Soyo

Soyo oli yksi Kongon kuningaskunnan kuudesta maakunnasta.[2] Joissakin vanhoissa kartoista maakunnan nimi kirjoitetaan Sonho tai Sonyo. Se ulottui Kongo-joen suulta etelään Loze-joelle ja noin 100 kilometriä sisämaahan. Maakunta oli olemassa hallinnollisena yksikkönä jo portugalilaisten saapuessa ensimmäistä kertaa Keski-Afrikkaan vuonna 1483.

1500-luvulla Soyon hallitsijat, joita kutsuttiin nimellä mwene Soyo, kuuluivat tavallisesti Kongon kuningassukuun. Esimerkiksi portugalilaisten vuonna 1491 Manueliksi kastama maaherra, joka oli ensimmäinen kristinuskoon kääntynyt kongolainen aatelinen, oli luultavasti Kongon kuninkaan setä. Maakunta laajeni uusille alueille Kongon kuninkaan suojeluksessa.^lähde?

Soyon maakunnan satamakaupungista, Mpindasta tuli tärkeä kauppakeskus 1500-luvulla. Kaupunkiin asettuneet portugalilaiset kävivät kauppaa orjista, norsunluusta ja kuparista. Kuninkaan teettämän tutkimuksen mukaan sen kautta vietiin jopa 4000 orjaa joka vuosi São Toméen ja Brasiliaan.

Kuningas Álvaro II:n nimittämä maaherra Miguel hallitsi Soyoa melko itsenäisesti 1590-luvulla, mutta myöhemmät kuninkaat kumosivat Soyon maaherran erioikeudet. Kuningas Pedro II:n nimittämä maaherra Paulo oli hyvin uskollinen ja hän tuki kuningasta Kongon sisäisissä valtataisteluissa. Hän toimikin virassaan poikkeuksellisen kauan 1626-1641.

1641 Daniel da Silva korvasi Paulon maaherrana, ja hän sai välittömästi vastaansa juuri valtaistuimelle nousseen kuningas Garcia II:n, joka halusi nimittää uuden maaherran. Daniel asettui vastustamaan kuningasta sanoen, että paikallisella aatelistolla on oikeus valita Soyon valtias. Garcia yritti kurinpalautusta sotaretkillä 1641, 1643, 1645 ja 1656, mutta ne kaikki koituivat hänen tappiokseen. Tärkein syy Soyon menestykseen oli linnoitettu metsä nimeltä Mfinda Ngula, jota kuninkaan joukot eivät pystyneet valtaamaan.

Soyon tullessa itsenäisemmäksi, sen valtiaat ottivat itselleen arvonimen ruhtinas ja sittemmin suuriruhtinas 1700-luvun alussa. Soyo sekaantui Kongon politiikkaan Garcia II:n hallituskaudella ja sen jälkeen tukemalla kuningassuvun Kimpanzu-haaraa. Kun Pedro II:n jälkeläiset epäonnistuivat vallankaappausyrityksessä 1656, Soyo tarjosi heille turvapaikan.

Vuodesta 1665 aina 1700-luvun alkuun Kongon kuningaskunta oli sisällissodan kourissa, johon myös Soyo sekaantui. Portugalilaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja yrittivät alistaa Kongon valtansa alle. Aluksi se oli voittoisa, mutta se kärsi tappion Soyon joukoille Kitombon taistelussa 18. lokakuuta 1670. Tätä päivää, jota juhlitaan myös pyhän Luukkaan päivänä, juhlistetaan yhä.

Soyo oli öljyntuotantonsa vuoksi strategisesti tärkeä kaupunki Angolan sisällissodassa 1974-2002. Se oli hallituksen joukkojen hallussa koko sodan ajan paitsi 1993-1994, jolloin kapinallinen UNITA valtasi sen.