Sovinto

Sovinto tarkoittaa oikeudenkäynnin yhteydessä yksityisoikeudellista sopimusta, jossa asianosaiset yksimielisesti toteavat oikeusriidan ratkaisun osapuolia sitovalla tavalla. Yleensä sovintosopimus sisältää molemminpuolisia myönnytyksiä. Jos sovinto ilmoitetaan oikeudenkäynnin aikana tuomioistuimelle, tämä voi asianosaisten pyynnöstä vahvistaa sovinnon niin, että se tulee tuomion veroiseksi.[1][2] Sopimus on tosin pätevä ilman tuomioistuimen vahvistustakin. Sopimus saa olla vapaamuotoinen, ellei siihen sisälly kiinteistön luovutusta tai sitoumusta luovutukseen, jolloin sopimus on tehtävä kiinteistön kaupan tavoin.[1]

Prosessuaalinen sovinto tehdään tuomioistuimessa vireillä olevassa jutussa ja se päättää oikeudenkäynnin. Tällainen sopimus on mahdollinen vain sellaisten vaatimusten yhteydessä, joissa asianosaiset voivat päättää eli dispositiivisissa asioissa. Jos oikeus vahvistaa sopimuksen, se voidaan panna täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin, eikä asiaa voida enää ottaa uudelleen oikeudenkäynnin kohteeksi. Prosessuaalinen sovinto voidaan tehdä vielä muutoksenhakuvaiheessakin eli hovioikeuden ja korkeimman oikeuden käsitellessä asiaa.[1]

Epävarsinainen sovinto on sellainen sopimus, jossa henkilö riidan välttääkseen suostuu toisen henkilön vaatimuksiin, vaikka ei saa tältä mitään myönnytyksiä. Tällainenkin sopimus on osapuolia sitova.[1]

Oikeudellisen konfliktin ratkaiseminen tekemällä sovinto säästää asianosaiset oikeusprosessin aiheuttamilta kustannuksilta ja oikeuden ratkaisuun sisältyvältä epävarmuudelta, jollainen oikeudenkäyntiin useimmiten liittyy. Aina tuomioistuimen ratkaisukaan ei tyydytä riidan osapuolia. Sovinto auttaa estämään osapuolten välisten liikesuhteiden ja henkilökohtaisten suhteiden katkeamisen ja se säästää myös oikeuslaitoksen resursseja.[3]

Riita-asioissa voidaan joissakin tapauksissa saada apua lainkäytön tukielimiltä, jollaisia ovat esimerkiksi kuluttajariitalautakunta, liikennevahinkolautakunta ja potilasvahinkolautakunta. Jutun esivalmistelun eräänä tehtävänä on selvittää, onko asiasta mahdollista sopia (oikeudenkäymiskaari, 4/1734, 5:19). Tuomarin on lisäksi pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan dispositiivinen eli tahdonvaltainen riita-asia (oikeudenkäymiskaari 5:26). Tuomarin ei kuitenkaan pidä yrittää pakkosovintoa, sillä asianosaisilla on oikeus saada jutussa tuomioistuimen ratkaisu. Rikosasioissa asianosaiset voivat sopia rikosvahingon korvaamisesta. Asianomistaja ja rikollinen voivat sopia myös rangaistusvaatimuksesta, mutta jos kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, voi syyttäjä silti käyttää syyteoikeuttaan.[3]

Katso myös

Lähteet
  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palstat 624–626.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.