Sonja Tirkkonen-Condit

Tirkkonen-Condit syntyi 1940 Varkaudessa. Hänet hyväksyttiin Helsingin yliopistoon opiskelemaan englannin kieltä, mutta hän valitsikin sen sijaan kauppatieteet ja valmistui kauppatieteen maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1970. Omien sanojensa mukaan valintaan vaikutti hänen halunsa opiskella yhden kielen sijaan useampaa: englantia, ruotsia, saksaa ja espanjaa.[1] Valmistumisen jälkeen hän työskenteli vähän aikaa Opetus- ja kulttuuriministeriössä kääntäjänä, minkä jälkeen hän siirtyi Savonlinnaan yliopistolehtoriksi. Vuonna 1979 hän aloitti soveltavan kielitieteen opinnot Essexin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Valmistuttuaan Tirkkonen-Condit palasi Savonlinnaan ja aloitti Suomen Akatemian tuella lisensiaatintyönsä kääntäjien laadunarvioinnista, ja vuonna 1985 hän julkaisi väitöskirjansa argumentatiivisten tekstityyppien rakenteesta ja kääntämisestä. Väitöskirjassa analysoidaan muun muassa argumentatiivisten tekstien rakenteellisia aspekteja, kuten illokutiivisa tekijöitä, rakenteellisia erikoisuuksa tai tekstityypille ominaisia käännösongelmia. Vuonna 1993 Tirkkonen-Condit sai tittelin Professor of theory of language and translation.

Tirkkonen-Conditin käännöstieteellisen uniikkiteorian ydinasia ovat uniikit elementit (unique items): lähdekielen elementit, joilla ei ole vastaavuutta kohdekielessä. Hänen mukaansa niihin kuuluvat suomen kielen modaaliverbien tietyt semanttiset merkitykset kuten uskaltaa sekä liitepartikkeli -kin. Kujamäki (2004)[2] huomauttaa sellaisista suomalaisista ilmauksista, jotka saavat kontekstin perusteella erilaisia semanttisia ominaisuuksia, esim. keli. Tirkkonen-Conditin mukaan käännetyt tekstit sisältävät keskimäärin vähemmän uniikkeja elementtejä kuin ei-käännetyt, koska lähdeteksti ei tarjoa kääntäjälle uniikkien elementtien käyttöä stimuloivia tekijöitä. Hänen empiirisissä tutkimuksissaan kävi ilmi, että käännöstaustaiset koehenkilöt pitivät tekstiä sitä todennäköisemmin käännöksenä, mitä vähemmän uniikkeja elementtejä se sisälsi. Toisaalta Tirkkonen-Condit on myös todennut uniikkien elementtien esiintymisen käännöksissä riippuvan tekstilajista: liitepartikkelia -kin esiintyy suomenkielisissä tekstityksissä runsaasti, mikä johtuu teknisten vaatimusten asettamasta suppeasta tilasta.

• Sonja Tirkkonen-Condit (toim.): Empirical Research in Intercultural and Translation Studies. Selected Papers of the TRANSIF Seminar, Tübingen: Narr 1991.
• Sonja Tirkkonen-Condit, Riitta Jääskeläinen (toim.): Tapping and Mapping the Processes of Translation and Interpreting. John Benjamins B.V., Amsterdam/Philadelphia 2011.
• Sonja Tirkkonen-Condit (2002): „Translationese — a myth or an empirical fact? A study into the linguistic identifiability of translated language.“ Target 14 (2), 207-220.
• Sonja Tirkkonen Condit, Jukka Mäkisalo (2007): "Cohesion in subtitles: A corpus-based study." Across Languages and Cultures 8 (2), 221-230.