Sonny Liston

Listonin tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä ja paikastakin on ristiriitaista tietoa. Hän syntyi Arkansasin osavaltiossa vuosien 1930–1940 välillä puuvillanviljelijä Tobin ja Helen Listonin perheeseen, jossa oli hänen lisäkseen 24 lasta.[2][3] Perhe oli köyhä, ja Liston tapasi usein sanoa: ”Siitä lähtien kun synnyin, olen taistellut elämästäni.”[4] Koska lapset syntyivät kotona, heillä ei ollut syntymätodistuksia.[3] Paikallinen legenda tosin kertoo, että Listonin synnyttyä puuhun tehtiin merkki sen muistoksi.[5] Liston kirjoitti syntymätodistuksensa jälkikäteen vuonna 1953 ja ilmoitti siinä syntymäpäiväkseen 8. toukokuuta 1932. Päivämäärän paikkansapitävyys on kuitenkin kiistanalainen.[3]

Listonin lapsuus oli vaikea, sillä perheen isä pahoinpiteli usein lapsiaan.[6] Hän ei koskaan oppinut lukemaan, ja tarvitsi koko uransa ajan lukemiseen tuttavien apua.[7] 13-vuotiaana Liston karkasi kotoaan St. Louisiin ja joutui siellä kasvatuslaitokseen.[7] Hän ajautui jo nuorena rikollisuuteen ja liittyi joukkoon, joka hänen omien sanojensa mukaan oli "aina etsimässä vaikeuksia".[8] Hän toimi pitkään John Vitale -nimisen gangsterin henkivartijana ja loi järjestäytyneen rikollisuuden piiristä tuttavuuksia, jotka tulisivat piinaamaan häntä läpi elämän.[9]

Kun Liston syyllistyi ravintolan aseelliseen ryöstöön sekä useisiin pahoinpitelyihin ja varkauksiin, hänet tuomittiin lopulta viideksi vuodeksi Missourin vankilaan vuonna 1950.[4][6][7][10] Tuolloin katolinen vankilapastori Edward Murphy keksi ohjata uskonsa yhteiskuntaan menettäneen Listonin nyrkkeilyn pariin antaakseen hänelle muuta ajateltavaa.[4][7][6] Vankien nyrkkeilyohjelmaa vetänyt pastori Alios Stevens perehdytti hänet lajiin tarkemmin,[7][6][8] ja Liston voitti vankilansa nyrkkeilymestaruuden.[7] Nyrkkeilyn ja katolisen uskonnon yhteys näkyi myöhemminkin Listonin elämässä, sillä hänen puolustaessaan mestaruuttaan pukuhuoneessa oli toisinaan odottamassa pappeja, joilla oli rinnassaan ”I like Sonny” -pinssit.[7]

Päästyään ehdonalaiseen 1952[5] Sonny Liston aloitti välittömästi uran amatöörinyrkkeilijänä, vaikka olikin monia muita aloittelevia nyrkkeilijöitä vanhempi. Lyhyellä amatööriurallaan Liston voitti St. Louisin ja Missourin paikalliset Golden Gloves -mestaruudet, joiden kautta hän pääsi nousemaan kansalliselle tasolle. Amatöörinä hän voitti mm. Helsingin olympiakisojen raskaan sarjan voittajan Ed Sandersin. Voitettuaan myös kansallisen Golden Gloves -mestaruuden vuonna 1953 hän siirtyi ammattilaiseksi.[8] Ensimmäisessä ottelussaan 2. syyskuuta 1953 Liston tyrmäsi Don Smithin heti ensimmäisessä erässä, vain 33 sekuntia ottelun alkamisen jälkeen.[7] Kuudennessa ottelussaan, joka myös esitettiin televisiossa, hän voitti kahdeksaneräisessä kamppailussa John Summerlinin, joka oli siihen mennessä voittanut 22 ottelua ja hävinnyt yhden. Liston voitti Summerlinin myös uusintaottelussa. Tämän jälkeen hän kärsi uransa ensimmäisen tappion Marty Marshallille, joka mursi hänen leukaluunsa ja sai pistevoiton.[7] Liston on selittänyt tappiotaan kertomalla, että Marshallin alkeellinen tyyli huvitti häntä eikä hän naurultaan pystynyt pitämään suutaan kiinni.[7][6] Vuonna 1955 Liston voitti kaikki kuusi otteluaan, joista viisi tyrmäyksellä. Yksi hävinneistä oli Marshall, jonka Liston tyrmäsi kuudennessa erässä.[7]

Ensimmäisessä ottelussaan vuonna 1956 Liston kohtasi jälleen Marshallin ja voitti kymmeneräisen kamppailun pisteillä. Sitten hän joutui ongelmiin, kun hän löi virantoimituksessa ollutta poliisia.[7] Tapaus sai paljon julkisuutta, ja Liston tuomittiin vuodeksi vankilaan.[6] Hän ei otellut lainkaan vuonna 1957.

Liston vapautui vankilasta kuusi kuukautta tuomionsa saamisen jälkeen, mutta palasi takaisin nyrkkeilykehiin vasta tammikuussa 1958. Tuolloin hän nousi lopullisesti nyrkkeilymaailman huipulle.[6] Vuosina 1958–1961 Liston otteli 19 kertaa ja voitti jokaisen ottelunsa, niistä 16 tyrmäyksellä. Hän kohosi nopeasti maailmanmestarin ykköshaastajaksi, mutta ei kuitenkaan päässyt mestaruusotteluun asti. Tuona aikana Liston kävi kaksi ottelua kovana lyöjänä tunnettua Cleveland Williamsia vastaan ja tyrmäsi hänet nopeasti kolmannessa ja toisessa erässä.[9] Williamsia vastaan käymässään ensimmäisessä ottelussa Listonin nenä murtui.[6] Hän on myöhemmin pitänyt ottelua uransa käännekohtana, sillä Williams pakotti häntä muuttamaan tyylinsä suoraviivaisemmaksi ja hyökkäävämmäksi. Samalla tyylillä hän otteli myöhemmin Pattersonia vastaan maailmanmestaruudesta.[11]

Zora Folley käytti Listonia vastaan välttelevää taktiikkaa ja yritti voittaa hänet pysyttelemällä etäällä ja perääntymällä. Liston pystyi kuitenkin lyömään häntä pitkillä ja tarkoilla jabeilla, kääntyipä hän mihin suuntaan hyvänsä, ja tyrmäsi Folleyn kolmannessa erässä. Folley on kertonut, että hän näki kanveesissa maatessaan suuren hahmon leijuvan yläpuolellaan. Kysyttyään hahmolta, mitä tapahtui, Liston kertoi tyrmänneensä hänet.[11]

Tuohon aikaan Listonilla oli pelottava maine, ja osa hänen ottelupalkkioistaan jouduttiin käyttämään vastustajien houkuttelemiseksi.[12] Siitä huolimatta esimerkiksi brittiläinen Henry Cooper ja ruotsalainen Ingemar Johansson eivät koskaan suostuneet kohtaamaan Listonia. Eddie Machen sanoi ennen ottelua Listonille punnituksessa, ettei tämä pelota häntä. Liston vastasi Machenille, että kehässä hän pelkäisi. Machen käytti hyvin puolustavaa taktiikkaa, pyrki peruuttamaan vastustajansa tieltä ja löi sääntöjen vastaisia iskuja.[6] Liston voitti Machenin pisteillä. Ottelun jälkeen Liston sanoi: "Minä en yrittänyt muuta kuin taistella, mutta hän ei halunnut muuta kuin pysyä elossa.".[11]

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy totesi kerran maailmanmestari Floyd Pattersonille, että olisi mielenkiintoista nähdä hänet kehässä Sonny Listonin kanssa. Vastoin valmentajansa ja managerinsa Cus D’Amaton ohjeita Patterson suostui otteluun sillä ehdolla, että Listonin pitäisi ensin voittaa saksalainen Albert Westphal. Liston tyrmäsi Wesphalin ottelun ensimmäisessä erässä voimakkaalla jabilla ja pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ottelemaan maailmanmestaruudesta.[6] Titteliotteluaan varten Liston harjoitteli ankarasti vastustajan ajamista kulmaan ja voimaa. Hän oli hyvin itsevarma ottelun tuloksesta; kun eräs toimittaja kysyi häneltä, uskooko Liston voivansa lyödä Pattersonin, hän vastasi: ”Mikä saa sinut luulemaan, etten pystyisi?”.[11]

25. syyskuuta 1962 vain yhden tappion urallaan kokenut Liston kohtasi maailmanmestari Pattersonin Chicagon Comiskey Parkilla käydyssä ottelussa. Hän lähti kamppailuun asiantuntijoiden selkeänä ennakkosuosikkina.[6] Liston täytti odotukset hyökkäämällä heti ottelun alettua Pattersonin kimppuun ja lyömällä tätä vartaloon molemmin käsin. Kun ensimmäistä erää oli oteltu kaksi minuuttia ja kuusi sekuntia, Liston tyrmäsi Pattersonin jabilla.[8] Ensimmäistä kertaa nyrkkeilyhistoriassa raskaansarjan maailmanmestari oli vaihtunut ensimmäisessä erässä tapahtuneella tyrmäyksellä,[13] ja jo seuraavana päivänä chicagolaiset sanomalehdet ilmoittivat, että 18 894 ottelua paikan päällä seurannutta katsojaa oli saanut todistaa nyrkkeilyhistorian kolmanneksi nopeinta tyrmäystä.[8]

Liston puolusti maailmanmestaruuttaan ensimmäistä kertaa Pattersonia vastaan käymässään uusintaottelussa 22. heinäkuuta 1963 Las Vegasin Convention Centerissä. Myös tällä kertaa Patterson joutui tyrmätyksi heti ensimmäisessä erässä, kestettyään vain neljä sekuntia pidempään ja käytyään maassa kolmesti.[6] Molemmat ottelijat tienasivat kamppailusta 1,5 miljoonaa dollaria.[13]

Vuonna 1963 Liston kävi esiintymässä nyrkkeilyfaneille Euroopassa, mutta sitä jouduttiin lyhentämään ihmisten kiinnostuksen puutteen takia. Liston vieraili myös Suomessa ja veti Linnanmäelle suuren yleisöjoukon seuraamaan naruhyppyään (Suomesta ei löytynyt sopivaa nyrkkeilijää edes harjoitusvastustajaksi) lavalle rakennetussa kehässä.[6]

Pääartikkeli: Sonny Listonin ja Muhammad Alin väliset nyrkkeilyottelut

Listonin seuraava haastaja oli nuori Cassius Clay, joka oli voittanut alemman raskaan sarjan olympiakultaa vuoden 1960 Rooman kisoissa. Hän oli noussut Listonin ja Pattersonin ensimmäisen ottelun jälkeen kehään ja jättänyt haasteensa hallitsevalle mestarille. Kun vastausta ei tullut, Clay esitti haasteen uusintaottelussa, jolloin Liston hyväksyi sen.[14]

Nyrkkeilyasiantuntijat eivät uskoneet Clayn mahdollisuuksiin, koska hän oli niin nuori.[13] Clay oli tapansa mukaan ennustanut kamppailun päättyvän kahdeksannessa erässä, mihin Liston totesi, että kaksi erää riittää.[6] Otteluun lähdettäessä vedonlyöntikertoimet olivat 7–1 Listonin hyväksi,[15] ja hän ihmetteli ennen ottelua huolettomasti, kuinka saisi nyrkkinsä ulos haastajansa suuresta suusta.[13] Kaikesta huolimatta Clay oli varma voitostaan ja nimitteli Listonia ”rumaksi karhuksi”.[6] Hän häiritsi Listonia tunkeutumalla hänen harjoitussalilleen ja jopa hänen kotiinsa Denverissä. Clay soitti puhelinkopista kaikille Denverin sanomalehdille ja televisiokanaville, matki vanhan naisen ääntä ja kertoi Cassius Clayn aikovan ”tunkeutua Listonin kotiluolaan yöllä”. Clay otti mukaansa karhunraudat ja turkin ja meni Listonin pihalle, jolloin hiilihangolla aseistautunut Liston käski hänen poistua. Poliisi ehti saapua paikalle ennen tilanteen kärjistymistä.[16]

Clayn tempaukset saivat Listonin hämilleen, koska hän ei tiennyt, oliko hänen vastustajansa peloissaan vai hullu. Liston yritti vielä ennen kamppailua nujertaa Clayn pelätyllä tuijotuksellaan, mihin Clay vastasi: ”I’ve got you now, Chump!”[6] Clay on kuitenkin myöhemmin myöntänyt pitäneensä Listonia pelottavana vastustajana.[16]

Ottelu käytiin 25. helmikuuta 1964 Miami Beachissa. Aluksi Clay löi mestaria jabilla ja liikkui tämän ympärillä, jolloin Liston joutui ajamaan häntä takaa. Liston löi Clayn vartaloon kovia koukkuja, joilla oli voittanut aikaisemmat vastustajansa, mutta ne eivät hidastaneet Clayn liikkumista. Kolmannessa erässä Liston sai silmänsä yläpuolelle uransa ensimmäisen haavan. Neljännen erän jälkeen Clayn silmiin oli joutunut ainetta, jota Listonin kulmamiehet olivat käyttäneen tämän haavan paikkaamiseen ja jota oli päätynyt hänen hanskoihinsakin.[6] Clay olisi halunnut luovuttaa, mutta hänen valmentajansa Angelo Dundee pakotti jatkamaan. Kuudennessa erässä aine oli lähtenyt Clayn silmistä ja hän hallitsi kamppailua.[6] Erän jälkeen Liston luovutti kipeään olkapäähänsä vedoten. Ottelu oli silloin kehätuomarin ja arvostelutuomarien laskelmien mukaan tasatilanteessa.[17] Koska ottelun tulos oli yllättävä, lehdistössä alkoi liikkua huhuja Listonin leirin järjestämästä vedonlyöntipetoksesta. Las Vegasin vedonlyöntitoimistot kuitenkin vahvistivat, ettei Clayn puolesta ollut pelattu epäilyttävän suuria summia rahaa.[18] Väitettiin myös, että Liston olisi luovuttanut ja käyttänyt olkapäävammaa tekosyynä tajuttuaan, ettei voi voittaa haastajaansa.[5]

Ottelun jälkeisenä päivänä Clay ilmoitti liittyneensä Nation of Islamiin ja muutti nimensä Cassius X:ksi ja myöhemmin Muhammad Aliksi. Hän menetti WBA:n maailmanmestaruuden suostuttuaan kohtaamaan uusintaottelussa Listonin, joka ei ollut liiton määrittämä ykköshaastaja, joten uusintaottelussa oli panoksena ainoastaan WBC:n mestaruusvyö.[19] Uusintaottelu käytiin pienessä Lewistonin kaupungissa Mainessa 25. toukokuuta 1965. Ennen ottelun alkua Listonin harjoittelu ei sujunut hyvin, vaikka hän treenasi kovemmin kuin koskaan ennen. Hän oli jälleen kamppailun ennakkosuosikki, mutta tällä kertaa vedonlyöjien voittosuhde oli vain 8–5.[6] Ottelun alettua Ali liikkui nopeasti ympäriinsä tanssiliikkein ja yritti pitää etäisyyttä vastustajaansa. Yllättäen hän löi äärimmäisen nopean oikean (tunnetaan nimellä Phantom Shot[15], suom. Haamuisku), joka kaatoi Listonin kanveesiin ensimmäistä kertaa tämän uralla. Iskun nopeudeksi on myöhemmin laskettu kaksi sadasosasekuntia dokumentissa Kehäkuninkaat vuonna 1996. Ali seisoi Listonin vieressä ja huusi hänelle samalla, kun kehätuomari Jersey Joe Walcott yritti saada Alin takaisin kulmaukseensa. Tuomari unohti tämän vuoksi laskea Listonille lukua, ja hän pääsi nousemaan ylös kanveesista. Miehet jatkoivat ottelua, kunnes tuomari kävi tiedustelemassa ajanottajalta, kauanko Liston oli ollut kanveesissa. Saatuaan tietää ajan tuomari päätti keskeyttää ottelun ja julisti Alin voittajaksi tyrmäyksellä.[5] Koska toinen ottelu oli ensimmäistäkin yllättävämpi, se herätti jälleen epäilyksiä siitä, että tulos olisi ollut ennalta sovittu. Liston kielsi tämän jyrkästi kaksi vuotta myöhemmin antamassaan haastattelussa.[20] Hän on itse sanonut, että Ali sattui vain lyömään häntä oikealla hetkellä, kun hänen tasapainonsa ei ollut kunnossa.[5]

Ottelun jälkeen Liston vetäytyi yksin hotellihuoneeseensa murjottamaan tappiotaan. Floyd Patterson, jolta Liston oli mestaruutensa voittanut, astui huoneeseen ja yritti lohduttaa tätä kertomalla, miltä hänestä oli tuntunut omien ensimmäisen erän tappioidensa jälkeen. Liston ei vastannut mitään, mutta kun Patterson oli poistumassa huoneesta, Liston kiitti häntä saamastaan tuesta.[21]

Tappionsa jälkeen Liston vetäytyi vuodeksi julkisuudesta, kunnes teki yllättävän paluun Tukholmassa järjestetyssä ottelussa, jossa hän voitti saksalaisen Gerhard Zechin seitsemännen erän tyrmäyksellä.[22] Hän otteli Ruotsissa neljä ottelua vuosien 1966–1967 välillä ja voitti yhden vastustajansa teknisellä tyrmäyksellä ja loput kolme tyrmäyksellä. Yhtä myöhemmin Meksikossa käytyä ottelua lukuun ottamatta nämä olivat hänen ainoat ottelunsa Yhdysvaltojen ulkopuolella.[23] Listonin suosio Ruotsissa oli lähes yhtä suuri kuin Floyd Pattersonin, joka oli vieraillut siellä muutamaa vuotta aiemmin.[22]

Tappioistaan ja iästään huolimatta Liston oli edelleen pelätty vastustaja, ja esimerkiksi maailmanmestariksi Alin jälkeen noussut Joe Frazier kieltäytyi kohtaamasta häntä. Samoihin aikoihin tuleva maailmanmestari George Foreman ystävystyi Listonin kanssa, joka myös toimi tämän harjoitusvastustajana. Jälkikäteen Foreman ihmetteli, kuinka hänen iskunsa eivät tuntuneet vaikuttavan Listoniin. Lisäksi Foreman sanoi Listonin olevan miellyttävä kaveri.[6]

Sonny Liston jatkoi nyrkkeilijänuraansa voitokkaasti vielä vuosikymmenen loppuun. Vain yksi voitoista tuli pisteillä ja loput tyrmäyksellä. 12. marraskuuta 1968 Liston otteli Roger Rischeriä vastaan hyväntekeväisyysottelussa, jossa kerättiin rahaa Ben Anolikille, Pennsylvanian ensimmäiselle sydänsiirtopotilaalle. 6. joulukuuta 1969 hän kohtasi Leotis Martinin ottelussa uudelleen luodusta NABF:n raskaansarjan mestaruudesta ja koki uransa neljännen tappion, kun Martin tyrmäsi hänet voimakkaalla suoralla yhdeksännessä erässä. Pian ottelun jälkeen Martin joutui lopettamaan uransa, koska Listonin isku oli puhkaissut hänen verkkokalvonsa.[23] Liston otteli vielä kerran 29. kesäkuuta 1970 voittaen nuoren Chuck Wepnerin teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä.[24]

6. tammikuuta 1971[25] Geraldine Liston palasi kotiin Las Vegasiin viikon matkaltaan St. Louisista ja löysi 38-vuotiaan aviomiehensä Sonny Listonin kuolleena sängystä.[4] Ruumiin lähettyviltä löytyi huumeiden piikittämiseen käytettäviä välineitä. Poliisit päättelivät ovelle jääneistä sanomalehdistä, että Liston oli ollut kuolleena jo kahdeksan päivää, joten viralliseksi kuolinpäiväksi merkittiin 30. joulukuuta 1970.[26] Kuolemaa pidetään yleisesti epäilyttävänä, koska Listonilla oli paljon yhteyksiä alamaailmaan, mutta rikollisten osuutta ei ole koskaan voitu todistaa.[9] Tarkka kuolinsyy jäi selvittämättä, mutta huumeiden vaikutusta on epäilty. Listonin käsivarressa oli useita neulanjälkiä, ja keittiöstä löydettiin poliisin etsintöjen yhteydessä heroiinia.[4] Monet Listonin lähipiirissä ovat väittäneet, että kuolema olisi vain lavastettu huumeiden yliannostukseksi. Heidän mukaansa Liston pelkäsi neuloja eikä olisi sen vuoksi voinut piikittää itseensä heroiinia.[26] Hänen tiedetään silti käyttäneen vahvoja huumeita ainakin viimeisinä vuosinaan.[6][22]

Sonny Liston on haudattu Paradise Gardens -hautausmaalle Las Vegasissa. Hänen pronssiseen hautakiveensä on kirjoitettu: "Charles Sonny Liston. 1932–1970. A man."[26]