Sonja Henie

Sonja Henie syntyi 1912 Oslossa, ja hänen vanhempansa olivat Hans Wilhelm Henie ja Selma Lochman-Nielsen Henie. Isä-Wilhelm oli ollut kilpapyöräilijä ja voittanut urallaan vuonna 1894 ratapyöräilyssä maailmanmestaruuden[1]. Hän innosti lapsiaan harrastamaan ja iloitsemaan urheilusta.[2] Sonja oli kuusivuotias, kun hän sai joululahjaksi ensimmäiset luistimensa. Hän oli tätä ennen harjoitellut jo tanssimista, mutta luistelusta tuli pian hänen suurin intohimonsa. Luistelun ohella Henie harjoitteli myös balettia Anna Pavlovan entisen opettajan johdolla.[3]

Henie argentiinalaisen elokuvalehden kannessa 1937.

Henie allekirjoitti maaliskuussa 1936 promoottori Arthur Wirtzin kanssa esiintymissopimuksen, ja hän esiintyi yhdeksässä Yhdysvaltain kaupungissa. Myöhemmin samana vuonna Henien isä vuokrasi Los Angelesista luisteluareenan, jolla Henie esiintyi kahdesti. Esityksiä mainostettiin paljon, ja niihin tuli lukuisia kuuluisia vieraita. Yleisön joukossa oli myös elokuvavaikuttaja Darryl F. Zanuck, joka tarjosi Henielle viiden vuoden sopimuksen 20th Century Fox -elokuvayhtiön kanssa. Henien ensimmäinen elokuva Jääprinsessa ilmestyi vielä samana vuonna, ja se oli yleisömenestys. Samana vuonna tehtiin myös elokuva Liukkaalla jäällä. Henie oli ensimmäisenä Hollywood-vuotenaan ansainnut 250 000 dollaria. Wilhelm Henie kuoli toukokuussa 1937, ja Sonja Henien oli jatkossa huolehdittava itse omista liikeasioistaan.[10]

Henie esiintyi 1938 kahdessa elokuvassa, Tunturimaan tyttäressä ja Nuoruuden keväässä. Tunturimaan tyttären kuvausten jälkeen Henie kiersi Hollywood Ice Revuen kanssa Yhdysvalloissa. Seuraavana vuonna hän esiintyi elokuvissa Tyttö pohjolasta ja Meidän kilpakosijain kesken. Seuraavien kolmen vuoden aikana Henie teki elokuvat Swingin tahdissa, Iceland ja Iloinen hotelli.[11]

Toisen maailmansodan aikana Henie lisäsi jääesiintymisiinsä patrioottisia teemoja. Hän filmasi 1945 elokuvan Rakkaus liukkaalla jäällä ja viimeisen julkaistun elokuvansa The Countess of Monte Carlo 1948. Hän esiintyi Hollywoodissa noin vuosikymmenen ajan ja ansaitsi tuona aikana arviolta 50 miljoonaa dollaria, joista noin puolet tuli elokuvista ja puolet jääkiertueista.[12]

Henie jätti aviomiehensä rohkaisemana yhteistyönsä Arthur Wirtzin kanssa 1950-luvun alussa ja rahoitti jatkossa itse jääshow’nsa. Henie sijoitti kauden 1951–1952 ohjelmaan noin miljoona dollaria ja käytti paljon aikaa ohjelmien järjestämiseen. Yksi esiintyminen maaliskuussa 1952 päättyi tragediaan, kun väliaikainen avokatsomo romahti ja satoja katsojia loukkaantui. Henie ja hänen yrityksensä joutuivat oikeuteen, ja monia esityksiä jouduttiin peruuttamaan. Henie kiersi kesällä 1953 Eurooppaa ja esiintyi useissa maissa. Hän lopetti käytännössä 1956, vaikka teki vielä 1958 julkaisemattoman elokuvan.[12]

Sonja Henie ja Norjan kuningas Olavi V Henie-Onstad-taidekeskuksen avajaisissa.

Henie oli kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäinen miehensä oli urheiluvaikuttaja, Brooklyn Dodgersin osa-omistaja Dan Topping.[11] He menivät naimisiin 1940[11] ja erosivat 1945.[12] Henien toinen aviomies oli Winthrop Gardiner Jr. He erosivat huhtikuussa 1956, ja Henie meni kesäkuussa naimisiin laivanvarustaja Niels Onstadin kanssa. Henie ja Onstad keräsivät modernia taidetta. Heillä loppui pian tila niiden esittelyyn, ja he perustivat 1961 säätiön ja lahjoittivat varat taidekeskuksen perustamiseen. Henie-Onstad-taidekeskus avattiin syyskuussa 1968 Høvikoddeniin.[12]

Henie sairastui syyskuussa 1968 ja joutui sairaalaan keuhkokuumeen takia. Hän toipui siitä hitaasti, ja hänellä todettiin verinäytteiden perusteella nopeasti etenevä leukemia. Leif-veljen mukaan Henielle ei kerrottu todellista diagnoosia, vaan hänelle kerrottiin hänen kärsivän anemiasta ja määrättiin lepoa. Henie matkusti miehensä kanssa syyskuussa 1969 Sveitsiin ja lokakuussa Pariisiin ja teki suunnitelmia tulevaa näytöstään varten, vaikka oli väsynyt. Heniet lähtivät 12. lokakuuta paluulennolle Osloon, ja Sonja Henie kuoli lennon aikana.[12]

Henien kuva Norwegianin Boeing 787:n pyrstössä.

Henien vaikutus taitoluisteluun oli merkittävä, ja urheilukirjoittaja Sandra Stevensonin mukaan Henie mullisti lajin yläluokan vapaa-ajan harrastuksesta vakavaksi kilpaurheiluksi.[12] Taitoluisteluun kuului 1900-luvun alussa pitkä tekninen osuus, jossa kilpailijat esittivät erilaisia liikkeitä. Musiikki soi osuuden aikana taustalla, mutta liikkeet esitettiin yksittäin eikä niistä muotoutunut musiikkiin sopivaa ohjelmaa. Henie pystyi taiteellisen koulutuksensa ansiosta suunnittelemaan omiin esityksiin koreografian, joka otti huomioon myös taustamusiikin. Lisäksi hän käytti esityksissään lyhyttä hametta, mikä mahdollisti vaikeampien liikkeiden suorittamisen. Tuohon aikaan luistelijat käyttivät yleensä pitkiä hameita ja mustia luistimia, mutta Henie teki valkoisista luistimista suosittuja.[13]

Henie sai urheilu- ja esiintymisurastaan useita tunnustuksia ja palkintoja. Hänet valittiin 1938 norjalaiseen Pyhän Olavin ritarikuntaan urheilullisista ja taiteellisista ansioistaan ja Norjan hyväksi tehdystä työstä.[10] Hän oli nuorin henkilö, joka siihen mennessä oli saanut kunnian.[14] Henie valittiin 1976 World Figure Skating Hall of Fameen,[15] ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[16] Sports Illustrated -lehti valitsi vuonna 2000 Henien 1900-luvun neljänneksi parhaaksi naisurheilijaksi.[13]

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Henien kuvan yhden Boeing 737-800 -koneen[17] ja yhden Boeing 787-8 -koneen pyrstöön.[18] Henien kuva on ollut myös Boeing 737-300 -koneessa, joka on sittemmin poistunut Norwegianin laivastosta.[19]

Heniestä kertoo vuonna 2018 valmistunut elokuva Sonja – The White Swan.[20]

• Overman, Steven J. & Sagert, Kelly Boyer: Icons of Women's Sport. Santa Barbara: ABC-Clio, 2012. ISBN 978-0-313-38549-0. Google-kirjat (viitattu 6.7.2012). (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sonja Henie Wikimedia Commonsissa

• Sonja Henie Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Henie-Onstad-taidekeskus