Sotilaspuku

Univormujen käyttö ei ole uusi nykyajan keksintö, vaan jo kurinalaiset roomalaiset käyttivät univormuja, mutta sen jälkeen sotilaiden varustus oli pitkään vaihtelevaa. Univormu-nimitystä on käytetty tiettävästi myöhäiseltä keskiajalta lähtien. Laajemmin univormut alkoivat muotoutua vasta 1600-luvulla kolmikymmenvuotisessa sodassa. 1700-lukua voi pitää univormujen vakiintumisen aikana. Tuolloin univormut olivat värikkäitä, jotta voitiin erottaa omat ja viholliset usein hyvinkin savuisella taistelukentällä.[3] Eri maiden armeijoille kehittyivät omat "päävärit", joista ne oli helppo tunnistaa: Ranska käytti harmaata ja valkoista, Englanti punaista, Itävalta valkoista, Venäjä vihreää ja Ruotsi lippunsa värien mukaisesti sinistä ja keltaista. Saksa oli jakautunut lukuisiin pikkuvaltioihin, joista esimerkiksi Baijeri käytti vaaleansinistä ja Preussi tummansinistä (preussinsinistä).[4]

Suurten massa-armeijoiden varustaminen hienoilla univormuilla olisi tullut kalliiksi. Siksi erityisesti asevelvollisuuden mukana sotilaspuvut yksinkertaistuivat. Koristeellisemmat ja edustavammat univormut jäivät erilaisten hovi- ja eliittijoukkojen käyttöön. Myös kuninkaalliset alkoivat yhä yleisemmin pukeutua sotiaallisiin univormuihin. Esimerkiksi 1800-luvun seuraelämä oli tiukasti normitettua pukeutumista myöten. Tämän vuoksi myös upseereiden tuli noudattaa vastaavia pukukoodeja: kenttäpuvun lisäksi upseeri saattoi pukeutua paraatipukuun, juhlapukuun ja vierailupukuun.[5] 1800-luvun loppupuolelta lähtien värikkäät univormut alkoivat muuttua maaston värisiksi. Tässä kehityksessä englantilaiset olivat eturintamassa: Britannian joukko-osastot Intiassa määrättiin käyttämään khakinvärisiä pukuja vuonna 1885, ja loputkin Britannian joukot siirtyivät khakinvärisiin pukuihin 1902. Yhdysvallat seurasi Englannin esimerkkiä jo samana vuonna.[6] Maanläheisistä ruskeista, vihreistä tai harmaista univormuista suunta oli edelleen kohti maastopukuja. Luonnon kasvustoa jäljitteleviä monivärisiä maastopukuja oli kehitelty jo ensimmäisen maailmansodan aikana Ranskassa, mutta suuressa mittakaavassa niitä käytettiin vasta Saksan SS-joukoissa 1930-luvulta lähtien. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä erilaiset maastokuviot ovat lähes syrjäyttäneet yksiväriset univormut.[7]

Utin jääkärirykmentin varusmiesaliupseeri lomapuvussa.

Sotilaspuku ja virkapuku ovat Pääesikunnan vahvistamia, määrätyn kuosisia, laatuisia ja värisiä asukokonaisuuksia niihin liittyvine merkkeineen ja tunnuksineen. Sotilaspuku muodostetaan yhdistelemällä sotilaspukineita, merkkejä ja tunnuksia. Puolustusvoimissa käytettävät sotilaspuvut, niiden kuosit, värit ja kokoonpanot määrää Pääesikunta. Sotilaspuvuissa saa käyttää vain niiden kokoonpanoihin kuuluvia sotilaspukineita sekä erikseen vahvistettuja merkkejä ja tunnuksia.[8]

Pukukokonaisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen ja tilaisuuden mukaan. Varusmiehet käyttävät maavoimissa maastosuojavaatetusta M05 tai M91, josta eri pukineita yhdistelemällä muodostetaan olosuhteiden ja tarpeen mukaan palveluspuku, lomapuku, paraatipuku tai taistelijanasu. Kantahenkilökunnalla on näiden lisäksi kevyt palveluspuku, pieni juhlapuku sekä juhlapuku. Kevyt palveluspuku on tarkoitettu päivystys-, esikunta- ja sisäpalvelukseen. Varsinaista palveluspukua käytetään mm. onnittelukäynneillä ja vastaanotoilla, ulkovaltojen edustajien järjestämillä asevoimien tai puolustushaaran vuosipäivän vastaanotoilla sekä tavanomaista juhlallisemmissa tilaisuuksissa ja perhejuhlissa. Kevyttä palveluspukua vastaa siviilipukukoodissa arkipuku, palveluspukua arkipuku tai tumma puku.[9]

Pientä juhlapukua käytetään klo 18.00 tai sen jälkeen alkavissa Puolustusvoimien juhlapäivällisillä ja -illallisilla, kanssakäymisessä ulkovaltojen edustajien kanssa kansallispäivän, asevoimien tai puolustushaaran vuosipäivän tilaisuuksissa (ei kuitenkaan vastaanotoilla) sekä siviilitilaisuuksissa juhlallisella vastaanotolla. Sotilashäissä kutsuvieraina olevat ammattisotilaat käyttävät pientä juhlapukua. Pieni juhlapuku vastaa smokkia. Juhlapuku vastaa frakkia: sitä käytetään klo 18.00 tai sen jälkeen alkavissa itsenäisyyspäivän, Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja joukko-osaston vuosipäivän juhlissa sekä tasavallan presidentin kutsuilla. Varusmiehet käyttävät näissä tilanteissa useimmiten lomapukua.[9]

Kantahenkilökunnan paraatipuku M05.

Paraatipukua käytetään nimensä mukaisesti paraatissa sekä kunniavartiossa, virallisissa ja sotilashautajaisissa, kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksissa, sotilasvalatilaisuudessa, itsenäisyyspäivän, Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja joukon vuosipäivän viettoon liittyvissä, ennen klo 18.00 alkavissa tilaisuuksissa. Pukua käytetään myös joukon luovutus- ja vastaanottokatselmuksessa sekä sen lipun naulaus-, vihkimis-, vastaanotto- ja luovutustilaisuuksissa, siirron, nimityksen, ylennyksen, palkitsemisen ja eron johdosta sekä sotilasvirkaan liittyvän tutkinnon päätöstilaisuuksissa. Paraatipukua vastaa siviilipukukoodissa tumma puku kunniamerkein.[9]

Aiemmin varusmiehillä ja kantahenkilökunnalla oli myös kenttäpuku, joka oli tarkoitettu kenttäpalvelukseen tai maasto-olosuhteisiin, mutta myös vartio-, palvelus- ja sisäpalvelukseen, jos se oli tarkoituksenmukaista. Kenttäpukuun kuului yleisimmin kenttäpusero ja -housut m/65 (ns. sarkapuku) tai kenttäpusero ja -housut m/83 sekä varsikengät.[10]

Ilman merkkejä ja tunnuksia maastopuku ei ole sotilaspuku, vaan pelkkä suojavaatetus. Käytettäessä maastopukua suojavaatetuksena vapaa-ajalla Puolustusvoimien merkkien ja tunnusten käyttö puvussa on kielletty. Samoin kansallistunnuksen käyttöä maastopuvussa ei pidetä tarkoituksenmukaisena eikä suositeltavana. Puolustusvoimat ei suosittele puvun käyttöä suojavaatetuksena vapaa-ajan toiminnoissa, koska asu muistuttaa ilman merkkejä ja tunnuksia sotilaspukua, jolloin väärinymmärrysten mahdollisuus lisääntyy.[11]

Sotilaspukujen käyttö on rajoitettua. Sotilaspukuun kuuluvaa asustetta erehdyttävästi muistuttavaa asua tai pukinetta ei saa käyttää sillä tavoin, että voi syntyä vaikutelma käyttäjän asemasta ammattisotilaana, jollei puolustusvoimien toimivaltainen viranomainen anna siihen erityisestä syystä lupaa[12]. Jos esiintyy toista erehdyttääkseen virkatehtävässä olevaa julkista valtaa käyttävää virkamiestä, voidaan tuomita rikoslain 16:9 nojalla virkavallan anastuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi[13]. 

• Lehtonen, Juhani U. E.: Sotilaselämän perinnekirja. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 951-20-6457-X.