Helsinki

Helsingin kantakaupunki sijaitsee niemellä kahden sisämaahan työntyvän merenlahden välissä: länsipuolella on Seurasaarenselkä, itäpuolella Kruunuvuorenselkä ja sen jatkeena Vanhankaupunginselkä.[20]

Seurasaarenselän yhdistää mereen noin puoli kilometriä leveä Lauttasaarensalmi kantakaupungin ja Lauttasaaren välissä. Sen läheisyydessä on Länsisatama ja pienemmät lahdet Hietalahti ja Ruoholahti. Kantakaupungin luoteispuolella on Munkkiniemi, josta johtaa saariketju Lauttasaareen. Saarten väliset kapeat salmet yhdistävät Seurasaarenselän lännempänä sijaitsevaan Laajalahteen, jonka poikki kulkee Helsingin ja Espoon raja. Keskellä Seurasaarenselkää sijaitsee Seurasaari.[20]

Kantakaupungin itäpuolella sijaitsevan Kruunuvuorenselän erottaa avomerestä joukko saaria, joille on rakennettu Suomenlinna. Kruunuvuorenselän lahtia ovat Eteläsatama ja Pohjoissatama, joiden välissä on Katajanokka. Pohjoissatamasta työntyy länteen Siltavuorensalmi, joka johtaa Eläintarhanlahteen ja Töölönlahteen. Salmen yli johtavat Hakaniemen silta ja Pitkäsilta ja varsinaisen Töölönlahden suulla sijaitseva rautatiepenger.[20]

Kruunuvuorenselän jatkeena pohjoisessa on Vanhankaupunginselkä, johon Vantaanjoki laskee Vanhankaupunginkosken kautta. Välissä on joukko saaria, joista suurimmat ovat Kulosaari, Mustikkamaa ja Korkeasaari. Niiden itäpuolella on Herttoniemi, ja sen edustalla suuret saaret Laajasalo ja Santahamina, jotka rajoittavat Kruunuvuorenselkää itäpuolelta. Kaupungin itäisimmässä osassa on laaja Vuosaaren niemimaa, jota rajoittavat Vartiokylänlahti ja Porvarinlahti.[20]

Helsingin kuukausien keskimääräiset lämpötilat ja sademäärät ilmastokaaviona.

Helsingissä vallitsee merellisen ja mannerilmaston välimuoto: talvet ovat suomalaisittain melko lauhoja ja kesät lämpimiä, joskin hellepäiviä on vähemmän kuin Etelä-Suomen sisämaassa. Merituuli viilentää kaupungin ilmaa keväisin, kun taas syksyllä vaikutus on päinvastainen: esimerkiksi vertailukaudella 1981–2010 terminen talvi alkoi Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla Ilmatieteen laitoksen mukaan vasta 7. joulukuuta. Helsingin pakkasennätys mitattiin Kaisaniemessä 10. tammikuuta 1987, jolloin lämpötila laski −34,3 °C asteeseen. Helsingin Kaisaniemen lämpöennätys on +33,2 °C 28. päivänä heinäkuuta 2019.[21] Sadepäiviä (sademäärä väh. 0,1 mm) on keskimäärin 182 vuodessa. Aurinkotuntien määrä on suurin rannikolla, ja se laskee sisämaahan mentäessä. Kaudella 1981–2010 lähin mittauspaikka oli Helsinki-Vantaan lentoasema, jossa havaittiin 1 780 aurinkotuntia. Luku on korkeampi kuin sisä-Suomen mittausasemilla, mutta alempi kuin Suomenlahden saaristossa.[22][23] Auringon kulma kesäpäivänseisauksessa on korkeimmillaan 53,3° ja talvipäivänseisauksessa 6,5°.[24]

Pääartikkeli: Helsingin seutu ja Helsingin seutukunta

Helsingin seutu on Helsinkiä ympäröivä metropolialue. Siihen kuuluvat Helsingin lisäksi Espoo, Vantaa, Kauniainen, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Pornainen, Mäntsälä ja Vihti.[25] Helsingin seutua laajempi alue on Helsingin seutukunta, joka on yksi Suomen seutukunnista.[26] Seutukuntaan kuuluvat Helsingin seudun lisäksi Siuntio, Lohja ja Karkkila.

Helsingissä on 8 suurpiiriä ja 34 peruspiiriä.[28]

Pääartikkeli: Helsingin arkkitehtuuri

Helsingin arkkitehtuurissa huomattavimmat tyylisuunnat ovat uusklassismi, jugend ja funktionalismi.[31] Suurin osa Helsingin rakennuksista on rakennettu vuoden 1808 tulipalon jälkeen. Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus on Sederholmin talo (1757) Senaatintorin ja Katariinankadun risteyksessä.[31] Myös Suomenlinnassa on 1700-luvulla valmistuneita rakennuksia, muun muassa Kustaanmiekan Kuninkaanportti (1753–1754).[32]

Kun Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, kaupunkia piti rakentaa uudelleen tulipalon jälkeen. Uusi asemakaava ja uudet rakennukset syntyivät Johan Albrecht Ehrenströmin ja Carl Ludvig Engelin yhteistyönä. Kaupungille luotiin empiretyylinen keskusta, jonka perusilme on säilynyt 2000-luvulle asti.[33] Ehrenströmin asemakaavassa Kruununhaka, Kluuvi, Kaartinkaupunki, Kamppi ja Punavuori saivat nykyisen korttelirakenteensa, mutta yksi- tai kaksikerroksiset empiretyyliset puutalot on purettu lähes kokonaan uudempien ja kookkaampien kivirakennusten tieltä.[34]

Engelin piirtämiä rakennuksia on eritoten Senaatintorin ympärillä. Senaatintorin itä- ja länsipäädyissä sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus (1828–1832) ja Valtioneuvoston linna (1818–1822).[35][36] Senaatintoria hallitsee pohjoispäässä sijaitseva empiretyylinen, valkea Helsingin tuomiokirkko (1830–1846, vihitty 1852).[37] Lähiympäristössä sijaitsevat muun muassa kaupungintalo (1828–1833)[38], yliopiston kirjasto (1836–1845),[39] entinen sisätautien klinikka, nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kampusrakennus (1824)[40][41] ja ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1827).[42] Empiretyylisen Presidentinlinnan (1820) suunnitteli Pehr Granstedt[43]. Helsingin vanhin kirkko on Vanha kirkko (1826), jonka suunnitteli Engel.[44]

Säätytalo aikanaan poliittisen kohun herättäneine päätykolmioreliefeineen

Empirekeskustan rakentamisen jälkeen Helsingissä oli hiljaisempi rakennuskausi 1860-luvulle asti. Monet uudet liikerakennukset olivat neljä-, viisi- tai kuusikerroksisia. Vallitsevaksi tyyliksi nousi uusrenessanssi ja sen huomattavimmaksi edustajaksi Theodor Höijer, joka suunnitteli muun muassa Pohjoisesplanadille ehjän kaupunkikuvallisen kokonaisuuden, jonka kenties edustavin esimerkki on aikanaan kaupungin suurin yksityistalo, Grönqvistin talo (1883)[45]. Höijerin piirustusten mukaan on rakennettu myös muun muassa Ateneumin taidemuseo (1887), jonka arkkitehtuuriin kuuluvat monet korkokuvat ja patsaat, Erottajan paloasema (1891) sekä Rikhardinkadun kirjasto (1881).[46] Gustaf Nyström suunnitteli Kruununhakaan niin ikään uusrenessanssityyliset, koristelussaan rikkaat Säätytalon (1891) ja Valtionarkiston (1890), jotka muodonkäsittelyssään nojaavat toisaalta vahvasti Engelin uusklassistiseen perintöön.[47][48] Myös Vanha kauppahalli (1889) on hänen suunnittelemansa.[49] Edustavia uusrenessanssirakennuksia ovat myös Kruununhaassa sijaitsevat Ludwig Bohnstedtin suunnittelema, tyylillisesti hieman pelkistetympi Suomen Pankki (1883) sekä Sebastian Gripenbergin suunnittelema Suomalaisen kirjallisuuden seuran rakennus (1890).[50][51]

Uusgotiikkaa Helsingissä on nähtävissä lähinnä julkisissa rakennuksissa; näistä näkyvin on Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko (1891), joka on Suomen suurin kivikirkko.[52] Muita esimerkkejä uusgotiikasta ovat Ritarihuone (1862) Kruununhaassa ja katolinen pyhän Henrikin katedraali (1860).[53][54] Uusbarokki on kaupungissa sitäkin harvinaisempi tyyli; sen pääesimerkki on kertaustyylien kulta-ajan jälkeen rakennettu nykyisen Luonnontieteellisen museon rakennus (1913).[55]

Vakuutusyhtiö Suomen talo (1911) Lönnrotinkadulla

Jugendtyyli on Helsingin näkyvimpiä arkkitehtuurin tyylisuuntauksia, ja 1900-luvun alkuvuosina rakennetut jugendtyyliset kerrostalot hallitsevat monen kaupunginosan katukuvaa.[56] Jugendin alkuvaiheen arkkitehtuuri on vaikutteiltaan mannermaista, mikä näkyy mm. useissa keskustan liikerakennuksissa.[57] Nousevan kansallisromantiikan myötä innoitusta haettiin kansallisista aiheista ja luonnosta, mikä näkyy yhtenäisimmin Katajanokan asuinalueessa sekä Onni Tarjanteen suunnittelemassa Kansallisteatterin rakennuksessa (1902), jossa toisena lähtökohtana on aikansa yhdysvaltalainen arkkitehtuuri.[58] Varsinaisen kansallisromantiikan arkkitehtuurin merkittävimpiin töihin kuuluvat tämän lisäksi Gesellius–Lindgren–Saarisen Pohjolan talo (1899–1901)[59] ja fasadeissaan Suomen keskiaikaisia linnoja ja kirkkoja mukaileva Kansallismuseo (1905–1910)[60] sekä Lars Sonckin Kallion kirkko (1908–1912)[61] ja Puhelinyhdistyksen talo (1905).[57]

Myöhäisjugendissa arkkitehtuuri palasi klassisiin aiheisiin. Yhtenäisimmällään tyyli on osassa Etu-Töölöä sekä asettelultaan ja mittakaavaltaan huvilakaupunkimaisessa Eirassa, joissa on myös asemakaavoituksessa pyritty sitteläisittäin vaihtelevaan, orgaaniseen vaikutelmaan.[62][63] Edustava esimerkki myöheisjugendista on Uusi ylioppilastalo (1910).[64] Ajanjakson tärkein arkkitehtuurikilpailu järjestettiin Helsingin rautatieasemasta (1905–1919)[65]. Eliel Saarinen voitti sen kansallisromanttisella ehdotuksella, mutta ehdotus muuttui lopulta kritiikin jälkeen kohti konstruktivismia ja rationalismia.[57]

Käpylän kaupunginosan puutaloaluetta

Uutena tulkintanaan 1920-luvulla käyttöön tulleen klassismin aikaan Helsinki oli huomattavasti kasvava kaupunki, mikä näkyy suuressa määrässä aikakaudella rakennettuja asuintaloja. Nykyaikaan on säilynyt jopa poikkeuksellisen yhtenäisinä ajan asuinkorttelistoja eritoten Etu-Töölössä ja Vallilassa sekä puutarhakaupunkimaisessa Puu-Käpylässä. Vasta itsenäistyneessä Suomessa tyylisuunta korosti suunnittelun yhtenäisyyttä sekä katseiden kohdistusta vanhasta emämaasta pohjoismaisuuteen.[66] Julkisissa rakennuksissa Helsingin huomattavimpia ja tyylipuhtaimpia esimerkkejä tyylisuunnasta ovat Töölön kirkko (1930)[67] ja Taidehalli (1928)[68].

1920-luvun klassismi vaihettui vähitellen pelkistyen funktionalismiin ja jätti Helsinkiin paljon rakennuksia, jotka tyylillisesti ovat näiden tyylisuuntien leikkauspinnalta. Kenties edustavin esimerkki kehityksen alkuvaiheilta on eräs Suomen tunnetuimmista rakennuksista, pääosin klassistinen Eduskuntatalo (1926–1931).[69] Myös Paavalinkirkko (1930) on vielä voittopuolisesti klassistinen ja muotoiltu soveltaen italialaisen basilikan tyyliä.[70] Klassismia ja mannermaista rationalismia yhdistää valmistuessaan jo jokseenkin vanhanaikainen Stockmannin tavaratalo (1925–1930).[71]

1930-luvun alussa kuitenkin arkkitehtuurin muotokieli pelkistyi nopeasti, mikä ilmenee jo Suomen ensimmäiseksi pilvenpiirtäjäksi kutsutussa Hotelli Tornissa (1931)[72] sekä Helsingin konservatorion rakennuksessa, nykyisessä Sibelius-Akatemian R-talossa (1931), jota voi luonnehtia jo lähinnä funktionalistiseksi, vaikka jäsentely onkin vielä klassistista[73]. Funktionalismin nopea läpilyönti aiheutti myös vastarintaa; 1930 järjestetystä Mikael Agricolan kirkon suunnittelukilpailussa järjestettiin toinen kierros, koska kaikki ensimmäiseen saapuneet ehdotukset koettiin tyyliltään liian suoraviivaisiksi. Kirkko valmistui 1935 Lars Sonckin suunnittelemana, klassismilla ja sen toisinaan suosimalla punatiilellä pehmennettyyn funktionalistiseen tyyliin.[74]

Postitalo (1939) ja Sokos (1952) Mannerheimintiellä, keskeisiä esimerkkejä myöhäisestä funktionalismista

Funktionalismin tyyliin rakennettiin yhtenäiset, ns. töölöläisfunkkista edustavat Keski- ja Taka-Töölön asuinalueet, joissa vanhanaikaiseen umpikorttelirakenteeseen sidottuna funktionalismin ihanteet eivät vielä täysin toteudu.[75] Keskeisiä täysfunktionalismia, ns. valkoista funktionalismia edustavia rakennuksia ei Helsingissä ole erityisen paljon. Merkittävämmät näistä rakennettiin vuoden 1940 olympialaisia varten, tärkeimpinä esimerkkeinä Olympiastadion (1934–1938), Autopalatsi (1937), Lasipalatsi (1936) sekä Olympiakylä, joka oli Helsingin ensimmäinen funktionalistinen avokorttelirakenteinen kaupunginosa.[76] Funktionalistinen Helsinki-Malmin lentoasema (1936) on Suomen lentokentistä ainoana luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.[77][78] Teollisuusarkkitehtuurin parhaita esimerkkejä ovat SOK:n Vallilan tuotantolaitokset.

Toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakentamiskauden aikana Helsinkiin nousi lyhyessä ajassa rakennuskannaltaan yhtenäisiä lähiöitä, kuten Maunula, Haaga, Munkkivuori, Lauttasaari, Länsi-Herttoniemi ja Roihuvuori. Suomalaista arkkitehtuuria leimasi 1950-luvulla yksinkertaisuus ja inhimillinen mittakaava. Helsingissä tätä humaania rationalismia edustavat muun muassa Kansallisteatterin pieni näyttämö ja Kulttuuritalo.[79]

Kalasataman alue tornitaloineen heinäkuussa 2022

Suomi kaupungistui voimakkaasti 1960–1970-luvuilla. Helsingissä uusia asukkaita varten rakennettiin muun muassa Pihlajamäki, jossa käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran laajassa mittakaavassa betonielementtimenetelmää. 1960-luvun arkkitehtuurin veistoksellisempia esimerkkejä ovat Kannelmäen ja Temppeliaukion kirkot sekä Helsingin kaupunginteatteri. Kaksi viimeksi mainittua ovat esimerkkejä myös suuren rakennushankkeen taitavasta sijoittamisesta ympäristöönsä. Tällaista suuntausta edustaa myös Alvar Aallon keskustasuunnitelmasta ainoana toteutettu Finlandia-talo. Kasvukaudella purettiin monia vanhoja arvorakennuksia, ja esimerkiksi Katajanokalla sijaineen Norrménin talon tilalle rakennettiin Stora Enson pääkonttori.[80]

1980- ja 1990-luvuilla rakennetussa Pikku Huopalahdessa on pyritty pääsemään eroon yksi-ilmeisestä ruutukaavasta. Pikku Huopalahden ilme onkin hyvin orgaaninen, eivätkä sen kadut toistu samanlaisina. Itäkeskus oli puolestaan ensimmäinen 1980-luvulla rakennettu aluekeskus.[81] Helsinkiä on myös pyritty suojelemaan 1900-luvun lopulla, ja monia vanhoja rakennuksia on peruskorjattu.[82] Uusinta arkkitehtuuria edustavat muun muassa Nykytaiteen museo Kiasma (1998), lasiseinäinen Sanomatalo (1999) sekä osittain puujulkisivuinen Helsingin keskustakirjasto Oodi (2018).[83]

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet

Helsingin tuomiokirkko mereltä

Merellinen Helsinki on nähtävyys itsessään ja yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta.[84] Merkittävimpiä nähtävyyksiä on Suomenlinnan linnake, joka on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon. Toinen saarikohde on Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.[85] Lapsiperheiden suosimia nähtävyyksiä ovat Linnanmäen huvipuisto ja Korkeasaaren eläintarha.[86] Helsingin kirkoista tunnetuimpia ovat Temppeliaukion kirkko, ortodoksinen Uspenskin katedraali ja Helsingin tuomiokirkko, joka hallitsee empiretyylistä Senaatintoria. Sen reunalla sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna. Senaatintorilta on lyhyt matka Kauppatorille, jonka reunalla sijaitsevat Presidentinlinna ja Helsingin kaupungintalo. Esplanadin puisto on ydinkeskustan merkittävin puisto. Mannerheimintien varrella on muun muassa Kansallismuseo, Eduskuntatalo, nykytaiteen museo Kiasma ja Stockmannin tavaratalo.[87] Aleksanterinkatu on keskustan merkittävin ostos- ja liikekatu. Merkittäviä kauppakeskuksia ovat ydinkeskustassa sijaitsevat Kamppi ja Forum, Itäkeskuksessa sijaitseva Itis, Kannelmäessä sijaitseva Kaari, Kalasatamassa sijaitseva Redi ja tuoreimpana Pasilassa sijaitseva Pohjoismaiden suurin kauppakeskus Mall of Tripla.[88] Töölössä sijaitsevassa Ratikkamuseossa voi tutustua Helsingin joukkoliikenteen historiaan. Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista voi luoda yleiskatsauksen Helsinkiin.[89]

Tunnettuja patsaita ja muistomerkkejä ovat muun muassa keisari Aleksanteri II:n patsas (1894), suihkulähdeveistos Havis Amanda (1908), Paavo Nurmen juoksijapatsas (1925), Kolmen sepän patsas (1932), Aleksis Kiven muistopatsas (1939), marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas (1960) ja Sibelius-monumentti (1967).[90]

Helsingin asukasluku (31.12.2022) on 664 921, josta suomenkielisiä on 76,1 prosenttia, ruotsinkielisiä 5,5 prosenttia ja muunkielisiä 18,3 prosenttia. Asukkaista on suurempi osa naisia (53,4 %) kuin muualla Suomessa (51,1 %). Kaupungin maa-alueen väestötiheys on 3 049,66 henkilöä/km².[109]

Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla, ja se jatkui sotavuosia lukuun ottamatta aina vuoteen 1968.[110] 1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, kun ihmisiä muutti Espoon ja Vantaan uusiin lähiöihin, joissa väestönkasvu jatkui entistä tahtia. Alettiin puhua pääkaupunkiseudusta. Myöhemmin myös Espoossa ja Vantaalla alkoi kaavoitus olla riittämätöntä ja muuttovirta siirtyi yhä kauemmas, Helsingin seudulle entisiin maaseutukuntiin ja Lohjalle, Riihimäelle, Hämeenlinnaan, Lahteen ja Porvooseen saakka. Helsinkiläisten lukumäärä ylitti silti 600 000 rajan kesällä 2012. Helsingin väkiluvun on arvioitu olevan vuonna 2050 noin 860 000.[110][111]

Vuonna 2019 Helsingin ruotsinkielisestä väestöstä noin 43 prosenttia asui kantakaupungissa, kun koko väestöstä siellä asui noin 32 prosenttia. Kaupungin osa-alueista ruotsinkielisten osuus oli vuonna 2019 suurin Kyläsaaressa (82,5 %), Kaivopuistossa (34,3 %), Karhusaaressa (20,6 %) ja Ullanlinnassa (19,6 %).[112] Helsinki ja sen lähikunnat muodostavat 1,6 miljoonan asukkaan Helsingin seudun metropolialueen.[113][114]

Vuodenvaihteessa 2022 Helsingin väestöstä 18,3 prosentilla oli jokin muu äidinkieli kuin suomi tai ruotsi. Suurimmat ryhmät olivat venäjänkieliset (20 502 henkeä), somalinkieliset (13 289 henkeä), vironkieliset (9 864 henkeä) ja arabiankieliset (9 760 henkeä).[115]

[116]

Lähde: Tilastokeskus.[117]

Vuonna 2022 Helsingissä asui 108 919 henkilöä, eli 16,4 prosenttia, jonka syntyperä oli ulkomailla. Väestöennusteen mukaan vuonna 2035 neljäsosa Helsingin asukkaista olisi vieraskielisiä. [118]

Syntyperä	Asukasluku (2022)	%
Suomi	555 109	83,6
Neuvostoliitto	13 533	2,0
Viro	10 400	1,6
Somalia	6 883	1,0
Irak	5 818	0,9
Venäjä	3 975	0,6
Kiina	3 876	0,6
Ruotsi	3 562	0,5
Intia	2 672	0,4
Vietnam	2 433	0,4
Filippiinit	2 370	0,4
Yhdysvallat	2 206	0,3
Yhdistynyt kuningaskunta	2 166	0,3
Turkki	2 142	0,3
Iran	2 024	0,3
Nepal	2 017	0,3

Vuoden 2018 lopussa Helsingissä oli 648 042 asukasta, joista 633 068 asui taajamissa, 278 haja-asutusalueilla ja 14 696:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Helsingin taajama-aste on 100,0 %.[119] Helsingin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[120]

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Helsingin keskustaajama ulottuu Helsingin lisäksi usean naapurikunnan alueelle.[121] Vuoden 2011 lopussa Helsingin keskustaajamassa oli 1 159 211 asukasta ja sen pinta-ala oli 631,11 neliökilometriä.[122] Vuoden 2017 lopussa koko keskustaajaman väkiluku oli 1 268 296 asukasta ja pinta-ala 680,12 neliökilometriä.[123]

Helsingin keskustaajaman alueella sijaitsee kolme kaupunkialuetta: Helsingin, Keravan ja Järvenpään kaupunkialueet.[124] Östersundomin liitosalueen taajamaväestö kuuluu Söderkullan taajamaan, joka ulottuu pääosin Sipoon kunnan alueelle ja pieneltä osin myös Vantaan kaupungin alueelle.

Helsingin Saalem-seurakunta Hakaniemen Näkinkujalla elokuussa 2013.

Vuoden 2018 lopussa Helsingin asukkaista 52,4 prosenttia kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon.[125] Kirkkoon kuuluvien osuus on pienempi ja kirkosta erotaan useammin kuin muualla Suomessa. Yle Uutisten mukaan Helsinki oli vuonna 2017 Suomen vähiten luterilaisin kunta.[126] Vuonna 2013 alle puolet Helsingissä syntyneistä kastettiin kirkon jäseniksi.[127] Kirkon jäsenprosenttiin vaikuttaa erityisesti maahanmuutto, joka nostaa kaupungin väkilukua, mutta ei lisää kirkkoon kuuluvien osuutta.[128]

Kaikille luterilaisen kirkon herätysliikkeille, rukoilevaisuutta lukuun ottamatta, Helsinki on keskeinen kaupunki. Voimakkaimmin Helsingissä vaikuttaa evankelioiva herätyskristillisyys. Herätysliikkeiden kannattajajoukot ovat määrällisesti Helsingissä muuta maata suuremmat, mutta suhteellinen osuus väestöstä ja siten vaikutus seurakuntaelämään pienempi. Herätysliikkeiden kannalta erityisesti muualta maasta muuttaneet muodostavat liikkeiden elinvoimaisen ytimen.[129] Vuonna 1987 järjestetyssä Missio Helsingissä yli 9 000 ihmistä tuli uskoon. Helsinki Mission jälkimainingeissa Helsingissä syntyi Tuomasmessu-yhteisö, joka kokoontuu viikoittain Mikael Agricolan kirkossa.[130]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Helsingissä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[131]

Nämä seurakunnat muodostavat Helsingin seurakuntayhtymän (ruots. Helsingfors kyrkliga samfällighet), johon kuuluu yhteensä 18 suomenkielistä ja kolme ruotsinkielistä seurakuntaa.[132] Näiden lisäksi Helsingissä toimii kaksi ei-alueellista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon alaista seurakuntaa, Suomen saksalainen seurakunta sekä riikinruotsalainen Olaus Petrin seurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon Helsingin ortodoksinen seurakunta toimii Helsingin lisäksi koko Uudellamaalla. Vuonna 2014 siihen kuului noin 20 000 jäsentä.[133]

Helluntaiherätyksen piirissä Helsingissä toimivat Suomen suurin helluntaiseurakunta Saalem[134], Fila Helsinki, Lähetysseurakunta, Siion-seurakunta, Kontulan Metrokappeli, Lighthouse Christian Center, Malmin Saalem, Risteyspaikka sekä Vuosaaren Ankkuriseurakunta.[135] Vapaakirkollisuutta edustaa Helsingin vapaaseurakunta.[136] Baptistisia seurakuntia ovat Helsingin baptistiseurakunta ja ruotsinkielinen Helsingfors Baptistförsamling.[137]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Helsingin kaupungin nykyisellä alueella.[131]

• Agricolan seurakunta (liitetty Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan 1999)
• Alppilan seurakunta (liitetty Kallion seurakuntaan 2011)
• Hakavuoren seurakunta (yhdistetty Huopalahden seurakunnan kanssa Haagan seurakunnaksi 2011)
• Helsingin pohjoinen suomalainen seurakunta (jaettu Keski-Helsingin ja Töölön seurakunniksi 1946)
• Huopalahden seurakunta (yhdistetty Hakavuoren seurakunnan kanssa Haagan seurakunnaksi 2011)
• Johanneksen seurakunta (ent. Helsingin eteläinen suomalainen seurakunta, liitetty Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan 1999)
• Keski-Helsingin seurakunta (jaettu Vanhankirkon, Lauttasaaren ja Suurkirkon seurakunniksi 1956)
• Kulosaaren seurakunta (liitetty Herttoniemen seurakuntaan 2011)
• Käpylän seurakunta (liitetty Oulunkylän seurakuntaan 2011)
• Lukas församling (yhdistetty Markus församlingin kanssa Petrus församlingiksi 2009)
• Malmin ruotsalainen seurakunta (jaettu Markus församlingiksi ja Matteus församlingiksi 1961; lisäksi Oulunkylän seurakunnan ruotsinkieliset siirrettiin samassa yhteydessä Markus församlingiin ja Kulosaaren ruotsinkieliset Matteus församlingiin)
• Malmin suomalainen seurakunta (jaettu Malmin, Pakilan ja Herttoniemen seurakunniksi 1961)
• Markus församling (yhdistetty Lukas församlingin kanssa Petrus församlingiksi 2009)
• Meilahden seurakunta (Liitettiin Töölön seurakuntaan 2019)
• Munkkivuoren seurakunta (liitetty Munkkiniemen seurakuntaan 2011)
• Norra svenska församling (liitetty Johannes församlingiin 2009)
• Södra svenska församling (liitetty Johannes församlingiin 2009)
• Taivallahden seurakunta (liitetty Töölön seurakuntaan 2011)
• Tomas församling (liitetty Johannes församlingiin 2009)
• Vanhankirkon seurakunta (liitetty Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan 1999)

Pääkaupunkiseudulla on kaikkiaan noin 30 moskeijaa. Monet kieliryhmät ja kansallisuudet, kuten bangladeshilaiset, kosovolaiset, kurdit ja bosnialaiset ovat perustaneet omia moskeijoitaan.[138] Muslimiyhteisöistä vanhin on 1800-luvulla muodostunut tataariyhteisö.[139] Vuoden 2015 lopulla imaami Anas Hajjar arvioi, että suurina juhlapyhinä moskeijoissa käy yhteensä noin 10 000 muslimia.[140]

Helsingin synagoga vuodelta 1906 on vanhempi Suomen kahdesta synagogaksi alun perin rakennetusta rakennuksesta.[141]

Vuonna 2015 Helsingissä oli noin 3 500 yksinäistä asunnotonta. Noin tuhat heistä on ulkomaalaisia.[153] Asunnottomista 700 on alle 25-vuotiaita, mikä on 400 vähemmän kuin vuonna 2013. Helsingin asumisen tuen päällikön Taru Neimanin mukaan asunnottomuus on vähentynyt, koska tilapäisen asumisyksiköiden paikkoja on enemmän kuin ennen. Vuonna 2015 Helsingin asumisyksiköissä oli runsaat 800 paikkaa ja jonotusajat niihin olivat keskimäärin vuoden mittaisia.[153]

Vuonna 2013 Helsingissä oli noin 382 000 työpaikkaa. Yksityisen sektorin työpaikkoja oli 240 000 ja valtion työpaikkoja 40 000. Kuntasektorilla työskenteli 65 000 henkeä, valtioenemmistöisissä osakeyhtiöissä 13 000 ja yrittäjänä toimi 25 000 henkeä. Noin 30 prosenttia Suomen valtion työpaikoista on Helsingissä.[161]

Koko Helsingin seudun elinkeinorakenne on hyvin palveluvaltainen. Seudun työpaikoista 16 prosenttia on jalostuksessa, 59 prosenttia kaupan ja muiden markkinapalveluiden toimialoilla sekä 25 prosenttia julkisissa palveluissa. Erityisesti kaupan ja muiden markkinapalvelualojen osuudet ovat Helsingin seudulla huomattavasti suurempia kuin koko maassa. Julkisten palveluiden työpaikkaosuus on seudulla jonkin verran pienempi ja jalostuksen osuus huomattavasti pienempi kuin koko maassa.[162]

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja, jolla on lähes 39 000 työntekijää. Helsinkiläisistä 18–64-vuotiaista 72 prosenttia oli työllisiä vuonna 2011, kun koko maan vastaava lukema oli 69,9 prosenttia. Muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä on vähän teollisuustyöpaikkoja, mutta runsaasti liike-elämän palvelujen ja tukku- ja vähittäiskaupan työpaikkoja.[163] Pääkaupungissa on yli 68 000 tietotekniikkaan liittyvien toimialojen työpaikkaa. Se on noin kolmasosa koko Suomen informaatiosektorin työpaikoista.[164]

Eniten työpaikkoja on eteläisen suurpiirin alueella, Kampin alueen ollessa suurin keskittymä. Suuria keskittymiä keskustan ulkopuolella on keskisessä suurpiirissä Kallion, Vallilan ja Pasilan kaupunginosissa.[165]

Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 131,8 prosenttia (2020),[166] joten monet muidenkin kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tilastokeskuksen määrittelemään Helsingin työssäkäyntialueeseen kuului 26 kuntaa vuonna 2020.[167]

Carl Ludvig Engel: Helsingin yliopiston päärakennus, 1832. I. K. Inhan valokuva.

Helsingissä sijaitsee neljä tiede- tai taideyliopistoa: Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Taideyliopisto ja Svenska handelshögskolan. Opiskelijoita näissä on lähes 50 000 – yli 28 prosenttia koko Suomen yliopisto-opiskelijoista.[168] Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu.

Lisäksi toiminnassa on kuusi ammattikorkeakoulua: Diak, Humak, Laurea, Metropolia, Haaga-Helia ja ruotsinkielinen Arcada.[169]

Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 15 000 opiskelijaa; tarjolla on yli 30 eri perustutkintoa.[170] Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot.

Suomenkielisellä työväenopistolla on yhdeksän omaa toimipaikkaa ja lisäksi se toimii 60 pisteessä, kuten kouluilla ja kirjastoissa.[171]

Peruskoulujen lukumäärä muuttuu vuosittain oppilasmäärien mukaan. Vuonna 2016 kouluja on noin sata.[172] Lukioita on 11 ja niissä vajaat 7 000 opiskelijaa. Vuoden 2016 arvion mukaan esi-, perus ja lukio-opetukseen osallistuu yhteensä 43 000 suomenkielistä ja 4 600 ruotsinkielistä oppilasta.[173] Oman äidinkielen opetusta annetaan noin 40 kielellä.[174]

Kartta Uudenmaan hyvinvointialueista. Helsinki oranssilla.

Olavi Sortta: Tilkan sairaala, 1936.

Helsingin kaupungin sosiaalipalveluista vastaa sosiaali- ja terveysvirasto. Lapsiperheiden palveluihin kuuluvat äitiys-, lasten- ja perheneuvolat, kouluterveydenhuolto, terapiapalvelut, kotipalvelu, lastensuojelu ja perheoikeudelliset asiat. Aikuisille on terveyspalveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, nuorten, ikääntyneiden ja vammaisten palveluita sekä sosiaaliseen tukeen ja toimeentuloon liittyviä palveluita muun muassa asunnottomille, maahanmuuttajille ja työttömille.[175]

Helsingin kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 25.[176] Kaupungilla on viisi sairaalaa, näistä kaksi päivystäviä sairaaloita (Malmin ja Haartmanin sairaalat[177]). Terveyspalveluita ollaan keskittämässä voimakkaasti.[178]

Lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu on 21 hyvinvointialueen lisäksi Helsingin kaupungilla 1. tammikuuta 2023 alkaen.[179] Hyvinvointialueen tehtäviä Helsingissä hoitaa uusi Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala.

Salmisaaren voimalaitos Ruoholahdessa.

Helsingin energiankulutus vuonna 2014 oli 1 598 gigawattiatuntia, noin neljä prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 2,8 miljoonaa CO₂-ekvivalenttitonnia. Asukasta kohden laskettuna päästöt ovat vähentyneet vuodesta 1990 noin 39 prosenttia, joten Helsinki on jo saavuttanut vuodelle 2030 asetetun päästövähennystavoitteen.[180] Energiantuotannossa ollaan luopumassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä: Salmisaaren öljylämpökeskus on korvattu pellettilämpökeskuksella vuonna 2017 ja kaukolämmön tuotantokapasiteettia lisättiin.[181] Hanasaaren hiilivoimala suljettiin vuonna 2023.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY puhdistaa Päijännetunnelia pitkin tulevaa vettä Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksissa. Lisäksi Espoossa toimii Dämmanin vedenpuhdistuslaitos, joka ottaa veden Nuuksion Pitkäjärvestä.[182] Jätevesiä käsittelee Viikinmäen jätevedenpuhdistamo.[183] Pääkaupunkiseudun kotitaloudet tuottavat vuosittain noin 360 000 tonnia jätettä.[184] Niistä lajitellaan paperi, biojäte, kartonki, lasi, metalli ja muovijäte. Kierrätykseen kelpaamaton sekajäte kuljetetaan Vantaan Energian jätevoimalaan, missä siitä tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä. Jätevoimala korvaa kaatopaikan.[185]

Hakaniemen metroasema. Helsingin metrojärjestelmä liittää toisiinsa kaupungin itäiset ja läntiset osat. Länsimetro taas liittää Espoon alueita Helsingin keskustaan.

Helsingissä toimii Helsingin seudun liikenteen (HSL) järjestämänä kattava julkinen liikenne, joka koostuu linja-autojen säteittäis- ja poikittaisyhteyksistä, kymmenen linjan raitiovaunujärjestelmästä, Espooseen ulottuvasta kaksihaaraisesta metroradasta sekä kolmesta lähijunilla liikennöitävästä kaupunkiradasta. Vuonna 2002 joukkoliikennematkoja tehtiin noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista oli Suomen suurin. Matkoista vajaa puolet kuljettiin bussilla, vajaa kolmannes raitiovaunuilla ja runsas neljännes metrolla.[186] Helsingissä on rakenteilla ja suunnitteilla useita 2020-luvulla valmistuvia joukkoliikennehankkeita, joista useimmat keskittyvät raitioteihin, kuten Raide-Jokeri ja Kruunusillat. Helsingin baanaverkko on pyöräliikenteen edistämiseen keskittynyt kokonaisuus.

Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Merkittävimmät säteittäiset väylät ovat Itäväylä, Porvoonväylä, Lahdenväylä, Tuusulanväylä, Hämeenlinnanväylä, Turunväylä ja Länsiväylä. Lisäksi Helsinkiä kiertävät Kehä I ja Kehä III, joista edellinen on Suomen vilkasliikenteisin tie.[187][188][189] Helsingissä on tuhatta asukasta kohti alle 350 autoa, kun koko maan keskiarvo on yli 450.[190]

Lentoliikennettä palvelee Vantaalla sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema, jonne avattiin rautatieasema 10. heinäkuuta 2015.[191] Vuoteen 2021 asti yleisilmailua varten käytössä oli pienempi Helsinki-Malmin lentoasema.[192]

Helsingin päärautatieaseman pääsisäänkäynti.

Helsingin päärautatieasema on Suomen matkustajaliikenteen keskus, ja sieltä on myös ulkomaanyhteydet Pietariin ja Moskovaan. Pasilan rautatieasemalla rautatie haarautuu kohti länttä ja pohjoista. Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kaupunkiradat tarjoavat junayhteyksiä eri puolille pääkaupunkiseutua.[193][194]

Helsingin Satama on merkittävä yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja Suomen vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Vuonna 2011 Helsingin satamassa oli 8 779 aluskäyntiä eli keskimäärin yli 24 laivaa joka päivä.[195] Helsingin satamien kautta kulki vuonna 2017 noin 11,8 miljoonaa matkustajaa, jolloin se nousi maailman vilkkaimmaksi satamaksi matkustajamäärällä laskettuna.[196] Kesäsesongin aikana satamissa vieraili vuonna 2011 yli 258 risteilyalusta, jotka toivat Helsinkiin 385 000 päiväkävijää.[197] Matkustajaliikenteessä Viking Line, Silja Line, Tallink ja muut yhtiöt tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnä Tallinnaan, Pietariin, Tukholmaan, Riikaan ja Pohjois-Saksaan ja Ahvenanmaalle. Matkustajaliikenne keskittyy Etelä- ja Länsisatamaan sekä Katajanokalle. Tavaraliikenne on vuodesta 2008 alkaen kulkenut Vuosaaren satamaan, jossa käy myös jonkin verran risteilyaluksia, etenkin matkallaan Pietariin.[198]

Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on noin 12 000 laituripaikkaa.[199] Suomenlinnaan kulkee lautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.[200]

Hotelliyöpymiset Helsingissä ovat lähes 13-kertaistuneet 50 vuodessa, ulkomaalaisten osalta lähes 18-kertaistuneet. Vuonna 1968 Helsingin hotelleissa majoittui noin 328 000 henkeä, joista runsaat 130 000 oli ulkomaalaisia.[201] Vuonna 2018 Helsingin hotelleissa yöpyi lähes 4,2 miljoonaa henkilöä, joista 2,3 miljoonaa ulkomaalaista. Kuluneiden 50 vuoden mittaan Helsingin hotellien määrä on kasvanut paristakymmenestä 65:een ja niiden huonemäärä 1 400:sta noin 9 500:aan.[202] Majoitusliikkeiden kapasiteetin käyttöaste vuonna 2017 oli Helsingissä lähes 80 prosenttia, kun se koko Suomessa keskimäärin oli runsaat 50 prosenttia[203].

Vappu on Helsingissä suuri kansanjuhla. Kuva Mantan lakituksesta vuonna 2011.

Helsingin ehkä suurimpia kulttuuritapahtumia on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on usean viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2015 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 278 000 kävijää.[204] Suurimmat yksittäiset tapahtumat ovat vuosittain järjestettävät Flow- ja Weekend-festivaalit.[205][206] Vuosittain toukokuussa järjestetään Kaisaniemen puistossa eri kulttuureja esittelevä ilmaistapahtuma Maailma kylässä.[207]

Kesäkuun 12. päivänä vietetään Helsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat ulkoilmakonserttiin.[208][209] Kesäkuun viimeisellä viikolla vietetään Helsinki Pride -ihmisoikeustapahtumaa, jonka kulkueeseen osallistui vuonna 2018 100 000 marssijaa.[210] Heinäkuinen Tuska-festivaali on vuorostaan metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2015 tapahtumassa vieraili noin 25 000 kävijää.[211] Elokuussa urbaanin musiikin ja kaupunkikulttuurin Flow Festival kerää kävijöitä Suvilahteen. Vuonna 2018 festivaalilla oli 84 000 kävijää.[212]

Elokuva-alan merkittävin tapahtuma on syksyisin järjestettävä Rakkautta ja Anarkiaa, jolloin esitetään runsaan viikon aikana sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät koskaan päädy laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa vuoksi. Vuonna 2014 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 62 000 katsojaa.[213] Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa. Vuonna 2015 se järjestettiin 14. kerran.[214]

Helsingissä on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Evankelisuuden evankeliumijuhlat järjestettiin Helsingissä säännöllisesti muutaamaa poikkeusta lukuun ottamatta vuosina 1874–1965 ja viimeksi 2017.[215] Vanhoillislestadiolaisuuden suviseurat on järjestetty kahdesti Helsingissä vuosina 1910 ja 1959.[216] Vuosittain Helsingin luterilaiset seurakunnat järjestävät Helsingin Urkukesä-tapahtuman.[217] Evankeliset musiikkimessut järjestettiin Helsingissä vuosina 1973–2013.[218] Vuonna 1987 järjestetty Billy Grahamin Missio Helsinki on suurin Helsingin Olympiastadionilla koskaan järjestetty ei-urheilullinen tapahtuma. Tilaisuuteen osallistui yli 183 000 kävijää.[219]

Onni Törnqvist-Tarjanne, Suomen Kansallisteatteri, 1902.

Monet Suomen keskeiset kulttuurilaitokset sijaitsevat Helsingissä, kuten valtion taidemuseo Ateneum, nykytaiteen museo Kiasma, Suomen Kansallisooppera ja -baletti ja Kansallisarkisto. Teattereista voidaan mainita Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri ja Ruotsalainen teatteri.[87][220]

Helsingissä toimii kaksi ammattimaista sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri, jotka pitävät konsertteja vuonna 2011 valmistuneessa Musiikkitalossa.[221] Suuria populaarimusiikin keikkoja pidetään Olympiastadionilla, Hartwall Areenassa ja Helsingin jäähallissa. Rock-klubeista tunnetuin on Tavastia-klubi.[222]

Helsingissä on kymmeniä elokuvasaleja, joista suurin on 635-paikkainen Tennispalatsin ISENSE-sali.[223] Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teatteri Kino Regina ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.[224]

Kaupungissa on myös kunnallisia kulttuuripalveluita, esimerkiksi kirjastoja. Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjasto sijaitsee Pasilassa ja vuonna 2018 avattu keskustakirjasto Oodi sijaitsee Kansalaistorilla.[225] Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus hallinnoi Helsingin kulttuurikeskuksia kuten Kanneltaloa ja Malmitaloa. Niissä järjestetään vuosittain kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.[226]