Spironolaktoni

Huoneenlämpötilassa spironolaktoni on kiteinen kiinteä aine. Se ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin. Spironolaktoni on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen ominaiskiertokyky kloroformiliuoksessa on -33,5.[1] Spironolaktoni sitoutuu aldosteronireseptoriin sekä androgeenireseptoriin ja toimii niiden antagonistina eli estää reseptorin toiminnan. Tämän seurauksena natriumin, kloridin ja veden erittyminen munuaisista lisääntyy ja nestettä poistuu elimistöstä. Kaliumin erittyminen sen sijaan vähenee. Spironolaktoni on aihiolääke ja metaboloituu aktiiviseksi metaboliitiksi kanrenoniksi maksassa.[4][2][5][6] Spironolaktonia käytetään nesteenpoistolääkityksenä muun muassa sydämen vajaatoiminnan hoidossa.[7] Muita käyttökohteita ovat hirsutismin, naisten hiustenlähdön ja aknen hoito.[8][9]

Huomattavin spironolaktonin haittavaikutus on kaliumin kertyminen elimistöön ja tästä seuraava hyperkalemia. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat pääkipu, väsymys, rintojen suureneminen miehillä, impotenssi, epäsäännöllinen kuukautiskierto naisilla, allergiset iho-oireet ja granulosytoosi.[2][4][7][8]

Spironolaktonia valmistetaan lähtien dehydroepiandrosteronista. Ensimmäisessä vaiheessa se reagoi metallisen natriumin tai litiumin läsnä ollessa etyynin kanssa muodostaen additiotuotteen. Tämä seuraa reaktio metyylimagnesiumbromidin kanssa ja reaktio hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu karboksyylihappo. Muodostunut johdannainen pelkistetään vedyttämällä, jolloin muodostuu rengasrakenteinen esteri eli laktoni. Tämän jälkeen steroidirungon hydroksyyliryhmä hapetetaan ketoniksi Oppenauer-hapetuksella. Spironolaktonin synteesin kaksi viimeistä vaihetta ovat reaktio kloraniilin ja tioetikkahapon kanssa.[10][11]