Spurilan kartano

Spurila on nimenä syntynyt sen keskiaikaisen omistajan sukunimestä. Paimiossa asui laivanrakentajasukuja, jotka rakensivat kevyitä laivoja viikinkien tapaan. Laivanrakentamisessa pora, tai napakaira, oli keskeinen työkalu. Paimiossa esiintyy 1300- ja 1400-luvulla Pora/Poranpoika, Nikkarinpoika ja Kairanpoika (Odygd) nimisiä rälssimiehiä. Paimiolaisen Erik Poran (1381-1405) sinetissä on kaksi napakairaa. Hän ja hänen jälkeläisensä omistivat Paimiossa kartanon, jota alettiin myöhemmin kutsua Spurilaksi. Pora-nimi on muutamassa sukupolvessa ruotsalaistunut ja muuttunut Puraksi, Pureksi, Sporeksi, Spureksi. Kartano tunnetaan asiakirjoissa Spoorila, Sporilla, Spårilla nimisenä 1500-luvulla. Metsästystorvea vaakunassaan kantavan paimiolainen rälssisuku sai kartanon haltuunsa avioliitolla 1526. Kartanon nimi esiintyy ensimmäisen kerran Spurila-muodossa vuonna 1530. Viimeksi mainittu aatelissuku otti käyttöön nimen Jägerhorn af Spurila vuonna 1634.

• Erik Pora, maintaan 1381-1405, omisti kartanon.
• Mats Spore, edellisen poika, omisti kartanon vielä 1488.
• Jöns Matsson Spore, edellisen sisarenpoika.
• Jöns Jönsson Spore, edellisen poika.
• Margareta Jönsdotter Spore, edellisen tytär, hallitsi kartanoa 1560-luvulle.
• Christer Pedersson (Jägerhorn af Spurila), edellisen aviomies, hallitsi kartanoa yhdessä vaimonsa kanssa 1530-luvulta.
• Clas Christersson (Jägerhorn af Spurila), edellisten poika.
• Anna Johansson (Stålarm), edellisen vaimo, hallitsi miehensä kuoleman jälkeen kartanoa vuoteen 1596
• Christer Classon (Jägerhorn af Spurila), edellisten poika, kuoli 1633.
• Johan Henriksson Jägerhorn af Spurila, edellisen veljenpoika, kuoli 1645.
• Hebla Gyllenhierta, edellisen vaimo, hallitsi kartanoa vuoteen 1689.
• Johan Jägerhorn af Spurila, omisti kartanon vuoteen 1703.
• Johan Flachsenius, omisti kartanon vuodesta 1703.

Spurila oli ainakin 1500-luvulla asuinkartano. Asiakirjatietojen mukaan kartano paloi 1602. Nykyinen päärakennus on alkujaan 1700- ja 1800-luvulta, vaikkakin hirret ovat osaksi 1600-luvulta. Kartano on uusittu täydellisesti 1930-luvulla.

Punatiilinen uusgoottinen viljamakasiini on vuodelta 1870 ja kartanomiljöö on puistomainen.

Spurila on rautakautinen muinaisjäännösalue, jonka vanhimmat hautalöydöt ajoittuvat vanhempaan roomalaiseen rautakauteen (0-200 jaa.) ja nuorimmat ristiretkiaikaan (1050–1150 jaa.). Alueelta on myös kivi- ja pronssikautisia asuinpaikkalöytöjä. Kalmisto on polttokenttäkalmisto, josta maan päälle on näkyvissä vain muutamia yksittäisiä hautarakenteita, kuten kivistä ladottu suorakaide ja kaksi pitkänomaista haudan merkkikiveä. Spurilan haudoista on löydetty Suomen vanhin värjätty tekstiilifragmentti ja joitakin oloissamme ainutlaatuisia esineitä, kuten Itämeren alueelta peräisin olevia kaularenkaita.

• Toini Erkola, Erik von Hertzen, Kerttu Innamaa: Paimion historia. Paimio: Paimion kunta, Paimion seurakunta, 1973. ISBN 951-95108-0-X.
• Museovirasto^{lähde tarkemmin?}