Spirulina

Spirulina on sinilevien Cyanophyta-kaareen ja sinivihreiden levien Oscillatoriaceae-heimoon kuuluva suku. Siniviherlevät ovat pieniä mikroleviä, jotka viihtyvät alkaalisessa ympäristössä. Spirulina kasvaa luonnonvaraisena subtrooppisissa merissä sekä suolajärvissä kuten Tšadjärvessä ja muinaisessa Texcocojärvessä.[1] Sitä käytetään elintarvikkeena sen ravinteikkuuden ja terveysvaikutusten vuoksi sekä luonnollisena väriaineena esimerkiksi elintarvike- ja juomateollisuudessa.

Spirulina
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Eubacteria
Pääjakso: Syanobakteerit Cyanobacteria
Luokka: Cyanophyceae
Lahko: Nostocales
Heimo: Oscillatoriaceae
Suku: Spirulina
Turpin ex Gomont, 1893
Katso myös

  Spirulina Wikispeciesissä
  Spirulina Commonsissa

Käyttö

Spirulina maxima- ja Spirulina platensis -lajit ovat elintarvikkeeksi kasvatettavia mikroleviä. Spirulinaa myydään kuivattuna ja pakastekuivattuna pillerin, jauheen tai hiutaleiden muodossa.[2] Spirulinaa markkinoidaan superruokana ja terveystuotteena, joka auttaa moniin vaivoihin. Se onkin hyvin ravinteikasta, mutta sen tehosta sairauksien hoidossa ei ole merkittävästi tieteellistä näyttöä. Spirulinaa tulisi myös syödä suuria määriä, jotta siitä saisi riittävät määrät ravinteita.[1] Spirulinan sisältämä fykosyaniini on todettu terveelliseksi ja jopa lääkinnälliseksi: se hillitsee tulehdusta, on antioksidanttinen, suojaa hermosoluja, suojaa maksaa ja hillitsee syöpäsolujen kasvua.

Kasvissyöjät ja varsinkin vegaanit käyttävät spirulinaa sen rikkaiden ravintoarvojen, erityisesti sen runsaan proteiinimäärän lähteenä tasapainoisessa ruokavaliossa.

Ravintosisältö

Spirulina on hyvä proteiinin lähde, koska kuivattu spirulina sisältää 60–70 % proteiinia.[1] Spirulina sisältää lisäksi hiilihydraatteja 16–20 % ja rasvoja 2–3 %.

Spirulinassa on runsaasti B-vitamiineja, beetakaroteenia, E-vitamiinia ja gammalinoleenihappoa, joka on välttämätön rasvahappo. Siinä on myös runsaasti mineraaleja kuten mangaania, sinkkiä, kuparia, rautaa ja seleeniä.[2]

Turvallisuus

Spirulinassa voi olla myrkyllisiä mikrokystiinejä tai ympäristömyrkkyjä, joita siihen on tullut kasvatusaltaaseen tulleista muista mikrolevistä. Lähes kaikessa myytävässä spirulinassa on mikrokystiinejä, sillä pääosa spirulinasta tuotetaan ulkoaltaissa.[3] [4] Spirulina itsessään ei tuota mikrokystiinejä.[2] [5]

Sukuun kuuluvia lajeja
  • Spirulina corakiana
  • Spirulina crispum
  • Spirulina labyrinthiformis
  • Spirulina laxa
  • Spirulina laxissima
  • Spirulina major
  • Spirulina meneghiniana
  • Spirulina nordstedtii
  • Spirulina princeps
  • Spirulina subsalsa
  • Spirulina subtilissima
  • Spirulina tenerrima
  • Spirulina weissii

Lähteet
  1. Lauren Cox: Spirulina: Nutrition Facts & Health Benefits 21.11.2014. LiveScience. Viitattu 8.3.2015.
  2. Spirulina University of Maryland Medical Center. Arkistoitu 10.3.2015. Viitattu 8.3.2015.
  3. Hidenori Shimamatsu: Mass production of Spirulina, an edible microalga. Hydrobiologia, 1.1.2004, 512. vsk, nro 1, s. 39–44. doi:10.1023/B:HYDR.0000020364.23796.04. ISSN 1573-5117. Artikkelin verkkoversio. en
  4. Y. Jiang, P. Xie, J. Chen, G. Liang: Detection of the hepatotoxic microcystins in 36 kinds of cyanobacteria Spirulina food products in China. Food Additives & Contaminants: Part A, 1.7.2008, 25. vsk, nro 7, s. 885–894. doi:10.1080/02652030701822045. ISSN 1944-0049. Artikkelin verkkoversio.
  5. Detection of Cyanotoxins in Algae Dietary Supplements ncbi.nlm.nih.gov.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.