Sophus Tromholt

Sophus Tromholt (2. kesäkuuta 1851 – 17. toukokuuta 1896) oli tanskalais-norjalainen revontulitutkija. Häntä pidetään yhtenä alan pioneereista.

Sophus Tromholtin Muonion kirkosta ottama valokuva

Tromholt syntyi Husumissa (vuoteen 1864 asti Tanskaan kuuluneessa) Slesvigissä ja kuoli Saksassa. Hänen vanhempansa olivat tullivirkailija, myöh. kamarineuvos, Johan Peter Tromholt (s. 1821) ja Ane Cecilie o.s. Keller (s. 1830).

Tromholt varttui luonnontieteistä kiinnostuneessa kodissa. Hänen isänsä julkaisi muun muassa artikkelin revontulista vuonna 1860. Tromholt aloitti (perheen muutettua) koulutiensä Randersissa ja jatkoi Blågårdin seminaarissa. Opettajaopinnoissaan hän keskittyi meteorologiaan ja astronomiaan. Jo tuolloin hän kiinnostui revontulitutkimuksesta. Tromholtin kiinnostusta revontulia kohtaan lisäsivät erityisesti Tanskassa talvien 1870–1872 aikana havaittavissa olleet epätavallisen voimakkaat revontulet. Suoritettuaan opettajan tutkinnon vuonna 1871 hän työskenteli ensin opettajana Tanskassa, mutta siirtyi vuonna 1876 opettajaksi Bergeniin Norjaan. Yhtenä syynä Bergeniin hakeutumiseen voidaan pitää hänen kiinnostustaan revontulitutkimusta kohtaan.

Talvikauden 1878–1879 aikana Tromholt keräsi yhteen revontulihavaintoja yli sadalta paikkakunnalta Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Nämä hän yhdisti omiin Bergenissä tekemiinsä havaintoihin. Tutkimustuloksensa hän julkaisi vuonna 1880.

Opettajan työpaikkansa Bergenissä Tromholt jätti vuonna 1882 ryhtyessään täysipäiväiseksi revontulitutkijaksi. Tätä varten hän sai viisivuotisen tutkimusapurahan Norjan hallitukselta ja kööpenhaminalaiselta panimoalan yrittäjältä J. C. Jacobsenilta. Norjan meteorologinen instituutti perusti kansainväliseen polaaritutkimusvuoteen 1882–1883 liittyen revontulihavaintoaseman Bossekopiin Pohjois-Norjaan Tromssan lähelle. Tromholtin tehtäväksi tuli perustaa vastaava yhden miehen havaintoasema Kautokeinoon. Näiden havaintoasemien tehtävänä oli tehdä samanaikaisia revontulihavaintoja yhdessä Suomen puolelle Sodankylään perustetun havaintoaseman kanssa.

Tromholt majaili Kautokeinossa syksystä 1882 kevääseen 1883 asti. Mukanaan hän oli tuonut valokuvauskoneen, jonka varsinaisena tarkoituksena oli yrittää revontulien valokuvaamista. Revontulien vähäisestä valovoimakkuudesta ja filmien huonosta herkkyydestä johtuen revontulien kuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut, joten hän käytti kameraansa maisemien, rakennusympäristöjen ja ihmisten kuvaamiseen. Hän otti muun muassa runsaasti kuvia Kautokeinosta. Tromholt kiersi dokumenttikuvaajana myös Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa 1882–1884. Näin hän tuli ottaneeksi kuvakokoelman, jolla on ainutlaatuinen suku- ja kulttuurihistoriallinen merkitys. Hänen negatiivinsa osti myöhemmin bergeniläinen valokuvaaja Knud Knudsen. Nykyisin ne löytyvät Bergenin yliopiston kokoelmista.

Laaja-alaiseen revontulitutkimukseen liittyen Tromholt osallistui tutkimusmatkoille Finnmarkiin ja Islantiin. Näitä matkoja hän kuvaa kirjoissaan Under nordlysets straaler (1885) ja Breve fra Ultima Thule (1885). Ensimmäinen näistä kirjoista julkaistiin alun perin englannin kielellä.

Talvella 1883–1884 Tromholt teki havaintoja Islannissa. Viisivuotisen apurahakautensa loputtua vuonna 1886 hän muutti Saksaan, jossa asui kuolemaansa asti. Tromholt avioitui 27. marraskuuta 1887 oopperalaulajan ja laulunopettajan Maria ("Mary") Jessin (26.12.1866–18.8.1948) kanssa. Maria Jessin vanhemmat olivat suutarimestari Johan Henrik Jess ja Anna Sophie Elisabeth ("Elise") o.s. Henningsen. Tromholtin kuoltua Silbersteinin keuhkotautiparantolassa Thüringenin Blankenhainissa 1896 Maria meni uudelleen naimisiin asianajaja Max Hahnin kanssa.

Viimeisinä vuosinaan Tromholt teki uran yrittäjänä. Yritystoimintaansa liittyen hän teki muun muassa matkan eri puolille Yhdysvaltoja. Hän loi myös merkittävän kirjallisen uran. Edellä mainittujen kirjojensa lisäksi hän julkaisi useita pienempiä kirjoitelmia ja lukuisia sanomalehtiartikkeleita. Näiden aihepiirit liittyivät pääasiassa avaruustutkimukseen. Pysyvä arvo on hänen revontulihavaintokokoelmillaan, erityisesti teoksilla Om nordlysets perioder (julkaistu Tanskan meteorologisessa vuosikirjassa "Dansk meteorologisk aarbog" vuonna 1880) ja Catalog der in Norwegen bis Juni 1878 beobachteten Nordlichter, jonka Kristianian Tiedeseuran (Videnskasselskabet i Kristiania) tehtävänannosta ja Fridtjof Nansenin säätiön tuella julkaisi postuumisti Jens Fredrik Schroeter vuonna 1902.