Sotkamo

Ihminen saapui Sotkamon alueelle kivikaudella. Kiikarusniemeltä lähistöltä löydettiin 1982 runsaasti kivikauden kampakeramiikkaa, muun muassa Suomen vanhinta ja pohjoisinta lintukuvioista keramiikkaa.[11]

Seutu kuului pitkään vienankarjalaisten vaikutuspiiriin, mistä kertovat useat paikannimet, kuten Katerma, Sumsa ja Jormasjärvi. Keskiajan lopulla korpiseutu muodostui liminkalaisten eräalueeksi. Kainuun jäi vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan itäiseen vaikutuspiiriin.[11] Asutus laajeni 1500-luvulla yli vanhan rajan, mutta vasta Täyssinän rauhassa 1595 Kainuu liitettiin Ruotsiin. 1600-luvun alussa alueella oli kolme kylää: Sotkamon, Jormaskylän ja Nuasjärven kylät.[12][13] Seudulle tuli uudisasukkaita ennen kaikkea Paltamosta ja Oulujärven tienoilta, Keski-Suomesta, Savosta ja Karjalasta. Sotkamossa ja Kuhmonniemessä oli vuonna 1688 yhteensä 200 taloa.[11]

Sotkamo kuului aluksi Paltamoon, kunnes siitä tehtiin oma kirkkoherrakuntansa vuonna 1647. Kuhmoniemi erotettiin 1856 Sotkamosta omaksi kirkkoherrakunnakseen, myöhemmin siitä tuli Kuhmon kaupunki. Vuodesta 1650 Sotkamo kuului 30 vuotta Pietari Brahelle läänitettyyn Kajaanin vapaaherrakuntaan. 1600-luvun lopun ja 1700-luvun sotien ja nälkävuosien jälkeen seurasi uudelleenrakennusvaihe, mm. poltetun kirkon tilalle valmistui Grels Nordlingin johdolla uusi vuonna 1737. Maanviljely ja tervakauppa vaurastuttivat väestöä.[11] Pitäjään alettiin rakentaa jälleen uutta kirkkoa 1854. Johan Oldenburgin piirtämä ja T. J. Tolpon rakentama puukirkko valmistui 1870, kirkko on Kainuun suurin.[12][13] Vanhan kirkon hirsistä tehtiin Naapurinvaaralle kansakoulu 1800-luvun lopulla.[11]

Sotkamoa koettelivat monet kovat nälkävuodet, joiden aikana myös kulkutaudit surmasivat suurin joukoin asukkaita. Tiedetään, että vuoden 1696 Mikkelinpäivän ja seuraavan vuoden juhannuksen välisenä aikana Sotkamossa kuoli 184 ja syntyi vain 35 henkeä. 1800-luvun alkupuolella väestö jätti Elias Lönnrotin mukaan suurin joukoin kotinsa nälän ja tautien uhkaamana ja muutti Venäjän puolelle – kuka tilapäisesti, kuka pysyvästi. Myös sota-aikoina sotkamolaiset kokivat kovia. Sarkasodassa 1712 ja isonvihan aikoihin 1716–1721 aluetta ryöstettiin julmasti, ensin mainittuna vuonna yläkarjalaiset ja venäläiset ryöstivät muun muassa Simo Hurtan eli Affleckin hovin Korvaniemellä; 60 taloa ja kirkko poltettiin.[11]

Koski-Jaakko suunnitteli jo 1760-luvulla Kiantoperään Lappajoen suuhun, vanhan markkina- ja suolatien alkuun, Oulun kauppiaiden varastopaikkaa eli kauppalaa. Kuitenkin vasta vuosisadan lopulla alkoi alueen taloudellinen kehitys vilkastua. Vaarojen kaskiviljelystä siirryttiin monipuoliseen maatalouteen. Tervanpoltto muodostui merkittäväksi elinkeinoksi, kun 1800-luvun puolivälissä valmistuneet Ämmänkosken ja Koivukosken sulut mahdollistivat tervan viennin Ouluun asti. Vuonna 1900 Sotkamon tervanpoltto tuotti noin 4 000 tynnyriä tervaa, mutta jo 1900-luvun alussa tervan merkitys väheni.[11]

Maantie Sotkamoon valmistui 1850. Maanviljelyä ja metsän käyttöä helpotti 1850-luvulla toteutunut isojako. Tuolloin pitäjässä oli myös pientä rautateollisuutta; Petäjäkosken rautatehdas toimi vuosina 1838–1880. 1860-luvun suuret nälkävuodet verottivat alueen asutusta, jopa neljännes pitäjän 5 000 asukkaasta menehtyi[14]. Nälkävuosien mentyä pitäjään perustettiin kunnallishallinto 1874. Tämä vilkastutti yhteiskuntaelämää. Kauppaliikkeet yleistyivät ja säästöpankki perustettiin 1891. Ensimmäinen kansakoulu avasi ovensa 1882 ja Kainuun vanhin nuorisoseura perustettiin 1891. Karjatalous kehittyi 1800-luvun lopulla nopeasti, osuusmeijeri perustettiin 1907. Suomen itsenäisyyden aikana Sotkamosta kehittyi Kainuun vaurain kunta, jossa oli asukkaita noin 11 000. Väestön kasvu jatkui Sotkamossa aina 1960-luvulle, jolloin alkoi muuttoliike kaupunkeihin. 1980-luvulla väestö oli laskenut lähelle 1920-luvun määriä, 11 000:een. Asutus oli laskenut hiljalleen siitä lähtien, ja vuonna 2011 kunnassa oli 10 750 asukasta.[11]

Sotkamossa on syntynyt ja asunut useita kirjailijoita: muun muassa suomen- ja ruotsinkielisenä kirjailijana tunnettu Juhana Frosterus, kuuluisa valtiomies ja kansantalouden tutkija Anders Chydenius, kansankirjailija Heikki Meriläinen sekä Kainuun kuvaajista tunnetuin, Veikko Huovinen.[11]

Jokiluontoa lähellä Talvivaaran kaivosta kesäkuussa 2013.

Sotkamo on Suomen luonnonkauneimpia kuntia. Kunnan keskiosien korkokuva on erittäin vaihteleva, Sotkamon reitin vesien rikkoma. Kallioperän kovuuden vaihteluilla on ratkaiseva vaikutus korkokuvaan. Kovasta kvartsiitista oleva Vuokatin alue käsittää lähes 20 vaarasta muodostuvan vaarajonon. Tämän Itä-Suomen vaara-alueen korkeimman selänteen molemmin puolin on suuria harjujen reunustamia järviä: Nuasjärvi eli Nuanen ja Jormasjärvi eli Jormanen lännessä ja luoteessa sekä Iso-Sapso ja Kiantajärvi idässä.[11]

1900-luvun alkupuolella maantieteilijä J. E. Rosberg kertoi Sotkamosta seuraavaa: ”Suurenpuoleisilla järvillä liikkuu myös höyryveneitä. Ihanoitten vesien rantamilla kohoaa korkeita vaaroja, joista erityisesti Vuokatti pistää silmään jylhän majesteetillisena ja vastapäätä sitä on Naapurinvaara, joka umpeilee kukkaisloistossaan vaaleitten lehtimetsien verhoamine rinteineen”. Ja myös Seitsemän veljeksen Taula-Matti tiesi Vuokatin, puski peukalonsa koillisen suuntaan ja tokaisi: ”Tuolla, katso pitkin peukaloani, tuolla vaikka ampuisit”.[11]

Sotkamon tunnetuin näköalapaikka on Vuokatin vaarajonon pohjoisin vaara Iso-Pölly, jolle avautuu näköala Sotkamon kauneimpien järvien yli alueen muille vaaroille. Metsäinen Naapurinvaara on Iso-Pöllyn pohjoispuolella, kaakkoispuolella taas Pikku-Pölly, jonka läntiselle kupeelle on istutettu lehtikuusimetsikkö. Pöllyjen välissä on kansan tarinoista tunnettu jylhä Pöllylampi. Etelään päin vaarajonossa kohoavat Keima, Matovaara, Lehtovaara ja Porttivaara. Naulavaara (368 m) on Suomen eteläosan korkein kohouma.[11]

Laaja osa kunnasta on tasaista metsä- ja suomaata, Kainuun korpimaata, jonka korkeus vaihtelee 100 ja 200 metrin välillä. Erilliset vaarat, muun muassa Rupukkavaara ja Losonvaara ja siellä täällä tavattavat rotkot, muun muassa Vuokatin Hiidenkattila, Hiidenportti Tipasojan salomailla sekä Maanselän vedenjakajan lävistävä Kalliojärvi, elävöittävät maisemaa. Keskiosan järvialueella harjut muodostavat suuria selkiä rikkovia niemiä, kannaksia ja saaria. Huomattavin harjujakso vie Tenetinvirran eteläpuolelta ja Sapsojärven pohjoispuolelta Tipasjärvelle. Sotkamon nähtävyyksiin kuuluvat Iso-Sapson pohjoisrannalla oleva aallokon harjuun kovertama paikoin yli 20 metriä korkea Hiukan rantatörmä ja Hiukan kilometrien pituinen hiekkaranta.[11]

Sotkamon keski- ja eteläosa on varsin soista. Itä- ja kaakkoisosissa on rämeitä, lännessä myös korpia. Metsistä yli puolet on kuusivaltaista. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä on varsin vähän.[11]

Vaikka kunnan pinta-alasta vain vajaa kymmenesosa on vettä, kirkonkylän ympäristö on hyvin järvistä. Sotkamon reitti saa vetensä Kuhmon ja Suomussalmen itärajalta Ontojoen kautta. Monipolviseen reittiin kuuluvat Sotkamon alueella mm. Nuas- ja Jormasjärvi, Iso-Sapso, Kiantajärvi, Kiimasjärvi, Pirttijärvi, Pieni-Sapso ja Sumsa. Nuasjärvi on keskusjärvi, johon kirkonkylää ympyröivät järvet laskevat Tenetinvirtaa ja Mujethoulunjokea pitkin. Muita tärkeitä jokia ovat Kiimasjärven luoteispäähän laskeva Kusianjoki, Sumsanjoki ja Isosta Tipasjärvestä vesiä Pieneen-Sapsoon tuova Tipasjoki. Sotkamon vedet laskevat Oulujärveen.[11]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sotkamon kirkonkylän läpi kulkeva Kainuuntie

Alasotkamo, Heinämäki, Halmetvaara, Jormaskylä, Juholankylä, Juurikkalahti, Kaitainsalmi, Korholanmäki, Kontinjoki, Laakajärvi, Losovaara, Maanselkä, Naapurinvaara, Nuasjärvi, Ontojoki, Paakinmäki, Parkua, Pohjavaara, Riekinranta, Sapsoperä, Saukko, Sipinen, Sipola, Soidinvaara, Sotkamon kirkonkylä, Sumsa, Suovaara, Tipasoja, Torinkylä, Tuhkakylä, Vuokatti, Ylisotkamo, Ärväänkylä.

Valtatie 6 tulee Kajaanista Sotkamoon ja jatkuu Valtimolle. Seututie 899 haarautuu Sotkamossa lähellä Juurikkavaaraa valtatieltä 6 pohjoiseen Nurmestienä ja kulkee Sotkamon Vuokattiin, jossa se risteää kantatien 76 kanssa. Vuokatista tie jatkuu Pohjavaarantienä Kuluntalahteen. Pohjavaarasta tie 899 jatkuu edelleen Jormuantienä Jormualle ja liittyy valtatiehen 5. Seututie 888 haarautuu kantatieltä 76 Sotkamon keskustasta ja kulkee Kantolan kylään, jossa se liittyy kantatiehen 78. Kantatie 76 johtaa Sotkamosta valtatien 6 liittymästä Kuhmon keskustaan. Seututie 870 kulkee Pohjois-Savosta Tuhkakylän ja Parkuan kautta Kontinjoelle Sotkamon ja Kajaanin rajalle.

Joensuu–Kontiomäki-rata kulkee Vuokatin kautta; henkilöliikenne Vuokatin rautatieasemalla lakkautettiin kuitenkin vuonna 1993. Vuokatista Sotkamon kirkonkylään johtanut Sotkamon rata on purettu.

Sotkamossa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Sotkamossa kahdesti: vuosina 1971 ja 2015.[26] Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Sotkamossa vuonna 2006.[27][28]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista Sotkamossa toimii Sotkamon seurakunta.[29] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla esiintyy herännäisyyttä[30]. Vuokatissa sijaitsee myös Suomen Raamattuopiston Säätiön kurssi- ja lomakeskus Vuokatinranta.[31]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Sotkamossa toimii Sotkamon Saalem-seurakunta.[32]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sotkamon alueella toimii Kajaanin ortodoksinen kappeliseurakunta, joka on osa Pohjois-Suomen ortodoksista seurakuntaa.[33]

Muita kirkkokuntia edustaa Raamattu Puhuu -liikkeeseen kuuluva Raamattu Puhuu -seurakunta[34].

• Anders Chydenius, valistusajattelija, pappi, poliitikko ja pohjoismaisen klassisen liberalismin tärkein hahmo ja taloustieteen isä. Hänen isänsä oli vuonna 1729 kunnan kappalaisena Andersin syntyessä.
• Veikko Huovinen, kirjailija ja professori
• Lauri Komulainen, yritysjohtaja, kauppaneuvos
• Kaisa Korhonen, teatteriohjaaja, näyttelijä, laulaja, professori
• Viena Korhonen, kirjailija
• Heikki Meriläinen, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä

Kansanedustajia

• Kusti Arhama (Maalaisliitto)
• Johannes Korhonen (Maalaisliitto)
• Timo Korhonen (Keskusta)
• Heikki Mustonen (SKDL)
• Eemil Partanen (Maalaisliitto/Keskusta), ministeri
• Oskari Partanen (Maalaisliitto)
• Osmo Polvinen (Vasemmistoliitto), vaikuttanut myös SKDL:ssä

Urheilijoita

• Helena Hyvönen, juoksija
• Pirjo Häggman
• Janne Immonen, entinen maajoukkuehiihtäjä
• Martti Jylhä
• Veikko Kankkonen
• Risto Korhonen, jääkiekkoilija
• Jenna Laukkanen
• Pirjo Muranen (asuu Sotkamossa)
• Jouko Niskanen
• Tapio Piipponen

• Luettelo Sotkamon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotkamo Wikimedia Commonsissa

• Sotkamon kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Sotkamon kunnan avainluvut