Sotilassosiologia

Sotilassosiologia[1] tarkastelee armeijan henkilöstöä erilaisissa olosuhteissa (sota, rauha, kriisinhallinta). Tieteenalana sotilassosiologia soveltaa sotilasorganisaation tutkimiseen suuria joukkoja koskevaa organisaatiososiologiaa ja pienryhmiä tutkivaa sosiaalipsykologiaa. Sotilassosiologia on läheisessä vuorovaikutuksessa myös sotilaspsykologian ja johtamisen tieteenalojen kanssa, mutta se erottuu niistä selkeästi omaksi sotatieteiden alakseen.

Sotilassosiologiassa tarkastellaan pienryhmiä, suurempia joukkokokonaisuuksia sekä asevoimakokonaisuuksia. Muun sosiologian tavoin sotilassosiologiassa ollaan kiinnostuneita rakenteen ja toiminnan suhteesta, sekä kulttuurisesti ja sosiaalisesti tuotetuista merkityksistä.

Sotilassosiologiassa tutkitaan muun muassa:

• armeijan ja yhteiskunnan välisiä suhteita (erityisesti yhteiskunnallisen kehityksen vaikutusta sotalaitosjärjestelmään ja puolustusratkaisuun tai turvallisuuspoliittisiin asenteisiin ja maanpuolustustahtoon)
• sotilasyhteisön ja sotilasorganisaation sisäisiä ilmiöitä^selvennä, niiden rakennetta ja niiden välisiä suhteita
• sotilasorganisaatiota sosiaalisena järjestelmänä
• hierarkiaa ja auktoriteettia
• sotilaallisten roolien omaksumista
• primääriryhmiä (eli lähipiiriä) ja sotilaallista tehokkuutta
• organisaation hallinnan tekniikoita
• sotilasorganisaatioiden kulttuuria.