St James’s Park

Puiston kuuluisia pelikaaneja.

St James’s Park on kävijämäärältään Euroopan suurimpia puistoja – siellä vierailee vuosittain lähes 17 miljoonaa ihmistä.[4] Se on avoinna joka päivä klo 5.00–0.00.[5]

Vanhimmat puut ovat peräisin 1820-luvulta, jolloin puistoa uudistettiin perusteellisesti. Yleisin puulaji on puistoplataani, jota on istutettu Mallin, Birdcage Walkin ja Horse Guards Paraden varsille. Puistossa on myös purppuratammia ja mustamulpereita, joita Jaakko I istutti yrittäessään käynnistää silkintuotantoa Englannissa (yritys epäonnistui). Järven rannoilla kasvaa viikunapuita.[6]

Harmaaorava on tavallinen näky puistossa.

Kovasta käytöstä huolimatta puistossa on varsin monipuolinen eläimistö ja erityisesti linnusto.[4] Yleisin päiväeläin on pohjoisamerikkalainen harmaaorava, joka on lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan Britanniassa. Öisin puistossa liikkuu myös kettuja, pikkumetsähiiriä, isorottia ja vaivaislepakoita.[7]

Yksi tärkeimmistä elinympäristöistä on puiston keskellä oleva järvi ja sen kaksi saarta, Duck Island ja West Island.[4] Saarilla pesii muun muassa pyrstötiaisia, sinitiaisia, talitiaisia, punarintoja, mustarastaita, peukaloisia, käpytikkoja ja lehtopöllöjä.[8]

Järvessä uiskentelee kaikkina vuodenaikoina runsaasti sinisorsia. Talven ajaksi sinne saapuu tukkasotkia Islannista ja Pohjois-Euroopasta. Muita tavallisia vesilintuja ovat ristisorsa, haapana, harmaasorsa, tavi, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka ja telkkä. Järven rannoilla oleilee myös merihanhia ja kanadanhanhia.[9]

Puisto on kuuluisa pelikaaneistaan, joita on pidetty siellä 1660-luvulta lähtien. Ne voivat liikkua vapaasti mutta pysyttelevät yleensä Duck Islandin lähistöllä, missä puiston työntekijät ruokkivat niitä iltapäivisin tuoreella kalalla.[10]

Maisema St James’s Parkista, n. 1770–1775, Richard Wilson.

St James’s Park oli alkujaan kosteaa rantaniittyä, jossa Thamesin sivujoki Tyburn tulvi usein yli äyräidensä.[3][11] Aluetta hyödynnettiin lähinnä sikojen laiduntamisessa ja metsästyksessä. 1100-luvulla sinne rakennettiin augustinolainen leprasairaala, jonka suojeluspyhimys oli Jaakob Alfeuksen poika (engl. St James the Less).[11][12]

Kuningas Henrik VIII lunasti sairaalan maat Eton Collegelta vuonna 1531 ja muutti ne aidatuksi metsästyspuistoksi.[12] Sairaala purettiin ja tilalle rakennettiin metsästysmaja, josta tuli myöhemmin St Jamesin palatsi.[11] Sairaalan vanha nimi jäi kuitenkin elämään palatsin ja puiston nimessä.[11][12] Kuningatar Elisabetin hallituskaudella puistossa järjestettiin loisteliaita ulkoilmajuhlia (fêtes).[3]

Jan Kipin kartta St James’s Parkista 1700-luvun alussa.

Metsästyspuisto säilyi jokseenkin entisellään, kunnes Jaakko I:stä tuli Englannin kuningas 1603. Hän määräsi kosteikot kuivattaviksi ja maisemoitaviksi ja perusti St Jamesin palatsin viereen kukkatarhan. Puiston länsilaidalle, lähelle nykyistä Buckinghamin palatsia kaivettiin suuri lampi, Rosamond’s Pond, ja itälaidalle useita pienempiä lampia, joita käytettiin sorsastukseen. Jaakko piti puistossa myös eläinkokoelmaa, johon kuului kameleita, krokotiilejä ja jopa norsu. Nykyisen Birdcage Walkin varrelle rakennettiin lintuhäkkejä, joissa pidettiin eksoottisia lintuja.[11]

Seuraavan suuren muodonmuutoksen puisto koki Kaarle II:n noustua valtaan 1660. Kaarle oli ollut Englannin sisällissodan aikana maanpaossa Ranskassa ja ihastunut sikäläisiin muotopuutarhoihin. Hän määräsi St James’s Parkin uudistettavaksi ja palkkasi tehtävään maisema-arkkitehti André Mollet’n Ranskasta.[11] Mollet’n suunnitelmien mukaisesti puistoon tuli laajoja nurmialueita ja puukujanteiden reunustama, 780 metriä pitkä ja 38 metriä leveä kanava.[3][11]

Kaarle antoi tavalliselle kansalle oikeuden käyttää puistoa ensimmäistä kertaa sen historiassa.[11] Hän itse käyskenteli usein puistossa alamaisten joukossa ruokkimassa sorsia ja tapasi siellä lempirakastajatartaan Nell Gwyniä.[3][11] Kuninkaan aloitteesta puistossa alettiin pelata ranskalaista pall-mallia, kroketin edeltäjää, josta Pall Mall ja Mall saivat myöhemmin nimensä. Vuonna 1664 Venäjän suurlähettiläs lahjoitti kuninkaalle kaksi pelikaania, jotka asetettiin puistoon näytteille – puistossa on pidetty pelikaaneja yleisön nähtävillä siitä pitäen.[11]

1700-luvulla St James’s Park muuttui vain vähän.[11] Kanavan itäpää täytettiin maalla ja sen päälle rakennettiin Horse Guards Parade, jota käytettiin aluksi sotajoukkojen katselmukseen ja myöhemmin sotilasparaateihin.[3][11] Vuonna 1761 kuningasperhe osti Mallin länsipäässä sijaitsevan Buckingham Housen. Sen vieressä sijainnut Rosamond’s Pond katosi 1770-luvun alkuun mennessä.[11]

Penkki St James’s Parkissa, 1869, George John Pinwell.

Puistoa muokattiin jälleen perusteellisesti 1820-luvulla. Prinssihallitsija käynnisti valtavan rakennusurakan, jonka myötä uudistettiin paitsi St James’s Park, myös Regent’s Park, Regent Street ja monia muita Lontoon maamerkeistä. Arkkitehti John Nashin laatimat suunnitelmat valmistuivat vuonna 1827 ja niiden mukaiset muutostyöt saatiin päätökseen vuotta myöhemmin. Puistosta tehtiin romantiikan ihanteita noudattaen luonnollisemman näköinen muuttamalla kanava kaarevarantaiseksi järveksi ja korvaamalla suorat puukujanteet mutkittelevilla poluilla. Perinteisten kukkapenkkien tilalle istutettiin muodikkaita pensasryhmiä. Buckinghamin palatsia laajennettiin ja Mallista rakennettiin leveä juhlakatu.[11]

St James’s Parkissa on yhä nähtävissä Nashin käden jälki. Nashin suunnittelema Marble Arch siirrettiin Buckinghamin palatsin edestä Oxford Streetin ja Park Lanen risteykseen 1851. Järven yli rakennettiin vuonna 1857 riippusilta, joka korvattiin sata vuotta myöhemmin betonisillalla. Mall avattiin julkiselle liikenteelle 1887, ja Buckinghamin palatsin edustalle pystytettiin Victoria Memorial 1900-luvun alussa. 2000-luvulla puistoon on palautettu Nashin suunnitelmien mukaisia pensasryhmiä.[11]

• 
  Puisto keväällä.
• 
  Blue Bridge.
• 
  Näkymä kohti Buckinghamin palatsia.
• 
  Trooping the Colour -paraati Mallilla.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta St James’s Park Wikimedia Commonsissa