Sotamarsalkka
Marsalkka mahdollisine etuliitteineen on useissa maissa kenraalia korkeampi sotilasarvo tai arvonimi, joka myönnetään sodan aikaisista ansioista. Sana marsalkka tulee muinaisyläsaksan sanoista Marh-scalc, hevos-palvelija eli alun perin tallinhoitaja. Marsalkoista tuli monissa hoveissa arvostettuja henkilöitä. Arvon merkkinä on marsalkansauva.
Marsalkansauva
- Pääartikkeli: Marsalkansauva
Gustaf Mannerheimille lahjoitettiin |
Marsalkansauva on marsalkalle kuuluva arvon merkki. Se on tyypillisesti parisenkymmentä senttimetriä pitkä koristeltu sauva. Sauva on ontto ja se sisältää marsalkan valtakirjan. Sauvan historia juontuu Rooman valtakuntaan, mutta varsinaisesti marsalkansauvoja alkoi myöntää vasta Napoleon. Alexandre Dumas väittää tosin kirjassaan Muskettisoturien viimeiset urotyöt, että jo Ranskan kuningas Ludvig XIV olisi myöntänyt marsalkansauvoja ja että Dumas'n ehkä merkittävin sankari d'Artagnan olisi kuollut tykinkuulan osumaan juuri saamansa marsalkansauva kädessään.
Suomessa suojeluskunnat lahjoittivat epävirallisen marsalkansauvan jo vuonna 1928 sisällissodan päättymisen 10-vuotispäivänä ratsuväenkenraali Gustaf Mannerheimille.
Eri maiden marsalkoita
Suomi
Tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud myönsi puolustusneuvoston puheenjohtajana toimineelle ratsuväenkenraali Gustaf Mannerheimille sotamarsalkan arvon, kun sisällissodan päättymistä 15 vuotta aiemmin juhlittiin toukokuussa 1933. Samalla hänelle luovutettiin Suomen kansan lahjana sotamarsalkan sauva, jonka oli muotoillut eebenpuusta, norsunluusta ja kullasta Aarno Karimo.[1]
Syksyllä 1939 tasavallan presidentti Kyösti Kallio nimitti Mannerheimin tasavallan puolustusvoimain komentajaksi, jolle luovutti talvisodan sytyttyä ylipäällikkyyden. Jatkosodan aikana valtioneuvosto myönsi Suomen marsalkan arvon Mannerheimille hänen 75-vuotispäivänään 1942.[2]
Mannerheimin käytössä oli arvomerkki, jossa kenraalin arvoa osoittaneiden kolmen leijonan edessä oli sotamarsalkan sauva – kuitenkin heraldisista syistä kahtena ja ristikkäin. Ne olivat myös hänen toimikaudellaan tasavallan presidenttinä 1944–1946 erikoismerkkinä presidentin lipussa Vapaudenristin sijaan.
Ruotsi
Ruotsissa nimitettiin 77 sotilasta sotamarsalkoiksi vuosina 1576–1824. Viimeisenä arvon sai Johan August Sandels.
Valtakunnanmarsalkka (ruots. riksmarskalk) tarkoitti keskiajalla Ruotsissa ratsuväen päällikköä. Myöhemmin arvonimeä käytettiin korkeana sotilasarvona. Nykyisin Ruotsissa hovin korkeimman virkamiehen titteli on valtakunnanmarsalkka, jona toimii Svante Lindqvist (vuodesta 2010). Keskiajalta 1600-luvulle saakka oli lisäksi olemassa marskin (marsk) tai valtakunnanmarskin arvo, joka annettiin vain yhdelle henkilölle kerrallaan ja johon yleensä liittyi sotavoimien ylipäällikkyys. Sanalla ”marski” on yhteinen alkuperä sanan ”marsalkka” kanssa.
Venäjä
Venäjän korkein sotilasarvo on Venäjän federaation marsalkka (ven. Маршал Российской Федерации, Maršal Rossijskoi Federatsii).
- Igor Sergejev (1997)
Puola
Puolan korkein sotilasarvo 1919–1980 oli Puolan marsalkka (puol. Marszałek Polski). Se on myönnetty kuudelle sotilaalle. Sotilasarvo vastasi muiden maiden sotamarsalkkaa.
- Józef Piłsudski (1920)
- Ferdinand Foch (1922, myös Ranskan marsalkka 1918 ja Britannian sotamarsalkka 1919)
- Edward Rydz-Śmigły (1936)
- Michał Rola-Żymierski (1945)
- Konstanty Rokossowski (1949, myös Neuvostoliiton marsalkka 1945)
- Marian Spychalski (1963)
Ranska
Ranskan marsalkka (ransk. Maréchal de France) juontaa arvonimenä juurensa Ranskan kuninkaan Filip Augustuksen Albéric Clémentille noin vuonna 1190 luomasta arvonimestä marescallus Franciae. Myöhemmin arvosta tuli tallikreiviä tai konnetaabelia (connétable de France, comes stabulari) korkeampi arvonimi. Vuoteen 1791 mennessä nimitettiin 256 marsalkkaa. Kansalliskokous lopetti arvonimen vuonna 1793.
Ensimmäisen keisarikunnan aikana nimitettiin keisarikunnan marsalkoita. Restauraation myötä arvonimi palasi Ranskan marsalkaksi ja keisari Napoleon III säilytti sen.
Kuusi marsalkkaa on palkittu marsalkka-kenraalin (maréchal général des camps et armées du roi) arvonimellä: Biron, Lesdiguières, Henri Turenne, Claude Villars, Morits Saksilainen ja Soult.
Nyky-Ranskassa marsalkan arvonimi ei ole sotilasarvo, vaan se annetaan erityisesti kunnostautuneille kenraaleille. Esimerkiksi Philippe Pétain säilytti arvonimen, vaikka hänet tuomittiin maanpetoksesta ja hän menetti sotilasarvonsa.
Viimeisin Ranskan marsalkka on Alphonse Juin, joka palkittiin 1952 ja kuoli 1967. Tosin François Mitterrand nimitti vuonna 1984 Marie-Pierre Kœnigin (1898–1970) Ranskan marsalkaksi, mutta nimitys oli postuumi.
Britannia
Britannian maavoimissa korkein arvo on sotamarsalkka (engl. Field Marshal), jota vastaa merivoimissa laivastoamiraali ja ilmavoimissa Kuninkaallisten ilmavoimien marsalkka (engl. Marshal of the Royal Air Force). Nykyisin arvonimeä ei yleensä käytetä rauhanaikana, vaikkakaan se ei ole poissuljettu vanhimmilta upseereilta. Aiemmin arvonimi on ollut Britannian monarkilla, mutta Elisabet II:lla ei ollut sitä eikä Kuningas Charles III ole halukas ottamaan sitä.
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa marsalkan arvoa vastaavat armeijakenraali (engl. General of the Army), merivoimissa laivastoamiraali ja ilmavoimissa ilmavoimakenraali. Sanaa marsalkka ei käytetä. Vieläkin korkeampi sotilasarvo on niin sanottu kuuden tähden sotilasarvo, joita ovat armeijainkenraali (engl. General of the Armies) ja merivoima-amiraali. Armeijainkenraalin arvoa on eläessään käyttänyt ainoastaan John J. Pershing. Ensimmäiselle Yhdysvaltain presidentille George Washingtonille arvo myönnettiin postuumisti USA:n perustamisen 200-vuotispäivänä 1976, jolloin päätettiin hänen olevan vastedes aina korkea-arvoisin amerikkalainen sotilashenkilö.
Egypti
Egyptissä asevoimien komentajana toimii sotamarsalkka, tällä hetkellä ainoana Muhammad Hussein Tantawi toimien myös valtionpäämiehenä eli Egyptin sotilasneuvoston puheenjohtajana. Ennen vuotta 1953 sotamarsalkan arvo kuului Egyptin monarkille. Egyptin tasavallan aikana sotamarsalkkana on toiminut asevoimien komentaja eli ammattiupseeri.
Natsi-Saksa
Suur-Saksan valtakunnan valtakunnanmarsalkan (saks. Reichsmarschall des Großdeutschen Reiches) arvo perustettiin kenraalisotamarsalkan yläpuolelle natsi-Saksan korkeimmaksi upseeriarvoksi vuonna 1940. Adolf Hitler ylensi Hermann Göringin ainoana henkilönä tuohon arvoon, merivoimissa vastaava arvo oli suuramiraali.
Italian kuningaskunta
Italian marsalkan (ital. Maresciallo d'Italia) arvon perusti Mussolini alun perin kunnianosoituksena ensimmäisessä maailmansodassa palvelleille kenraaleille Luigi Cadornalle ja Armando Diazille. Tästä huolimatta ennen toista maailmansotaa ja sen aikana marsalkan arvoon ylennettiin useampikin upseeri. Se oli Italian kuningaskunnan armeijan korkein sotilasarvo, poikkeuksena kuitenkin vuonna 1938 Mussolinin luoma sotilasarvo Imperiumin ensimmäinen marsalkka (ital. Primo Maresciallo dell'Impero), johon ylennettiin ainoastaan Mussolini itse sekä Italian silloinen kuningas Vittorio Emmanuele III.
- Luigi Cadorna (1924)
- Armando Diaz (1924)
- Paolo Thaon di Revel (1924)
- Emanuele Filiberto (1926)
- Pietro Badoglio (1926)
- Enrico Caviglia (1926)
- Gaetano Giardino (1926)
- Guglielmo Pecori Giraldi (1926)
- Italo Balbo (1933)
- Emilio De Bono (1935)
- Rodolfo Graziani (1935)
- Ugo Cavallero (1942)
- Ettore Bastico (1942)
- Umberto II (1942)
- Giovanni Messe (1943)
Neuvostoliitto
Neuvostoliiton marsalkka (ven. Маршал Советского Союза, Maršal Sovetskogo Sojuza) oli korkein sotilasarvo Neuvostoliitossa, poikkeuksena oli Josif Stalinin generalissimuksen arvo (1945–1953). Laivastossa Neuvostoliiton marsalkkaa vastaava sotilasarvo oli Neuvostoliiton laivastoamiraali.
- Kliment Vorošilov (1935)
- Mihail Tuhatševski (1935)
- Aleksandr Jegorov (1935)
- Semjon Budjonnyi (1935)
- Vasili Blücher (1935)
- Semjon Timošenko (1940)
- Grigori Kulik (1940)
- Boris Šapošnikov (1940)
- Georgi Žukov (1943)
- Aleksandr Vasilevski (1943)
- Josif Stalin (1943)
- Ivan Konev (1944)
- Leonid Govorov (1944)
- Konstantin Rokossovski (1944, myös Puolan marsalkka 1949)
- Rodion Malinovski (1944)
- Fjodor Tolbuhin (1944)
- Kirill Meretskov (1944)
- Lavrenti Berija (1945)
- Vasili Sokolovski (1946)
- Nikolai Bulganin (1947)
- Ivan Bagramian (1955)
- Sergei Birjuzov (1955)
- Andrei Gretško (1955)
- Andrei Jerjomenko (1955)
- Kirill Moskalenko (1955)
- Vasili Tšuikov (1955)
- Matvei Zaharov (1959)
- Filipp Golikov (1961)
- Nikolai Krylov (1962)
- Ivan Jakubovski (1967)
- Pavel Batitski (1968)
- Petr Koševoi (1968)
- Leonid Brežnev (1976)
- Dmitri Ustinov (1976)
- Viktor Kulikov (1977)
- Nikolai Ogarkov (1977)
- Sergei Sokolov (1978)
- Sergei Ahromejev (1983)
- Semjon Kurkotkin (1983)
- Vasili Petrov (1983)
- Dmitri Jazov (1990)
Katso myös
Lähteet
- Aarno Karimon Kalevalainen kansa (Arkistoitu – Internet Archive) Tampereen Suomalainen Klubi
- Suomen marsalkan arvonimi Ylipäällikkö, Mannerheim Carl Gustaf Emil
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotamarsalkka Wikimedia Commonsissa