Spartakiadit

Spartakiadit olivat Neuvostoliiton järjestämä urheilutapahtuma, jonka oli tarkoitus kilpailla olympialaisten kanssa. Nimi spartakiadit tulee Rooman valtakunnan orjakapinajohtaja Spartacuksesta.[1][2]

Spartakiadien kunniaksi vuonna 1982 Neuvostoliitossa julkaistu postimerkki.

Spartakiaditoiminta elpyi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Neuvostoliitto loi maan kansalliseksi huipputapahtumaksi spartakiaditoiminnan vuodesta 1956 lähtien. Sen jälkeen niitä järjestettiin kesäolympialaisia edeltävä vuotena kymmenen kertaa Neuvostoliiton olemassaolon ajan.

Spartakiaditoiminta käynnistyi myös 1950-luvulla Neuvostoliiton kommunistissa liittolaismaissa Itä-Saksassa ja Tšekkoslovakiassa.

Neuvostoliiton spartakiaditoiminta ennen toista maailmansotaa
Pääartikkeli: Moskovan spartakiadit 1928

Neuvostoliiton perustamisen jälkeen 1920-luvulla kansainvälinen työväenliike ei ollut vielä ottanut "porvarien" olympialaisia omakseen, eikä Neuvostoliitto ollut kansainvälisen olympialiikkeen jäsen. Siksi työläisille oli omia urheilutapahtumia, joita järjesti muun muassa Moskovassa perustettu Punainen urheiluinternationaali (PUI). Vuonna 1928 PUI järjesti ensimmäiset kansainväliset spartakiadit, kesällä Moskovassa ja talvella Oslossa. Moskovan kesäspartakiadeihin osallistui urheilijoita 650 kaikkiaan 19 maasta.

Suomalaisetkin osallistuivat vuoden 1928 Moskovan spartakiadeihin suurella joukkueella, kaikkiaan noin 80 urheilijaa. Osallistumisen organisoijana Suomessa toimi TUL:n silloinen kommunististen oppositiovoimien perustama järjestö Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitea. Tunnetuimpia spartakiadeihin osallistuneita suomalaisurheilijoita olivat yleisurheilija Volmari Iso-Hollo, nyrkkeilijä Gunnar Bärlund, jalkapalloilijat Ernst Grönlund, Viljo Halme ja Frans Karjagin. [3]

Toiset kesäspartakiadit oli tarkoitus järjestää vuonna 1931 Berliinissä ja kolmannet vuonna 1933, mutta niille ei saatu paikallisten viranomaisten lupaa.[4]

Oslon talvispartakiadeihin osallistui viisi suomalaisurheilijaa. Suomen urheileva työväki keskittyikin spartakiadien sijasta vuosina 1925, 1931 ja 1937 järjestettyihin työläisolympialaisiin, joissa Suomi oli suorastaan ylivoimainen. [4]

Toisen maailmansodan jälkeinen spartakiaditoiminta Neuvostoliitossa

Neuvostoliitto liittyi kansainväliseen olympialiikkeeseen vuoden 1952 kisojen alla, minkä jälkeen spartakiadit jäivät Neuvostoliitossa kansallisiksi kisoiksi. Sen jälkeen spartakiadien nimellä järjestettiin Neuvostoliitossa useita suuria urheilutapahtumia aina 1980-luvun puoliväliin asti.[5] 2000-luvulla Venäjä harkitsi perinteen elvyttämistä.[6]

Kun Moskovalle myönnettiin vuoden 1980 kesäolympialaisten järjestämisoikeus, vuoden 1979 7. spartakiadeista tuli luonnostaan olympialaisten esikisat. Vuonna 1979 spartakiadeihin kutsuttiin ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen mukaan ulkomaisia urheilijoita. Myös Suomi lähetti spartakiadeihin urheilijoita 25 yhteensä 12 urheilumuotoon. Suomalaisvoittajiksi spartakiadeissa tulivat edellisten olympialaisten voittajat painija Pertti Ukkola ja soutaja Pertti Karppinen.[7]

Vuoden 1985 Itä-Saksan nuorisospartakiadien avajaiset. Lipun oikealla puolella maratonin olympiavoittaja Waldemar Cierpinski ja vasemmalla puolella 110 metrin aitajuoksun olympiavoittaja Thomas Munkelt; Munkeltin takana 200 metrin kaksinkertainen olympiavoittaja Bärbel Wöckel ja hänen takanaan ratapyöräilijät Lothar Thoms ja Bernd Drogan.

Itä-Saksan spartakiaditoiminta

Itä-Saksassa spartiakaditoiminta käynnistettiin 1964, jolloin alueellisten kilpailujen pohjalta järjestettiin maata käsittävät lapsi- ja nuorisospartakiadit. Toiminta tuli olemaan pohja urheilullisesti lahjakkaiden saamiselle kilpaurheilun piiriin Itä-Saksassa.[8]

Tšekkoslovakian spartakiaditoiminta

Tšekkoslovakiassa oli ollut jo 1860-luvulta n.s. Sokol-liike, jonka olennaisena osana oli joukkovoimistelutapahtumat. Perinne katkesi kuitenkin toiseen maailmansotaan. Tšekkoslovakian kommunistihallinto käynnisti spartakiaditoiminnan nimissä Sokol-joukkoliikunnan kaltaisen liikuntaohjelman vuonna 1955. Siitä lähtien aina vuoteen 1990 viiden vuoden välein maassa järjestettiin spartakiaditapahtuma. Vuonna 1970 tapahtuma peruttiin sisäisen jännityksen vuoksi, ja viimeinen vuoden 1990 tapahtuma oli kommunistihallinnon kukistumisen aikaan jo supistetulla ohjelmalla aikaisempiin nähden.

Lähteet
  1. Great Sovjet Encyclopedia, 3rd edition, Volume 24 (osa 1), s. 286, Moskova, Sovetskaya Ensiklopediya Publisher, 1976
  2. Facta 2001 osa 15 palsta 219
  3. Seppo Hentilä: Suomen Työläisurheilun historia I, Karisto 1982, s.215–219
  4. Karo Hämäläinen: Ateenasta Ateenaan, Tammi 2004, s.22–25
  5. Mikä ihmeen Spartak? Iijokiseutu 2005 (Archive.org 21.2.2012)
  6. Spartakiadit palasivat Venäjän urheiluun MTV3 2003 (Archive.org 21.2.2012)
  7. Markku Siukonen; Helge Nygren: Suuri Olympiateos 3, Oy Scandia Kirjat Ab, 1981, s.310-317
  8. DDR esittäytyy, Panorama DDR, 1978, s.297-298
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.