyiseen Oklahomaan hyvänä ratkaisuna valkoisten leviämiselle intiaanien maille. Niinpä myös Watie oli yksi New Echotan sopimuksen allekirjoittajista. Watie ja muut allekirjoittaneet saapuivat Oklahomaan vuonna 1837 ennen cherokeiden valtaosaa, jotka pakkosiirrettiin alueelle niin sanotun kyynelten tien aikana. Siirtoa vastustaneita cherokeita johti John Ross ja heidän saavuttuaan Oklahomaan siirron vastustajien ja kannattajien kesken syntyi yhteenottoja. Watien sukulaiset Boudinot, Major Ridge ja John Ridge teloitettiin ja Watie nousi näin siirron kannattajien johtohahmoksi. Cherokeiden keskinäiset kahnaukset siirron takia jatkuivat aina vuoteen 1846 saakka, jolloin osapuolten välille solmittiin rauha Yhdysvaltojen välityksellä. Vuoden 1846 ja Yhdysvaltojen sisällissodan syttymisen välillä Watiellä oli asianajajatoimisto ja hänestä tuli myös orjuutta kannattaneen Knights of the Golden Circle-järjestön jäsen.[2]

Etelävaltioiden erottua Yhdysvalloista vuonna 1861 Watie perusti chereokee ratsuväkirykmentin ja käytti joukkojaan ja vaikutusvaltaansa painostaakseen cherokeiden johtajaa ja vanhaa vihollistaan John Rossia liittymään sotaan etelävaltioiden puolella. Painostus toimi ja Ross olikin jonkin aikaa etelävaltioiden puolella sodan alussa, kunnes hän pakeni Philadelphiaan. Rossin paettua Watiestä tuli konfederaation cherokeiden johtaja. Sodan aikana Watie otti osaa esimerkiksi Pea Ridgen (1861), Wilson's Creekin (1861) ja Cabin Creekin ensimmäiseen taisteluun (1863). Watie ylennettiin prikaatinkenraaliksi vuonna 1864. Watie tunnettiin etenkin joukkojensa sissitaktiikoista. Kesäkuussa 1865 Watie laski aseensa viimeisenä etelävaltioiden kenraalina lähes kaksi kuukautta etelävaltioiden antautumisen jälkeen Appomattoxissa. Sodan jälkeen Watie vetäytyi politiikasta ja palasi kotiseudulleen, jossa hän kuoli vuonna 1871.[2]