Sotakirjeenvaihtaja

Sotakirjeenvaihtaja on journalisti, joka tekee työtään sotaa käyvissä valtioissa sekä niiden sotatoimialueilla. Sotakirjeenvaihtaja välittää sodankäyntiä koskevia uutisia artikkelein, filmein ja valokuvin. Sitä pidetään journalistiammattikunnan vaarallisimpana ammattina.

Saksalainen rintamakirjeenvaihtaja Virossa elokuussa 1941
Kuressaaressa 21.9.1941 kaatunut rintamakuvaaja.

Jotkut sodasta kertovat henkilöt eivät ole toimittajia, vaan tiedottajia jonkin sodan osapuolen palveluksessa, usein tiedotuskomppanian. Heitä ei välttämättä kutsuta sotakirjeenvaihtajiksi, vaan rintamakirjeenvaihtajiksi, koska asemansa vuoksi he pääsevät ja joutuvat olemaan myös etulinjassa. Nimitys kirjeenvaihtaja liittyy aikaan, jolloin tieto välittyi pääasiassa kirjeinä ja erittäin vähäisessä määrin Krimin sodasta alkaen sähköttämällä. Myöhemmin ammattikuntaa on kutsuttu sotareporttereiksi, jolloin nimitys ei enää viittaa tiedonsiirtotapaan tai siirrettävään tiedon muotoon vaan voi käsittää piirroksien lisäksi myös valokuvia ja elokuvavälähdyksiä, myöhemmin videopätkiä.

Sotakirjeenvaihtajan paikalliset olot tuntevaa apulaista kutsutaan toimittajaslangissa fikseriksi.[1]

Kaikki konfliktit eivät saa tasa-arvoista huomiota. Yleensä länsimaissa käydyt ja länsimaiden käymät sodat ovat arvokkaampia maailmanlaajuisina uutisaiheina, kuin esimerkiksi kehitysmaiden keskinäiset konfliktit.

Historia

Nykyaikaisten sotakirjeenvaihtajien esi-isänä pidetään hollantilaista 1600-luvulla elänyttä Willem van de Veldeä, joka palkattiin tekemään piirustuksia merisotaharjoituksista laivastoaan kehittävää Hollannin amiraliteettia varten. Van de Velden käyttöön annettiin pieni yksimastoinen purjevene, jonka kannelta hän seurasi manööverejä. Pelkkien harjoitusten seuraaminen ja tallentaminen ei riittänyt, sillä van de Velde osallistui tarkkailijana myös hollantilaisten ja brittiläisten laivastojen käymään neljän päivän taisteluun. Van de Velde teki tapahtumasta paikan päällä useita nopeita, mutta tarkkoja luonnoksia.[2] Luonnoksista hän teki myöhemmin suurempia maalauksia, joita on arvostettu myös niiden yksityiskohtaisen tietoarvon vuoksi. Van de Velden samanniminen poika, Willem van de Velde nuorempi seurasi isänsä jalanjälkiä merimaalarina matkustaen usein laivasto-osastojen mukana.[3]

Sanoma- ja viikkolehtien kehitys ja yleistyminen edisti ammattikunnan kasvua. Yksi varhaisimmista sotakirjeenvaihtajista oli Henry Crabb Robinson, joka kirjoitti Napoleonin sodista Lontoossa ilmestyvään The Times -lehteen. Yhdysvaltain ensimmäisenä sotakirjeenvaihtajana pidetään Isaiah Thomasia, joka raportoi Yhdysvaltain vapaussodan alkutapahtumista itse painamassaan ja julkaisemassaan sanomalehdessä Massachusetts Spy.[4]

Katso myös
Liittoutuneiden naissotakirjeenvaihtajia Ranskassa 1944.

Lähteet
  1. Aittokoski, Heikki: Älä tunaroi, hommaa hyvä fikseri Narrien laiva -blogi. 24.2.2013. Viitattu 17.3.2022.
  2. William Aspenwall Bradley: Dutch Landscape Etchers Of The Seventeenth Century. Read Books, 2002. ISBN 140868036X. s.24-28
  3. Robert L. Gale: A Herman Melville encyclopedia. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 0313290113. s.474-475
  4. Nathaniel Lande: Dispatches from the Front. Oxford University Press US, 1998. ISBN 0195122062. s.8-15

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.