Stahlhelm

Stahlhelm, Bund der Frontsoldaten (suom. Teräskypärä, rintamamiesten liitto), lyhyemmin Stahlhelm oli pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettu saksalainen veteraanijärjestö. Järjestö politisoitui, ja siitä tuli oikeistoradikaali vaikuttaja Weimarin tasavallassa. Adolf Hitler lakkautti järjestön vuonna 1934.

Stahlhelm, Bund der Frontsoldaten
Järjestön tunnus
Järjestön tunnus
Perustettu 1918
Lakkautettu 1934
Tyyppi veteraanijärjestö
Toiminta-alue Saksa
Johtaja Franz Seldte
Theodor Duesterberg

Stahlhelmin perusti Franz Seldte joulupäivänä 1918. Sen alkuperäisinä kolmena periaatteena oli veljeys, lain ylläpito ja jälleenrakennus. Se ei varsinaisesti ollut tasavallan puolella tai sitä vastaan. Jäseniksi saattoivat liittyä myös sosialistit ja juutalaiset, kunhan he olivat palvelleet rintamalla vähintään puoli vuotta. Tasavallan rauhattomat olot ja Freikorps-joukkojen hajaantuminen ja liittyminen järjestöön radikalisoivat kuitenkin Stahlhelmin, ja seurauksena oli jäsenmäärän kasvu. Alkuperäinen ajatus puhtaasta veteraanijärjestöstä hävisi sen politisoituessa. Maaliskuussa 1920 järjestöllä oli vain 30 paikallisosastoa, mutta vuoden 1921 lopussa paikallisosastoja oli jo yli 300. Vuonna 1924 järjestöllä oli noin 100 000 jäsentä. Vuonna 1927 järjestön johtoon nousivat Seldte ja Theodor Duesterberg. Jäsenmäärä jatkoi kasvuaan, ja vuonna 1928 jäseniä oli 450 000–500 000. Tasavallan loppuvuosina Stahlhelmin rinnalle nousi SA, joka kuitenkin vasta aivan loppuaikoina saavutti Stahlhelmin jäsenmäärän. Stahlhelmin perustaja ja johtaja Franz Seldte ilmoitti tammikuussa tukevansa Hitleriä valtakunnankansleriksi. Tämän jälkeen Franz von Papen suostui nimittämään Hitlerin kansleriksi.[1][2]

Franz Seldtestä tuli Hitlerin hallituksen työministeri, ja järjestön miehet siirrettiin Sturmabteilungin eli SA:n alaisuuteen. Stahlhelm lakkautettiin virallisesti alkuvuodesta 1934. Viralliseksi syyksi lakkauttamiseen mainittiin järjestön "marxilaisuus".[3]

Stahlhelm perustettiin uudelleen 1951, mutta toiminta on ollut vähäistä.[4]

Lähteet
  • Vincent, C. Paul: A historical dictionary of Germany’s Weimar Republic, 1918–1933. Greenwood Press, 1997. ISBN 0–313–27376–6. (englanniksi)

Viitteet
  1. Longerich (2012). Heinrich Himmler, s. 144.
  2. Shirer (1990). The Rise and Fall of the Third Reich, s. 184.
  3. Vincent 1997, s. 460
  4. Facta 2001, WSOY 1985, 15. osa, palsta 258

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.