Jenkka

Sottiisi tai šottiisi (saks. Schottisch), joka on jenkan vanhempi muoto, on kotoisin Saksasta. Se tuli Suomeen 1800-luvun lopulla, jonka jälkeen se on yleistynyt Suomessa kansanomaisena tanssina. Suomalainen sottiisi muistuttaa paljon jenkkaa, mutta siinä ei ole hyppyjä. Sottiisista kehittyi jenkka n. 1900-luvun alkupuolella, jolloin uusi nimikin syntyi ja näin jenkkaa ja sottiisia alettiin pitää eri tansseina. Sanan "jenkka" etymologiaa ei tiedetä.

Jenkka suomalaisessa perusmuodossaan on pareittain tanssittava tanssi, jossa voi olla koreografia. Useimmiten sitä tanssitaan kuitenkin ilman koreografiaa, vapaasti vieden ja seuraten. Tanssisuunta on sama kuin muissakin tansseissa, salissa vastapäivään. Parin osapuolet seisovat lähtöasennossa vierekkäin; viejä sisäpiirissä, seuraaja ulkopiirissä. Ote on avoin tanssiote. Viejän oikea käsi on seuraajan vyötäröllä, seuraajan vasen käsi viejän oikealla olkapäällä. Vapaat kädet pidetään joko vyötäröllä, helmassa tai kannateltuna sivulla. Kumpikin parin osapuoli aloittaa niin sanotulla ulkojalalla; viejä vasemmalla, seuraaja oikealla jalalla.

Perusaskelikko kestää 16 iskua. Viejä aloittaa vasemmalla, seuraaja oikealla jalalla.

Eteneminen:

Pyörintä:

(Toistetaan alusta)

Pyörintään päästään niin, että viejä sulkee seuraajan tien kulkusuunnassa kääntyen hänen eteensä iskuilla 7-8. Tällöin vaihdetaan ote avoimesta tanssiotteesta vyötäröotteeseen, jossa viejän kädet ovat seuraajan vyötäröllä ja seuraajan kädet viejän olkapäillä. Pyörintä tapahtuu perusmuodossaan myötäpäivään parin yhteisen akselin ympäri, vaikka lattiaa kierretään vastapäivään. Iskuilla 15-16 viejä irrottaa vasemman kätensä seuraajan vyötäröltä ja päästää hänet takaisin ulkopiiriin, jotta voidaan aloittaa askelikko alusta.

Jenkasta on lukuisia muunnelmia, joista osa on tyypillisiä tietylle maanosalle ja osaa tanssitaan kaikkialla. Jenkkaa voidaan tanssia perinteisessä muodossaa parintanssina tai ryhmätanssina, jossa on koreografia. Lisäksi jenkkaa voidaan tanssia modernimpana versiona niin, että paritanssissa on vaikutteita swingtansseista, joissa tanssitaan myös yhden käden otteissa kuvioita, joissa mennään muun muassa käden ali.

Tässä on mainittu vain muutamia esimerkkejä.

• Sottiisi on samanlainen kuin perusjenkka, mutta hypyt jätetään pois ja liikkeet ovat pehmeämpiä. Asento pyörittäessä on myös matalampi ja takapainotteisempi kuin jenkassa.
• Vaihtoaskelpyörintä on kuin perusjenkka, mutta pyörittäessä hyppyjen aikana otetaan aina ylimääräinen väliaskel jolloin hyppy muuttuu vaihtoaskeleksi ja askelkuvio muistuttaa hyvin läheisesti humpan askelkuviota. Tämä muunnelma on yleinen Lounais-Suomessa.
• Kaartojenkka – suoraan menevää osaa ei tanssita suoraan vaan ensimmäisellä askelikolla tanssitaan parista poispäin ja seuraavalla palataan paria kohti. Pyörivä osuus tanssitaan kuten normaalisti.
• Tavallinen pyörintä + kädenali – Pari pyörähtää ensin yhden pyörähdyksen normaalisti, ja toisen pyörähdyksen sijasta viedään seuraaja kädenalipyörähdykseen. Haluttaessa seuraaja voi pyörähtää myös kahdesti käden ali.
• Eteneminen vastakkain – suoraan tanssittaessa tanssitaan peräkkäin, kasvot paria kohti eli edellä kulkeva tanssii selkä menosuuntaan.
• Pyörimäjenkka on kuten perusjenkka, mutta pyörintävaiheessa kumpikin pyörähtää erikseen, viejä vastapäivään ja seuraaja myötäpäivään.
• Pyörimäjenkka takaperin – kuten edellä, mutta pyöritään toisin päin.
• Valjakkojenkka on tanssikuvio kahdelle parille. Parit ovat kuviossa peräkkäin, seuraajan vasen käsi oman parin oikeassa. Kumpikin pari tarttuu omasta parista katsoen ulommalla kädellään toisen parin ulompaan käteen. Ensin edetään suoraan kuten perusjenkassa. Perusjenkan pyörimisvaiheen kohdalla tanssitaan hyppyaskelin esimerkiksi:

Letkajenkka

Letkajenkkaa tanssittiin vuonna 1964 itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Letkajenkka on sekä tanssi että musiikkityyli, ja lisäksi se on myös kappaleen nimi 1960-luvulta. Letkis-tanssi poikkeaa tavallisesta jenkasta sekä askeltensa että muodostelmansa puolesta. Se on jonossa tanssittava ryhmätanssi, jossa edetään jonossa kädet edessä olevan vyötäröllä tai olalla. Letkajenkka eli Letkis kuuluu tanssina festivaalimarssien tai conga line -jonotanssien joukkoon. Samaan joukkoon kuuluu myös Letkajenkka-tanssin esikuva Bunny Hop.

Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, conga-tanssien pohjalta kehitetyn Bunny Hop -tanssin [1] askelet saapuivat Suomeen ilmeisesti Yhdysvalloista palanneiden vaihto-oppilaiden myötä. Tanssityyli kopioitiin Letkajenkkaan. Villitys oli kuumimmillaan 1963–1965. Se levisi myös maailmalle: se tunnetaan Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Japanissa, jossa se edelleen on suosittu ja laajalti osattu odori-tanssi.

Vaikka askelet muistuttavat paljon Bunny Hop -tanssin askelia, eivät ne ole ihan täysin samat. Kun amerikkalaiset tanssivat alkaen oikealla jalalla, tanssitaan alkuperäistä Letkajenkkaa alkaen vasemman jalan potkun kaltaisella ojennuksella. Vanhoissa elokuvissa ja aikakauden dokumenttitallenteissa aloitetaan vasemmalla jalalla. Myös Letkis-aallon aikaan käännetyssä versiossa Japanista annetaan ohjeita: "Vasen jalka, vasen jalka, oikea jalka, oikea jalka, hyppy eteen, hyppy taakse, 1-2-3!" sekä "Vasen potku, vasen potku, oikea potku oikea potku, hyppy eteen, hyppy taakse, 1-2-3". Saman tapainen on ruotsinkielinen käännös, jonka laulaa Lill-Babs.

Askelet eli koreografia:

Iskut #	Askel
1	Ojenna vasen jalka vasemmalle, kopauta vasemmalla kantapäällä lattiaa
2	Tuo vasen jalka takaisin oikean viereen
3	Ojenna vasen jalka vasemmalle, kopauta vasemmalla kantapäällä lattiaa
4	Tuo vasen jalka takaisin oikean viereen
5	Ojenna oikea jalka oikealle, kopauta oikealla kannalla lattiaa
6	Tuo oikea jalka takaisin vasemman viereen
7	Ojenna oikea jalka oikealle, kopauta oikealla kannalla lattiaa
8	Tuo oikea jalka takaisin vasemman viereen
9	Tasahyppy (kahdella jalalla) eteenpäin
10	Tauko
11	Tasahyppy taaksepäin
12	Tauko
13	Tasahyppy eteenpäin
14	Tasahyppy eteenpäin
15	Tasahyppy eteenpäin
16	Tauko

(Toistetaan alusta)

Sivuaskelia ei siis oteta, vaan jalka aina ojennetaan sivulle, kopautetaan jalalla lattiaa ja siirretään jalka takaisin kehon alle. Painoa ei siirretä sivulle ojennettavalle jalalle.

Letkajenkka ei ole pelkästään tanssi tai musiikkikappaleen erisnimi. Se on myös jenkkamusiikin alalaji. Letkajenkkaan liitettäviä ominaisuuksia ovat "rautalankatyyli", harmonikkaa ja viulua modernimmat soittimet, kuten sähköinstrumentit tai jenkassa harvemmin käytetyt vasket. Letkajenkkakappaleita on siis useita.

Ensimmäisen sävelsi Erik Lindström, ja se kiipesi soittolistoille lokakuussa 1963. Sen nimi on Letkajenkka. Tunnetuimman kappaleen, nimeltään Letkis, on säveltänyt Rauno Lehtinen. Tämä kappale on levytetty vähintään satana eri versiona eri kielillä eri maissa. Se tunnetaan muun muassa nimillä Letkiss, Le Letkis, Finnjenka, Lasst uns küssen, Let's Kiss sekä Let's Kiss Jenka. Myös tanssiaskelia on Lehtisen Letkikseen kuvattu monissa aikakauden elokuvissa, niin suomalaisissa kuin ulkomaisissakin.

Jenkan SM-kilpailuja on pidetty mm. Laihialla, jossa järjestäjänä on ollut Suomen Jenkka ry. Pispalan Sottiisin yhteydessä on pidetty useana vuonna sottiisikilpailuja. Vuonna jenkan SM-kisat 2007 kisat järjesti 22.-23. syyskuuta Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura Nivalan nuorisoseuran talolla.

Kilpailussa on seuraavia sarjoja:

• sävellys- ja sanoituskilpailu on avoin kaikille jenkan tahtiin tehdyille ennen julkaisemattomille kappaleille
• laulu- ja soittokilpailuihin osallistutaan ennalta määrätyillä kappaleilla edeten karsinnan kautta finaaliin
• tanssikilpailu on paritanssimuotoinen, ja esitys voi koostua erilaisista jenkan variaatioista

• 1991: Joensuussa 1251 tanssijaa. [10]
• 1995: Kokemäellä 1354 henkilöä, pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan.[10]
• 2015: Espoossa 1393 Nokian työntekijää [11]

• Rovaniemen markkinoilla (säv. Toivo Kärki, esittäjä Kauko Käyhkö)
• Urjalan taikayö (säv. Erik Lindström, sanat ja esitys Martti Innanen)
• Lapin jenkka (säv. Toivo Kärki, esittäjiä Kauko Käyhkö ja Tapio Rautavaara)
• Vesivehmaan jenkka (säv. Yrjö Saarnio, esittäjiä Erkki Junkkarinen ja Eija-Sinikka)
• Amalia armas (sävellys ja esitys Georg Malmstén)
• Väliaikainen (säv. Matti Jurva, esittäjä Arttu Suuntala)
• Pennitön uneksija (säv. Georg Malmstén, esittäjiä Malmstén ja Henry Theel)
• Tuohinen sormus (säv. Matti Jurva, esittäjä Tauno Palo)
• Hulivilipoika (säv. Matti Jurva, esittäjä Tauno Palo)
• Sirkkojen tanssi (sävellys ja esitys Viljo Vesterinen)
• Riippakoivun alla (säv. Matti Rajula, esittäjiä Arvi Tikkala ja Kauko Käyhkö)
• Heilini sinisistä silmistä (sävellys ja esitys Georg Malmstén)
• Katariinan kamarissa (säv. Georg Malmstén, esittäjiä Malmstén ja Mikko Järvinen)
• Nikkelimarkka (säv. Georg Malmstén, esittäjiä Malmstén ja Henry Theel)
• Savotan Sanni (säv. Erkki Salama, esittäjä Matti Jurva)
• Lapsuuden pihapuu (säv. Usko Kemppi, esittäjä Arttu Suuntala)
• Rempallaan (sävellys ja esitys Kauko Käyhkö)
• Lesken lempi (säv. Erkki Salama, esittäjä Finntrio)
• Tukilisä-jenkka (sävellys ja esitys Veikko Lavi)
• Jenkka hevosen puhdistamisesta (sävellys ja esitys M. A. Numminen)

• Jenkka Suomen tanssipalvelimen sivulla. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Linkkejä letkajenkkavideoihin ja -kappaleisiin. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomi letkajenkan ME-kuumeessa. Ylen Elävä arkisto.
• Letkiksessä riitti potkua maailmanhitiksi asti. Ylen Elävä arkisto.
• Letkajenkka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)