Sourun ruukki

Sourun rautaruukki toimi nykyisin Kuopioon kuuluvan Karttulan pitäjän Sourun kylällä vuosina 1868–1908. Ruukki käytti raaka-aineenaan järvien pohjasta nostettua järvimalmia (limoniittia).[1][2]

Sourun ruukin aluetta syyskuussa 2020 Kuopion Karttulan pitäjässä Kuttajärven äärellä. Ruukin höyryvoima-aseman savupiippu jököttää pystyssä.
Sourun ruukin aluetta syyskuussa 2020.
Kuttajärven rannassa on paljon rautaruukin tuotannossa syntynyttä kuonakiveä.

Ruukin perustivat 1868 venäläiset aatelismiehet Samjannikov ja Poletika. Ruukin valmistama takkirauta toimitettiin Pietariin Nevan konepajalle, joka valmisti sotalaivoja ja höyryvetureita. Sourun ruukki työllisti enimmillään vuonna 1896 noin 200 työntekijää. Raudan tuotanto oli suurimmillaan 1880-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ruukki oli tunnettu pitkistä masuunin käyttöjaksoista eli puhalluksista. Ruukin voimanlähteenä oli 45 hevosvoiman höyrykone.[1]

Raudan valmistuksen päätyttyä 1908 ruukki siirtyi 1913 H. Saastamoinen -yhtymälle ruukille kuuluneiden metsien takia. Yhtymä harjoitti ruukin tiloissa hiilenpolttoa muttei käynnistänyt enää ruukkia. Saastamoinen omisti läheisen Syvänniemen rullatehtaan, joka oli toiminnassa vuodesta 1891 vuoteen 1932. Ruukin rakennukset purettiin vaiheittain, ja lopullisesti 1941 Kuttajärven rannassa sijaitsevaa 25 metriä korkeaa savupiippua lukuun ottamatta. Piipun säilyttämisen H. Saastamoinen oli asettanut ehdoksi muun ruukin purkamiselle.[1][2]

Annikki-maantieveturi

Sourun ruukin toiminnan alkuvuosina Karttulan Syvänniemen ja Kallaveden rannalla olevan Kaislastenlahden välillä liikkui Annikki-niminen maantiehöyryveturi. Veturia varten rakennettiin tälle välille Annikintie-niminen maantie joka valmistui 1868. Veturin vetämissä vaunuissa vietiin ruukin valmistamaa rautaa sekä sahatavaraa Kaislastenlahteen ja paluukuormana oli järvimalmia. Veturi painoi noin 8 200 kiloa.

Liikenne päättyi, kun veturi upposi Kalliorannan kohdalla lossilta Saittajärven Saittalahden pohjaan vuonna 1871. Veturi ei ole enää järven pohjassa. Se haalattiin onnettomuuden jälkeen ylös, muttei enää käytetty. Veturi päätyi mahdollisesti Venäjälle. (Lähde: Jukka Vesterinen, Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta, s.10).

Lähteet

Viitteet
  1. Alpo Forsström ja Jaakko Latikka: Karttula, Sourun ruukki Piipun dokumentointi ja yleiskartoitus (pdf) Kulttuuriympäristön palveluikkuna, kyppi.fi. 2000. Museovirasto. Viitattu 2.9.2020.
  2. Sourun ruukki Kulttuuriympäristön palveluikkuna, kyppi.fi. 20.5.2015 (muokattu). Museovirasto. Viitattu 2.9.2020.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.