Sonja Graf

Graf syntyi Münchenissä vuonna 1908 ja kasvoi kahdeksanlapsisen perheen viidentenä lapsena. Hänen vanhempansa olivat volgansaksalaisia paluumuuttajia Venäjältä, ja perheen isä oli pappi ja taidemaalari. Graf työskenteli lapsenvahtina ja käsityöläisenä, mutta hankki myöhemmin ehkä pääosan tuloistaan ammattipelaajana.[1] Hänen isänsä oli innokas shakinpelaaja, mutta hän ei halunnut tyttärensä vierailevan Münchenin shakkiklubeilla edes veljiensä kanssa. Sonja kuitenkin katsoi shakin hyväksi keinoksi kapinoida 1920-luvun Saksan sosiaalisia normeja vastaan, joiden hän katsoi rajoittavan elämäänsä nuorena naisena. Graf viehättyi pian kahviloiden boheemiin elämäntyyliin ja pysytteli mieluummin poissa kotoa. Noin 16-vuotiaana hän karkasi kotoa kokonaan. 18-vuotiaana hänet sijoitettiin Kitzingenin lähellä sijaitsevaan fransiskaaniseen sisäoppilaitokseen, josta hän pääsi pois kaksi ja puoli vuotta myöhemmin ja asettui vielä puoleksitoista vuodeksi asumaan vanhempiensa luo.[2]

Aloitettuaan ammattipelaajan uransa Graf asui vuosina 1933 ja 1934 vuoroin Saksassa ja Hollannissa.[1] Vuonna 1934 hän muutti Lontooseen, mistä käsin hän lyhyesti vieraili Espanjassa keväällä 1936 tehden pelinäytöskiertueen ja harjoitellen belgialaisen mestarin George Koltanowskin kanssa. Graf asui Koltanowskin ja tämän vaimon vieraana ja shakin ohella perehtyi Espanjan iltaelämään. Kesällä 1938 Graf matkusti Varsovaan, jossa eli loppusyksyyn kehnoista pelisuorituksistaan huolimatta. Puolan ja Saksan yhä huononevien välien takia hänen viisumiaan ei enää uusittu ja hänen piti palata liki varattomana Berliiniin. Hän oli kuitenkin joutunut Saksaa hallitsevien kansallissosialistien epäsuosioon ja muutti alkuvuodesta 1939 lopullisesti pois Saksasta. Graf asettui ensin hetkeksi Hollantiin ja muutti sitten takaisin Englantiin. Elokuussa hän astui laivaan kohti Buenos Airesissa pelattavaa maailmanmestaruusturnausta ja, vaikkei sitä silloin ehkä tiennytkään jätti myös koko Euroopalle hyvästit. Buenos Airesissa hän pelasi maattomana "libre"-lipun alla (suom. vapaa).[2]

Jäätyään Argentiinaan sotaa pakoon hän elätti itsensä shakilla ja kirjoittamalla kaksi kirjaa, toisen shakista ja toisen, omaelämäkerralliseksi katsotun romaanin Yo soy Susann (suom. Olen Susanna). Vuonna 1946 ilmestynyt, kolmannessa persoonassa kirjoitettu kirja ei yhden Grafin elämäkerran kirjoittajan, Michael Negelen mielestä ole kaikin osin totuudenmukainen.[lower-alpha 2] Palkinnoille pääsy turnauksissa ei monien vahvojen eurooppalaisten immigranttien takia ollut helppoa. Keväällä 1947 Graf kuitenkin Max Euwen esittelemänä tutustui yhdysvaltalaiseen kauppalaivaston stuerttiin nimeltä Vernon Stevenson, joka oli innokas shakin seuraaja ja törmännyt Euween sattumalta. Tapaaminen johti välittömään ihastumiseen ja pian pari meni naimisiin. Jo kesästä 1947 lähtien Graf huomasi asuvansa Yhdysvaltojen Kaliforniassa. Siellä hän ensimmäiset viisi vuotta keskittyi muihin asioihin elämässä, kuin shakkiin.[2]

Varsinaisesti hän palasi turnauksiin vasta 1954, menestyen hienosti avoimissa ja naisten turnauksissa, voittaen muun muassa leikiten naisten Yhdysvaltain mestaruuden. Vielä kerran hän tavoitteli maailmanmestaruutta, osallistuen ehdokasturnaukseen Moskovassa 1955 ja voitti perheensä uudessa kotikaupungissa New Yorkissa pelatun maan vuoden 1964 naisten mestaruuden. Sonja Graf kuoli New Yorkissa 6. huhtikuuta 1965 maksasairauteen.[2]

Grafia valmensi vuodesta 1931 alkaen iäkäs suurmestari Siegbert Tarrasch ja tuki muuan tohtori Eduard Dyckhoff. He pitivät Grafia rohkeana ja taktisesti lahjakkaana. Hänen pelityyliään kuvattiin uskaliaaksi ja riskejä kaihtamattomaksi[3]. Vuonna 1932 Graf voitti simultaanissa itävaltalaisen suurmestarin Rudolf Spielmannin kaksi kertaa. Sen seurauksena hänet kutsuttiin Wieniin naisten Paula Wolf-Kalmarin muistoturnaukseen, jonka hän myös voitti. Wiener Schachzeitung näki hänessä jo hallitsevan maailmanmestarin Vera Menchikin mahdollisen haastajan. Samoihin aikoihin Grafissa kypsyi päätös olla ensimmäinen naispuolinen ammattipelaaja Saksassa. Hän pyrki antamaan simultaaneja (15-20 markkaa osallistujalta) ja teki kesällä 1933 kiertueen Pohjois-Saksaan ja Hollantiin, joissa pelasi näytösotteluja ja antoi simultaaneja. Hampurissa hän voitti kaupungin paikallisen naisten mestarin Ehlers-Giesecken, ja häntä alettiin pitää Saksan vahvimpana pelaajana. Hampurissa hän tutustui myös Frierich Ladendorfiin, josta tuli hänen sponsorinsa ja managerinsa.[2]

Graf vastaan Menchik

Graf Hastingsin Uuden vuoden turnauksessa 1934-35.

Huhtikuussa 1934 hän pelasi Rotterdamissa epävirallisen neljäpelisen ottelun maailmanmestari Veera Menchikiä vastaan häviten sen 1–3.[4] Pääsiäisenä 1934 Amsterdamissa pelatussa kahden sukupuolen miniturnauksessa Graf sijoittui toiseksi ja jätti Menchikin taakseen. Heti alettiinkin suunnittelemaan virallista maailmanmestaruusottelua Grafin ja Menchikin välille Lontooseen. Kuitenkin katastrofaalinen otteluhäviö siihen asti pääasiassa shakkitehtävistään tunnetulle Paul Heuäckerille vahingoitti hänen mainettaan maailmanmestarin tulevana haastajana. Tämä ja natsien kasvava vaikutusvalta Saksan kilpailutoiminnassa saivat kosmopoliitiksi itsensä tuntevan Grafin itsensäkin muuttamaan Lontooseen, jossa hän jatkoi boheemia elämäntapaansa seuraavat neljä vuotta. Margaten pääsiäisturnauksen A-ryhmässä 1935 hän tuli neljänneksi tasapistein Aleksandrs Koblencsin kanssa. Ryhmän voitti George Koltanowski.[2]

Viimein kesäkuussa 1937 ottelu Menchikia vastaan toteutui. Ei tosin Lontoossa, vaan Itävallan Semmeringissä. Tulos +2 =5 –9 oli selvä tappio Grafille. Historiallisesti ottelu oli tärkeä myös sen takia, että se oli ensimmäinen vuonna 1924 perustetun Maailman shakkiliitto FIDE:n hyväksynnällä pelattu naisten MM-ottelu.[4] Grafin valmentajana toimi Rudolf Spielmann. Brittiläisen CHESS-lehden ennen ottelua ilmestyneessä artikkelissa lehden perustaja Baruch H. Wood vertaili kahta naista. Vaikka artikkeli saattoi olla puolueellinen ja liioitteleva, se joka tapauksessa luonnehti Grafia hermostuneeksi ja tylsiä asemia kaihtavaksi pelaajaksi, joka joko pelasi loistopelejä tai hävisi ne typerillä virheillä.

“… she (Sonja Graf) is simply not able to play calmly. Even when she can transfer into an endgame with two extra pawns, she still feels an urge to complicate the position and she takes unnecessary risks, giving her opponent a chance to fight back.” ("… Graf ei yksinkertaisesti kykene pelaamaan tyynesti. Vaikka hän voisi siirtyä loppupeliin kahden sotilaan enemmistöllä hän silti on taipuvainen valitsemaan monimutkaisen jatkon, ottaen tarpeettomia riskejä ja antaen vastustajalle mahdollisuuksia.")

Artikkeli jatkaa kuvaustaan sanomalla Grafin olevan Menchikin täysi vastakohta sekä luonteeltaan, että pelitavaltaan: ketjupolttaja, paikoillaan pysymätön, rauhaton ja elämännälkäinen. Hänen sanottiin mielellään johtavan pelin asemiin, joissa laudalla oleva materiaali oli epätasapainossa.[2]

Vain kahden viikon päästä ottelusta Tukholmassa järjestettiin kuudes naisten maailmanmestaruusturnaus. Se pelattiin Tukholman shakkiolympialaisten yhteydessä. Turnaus kuitenkin oli Menchikin ylivoimaista hallintaa ja hän voitti kaikki 14 peliään. Graf jäi Menchikistä 5 pistettä häviten keskinäisen pelin sekä tälle, että toiseksi tulleelle italialaiselle Clarice Beninille. Grafin peli Menchikiä vastaan oli Grafille traaginen, sillä hänellä oli monta voitonmahdollisuutta ja senkin jälkeen tasapeli, mutta hänen hermonsa pettivät ratkaisuhetkillä.[4][2]

• Graf, Sonja: Así juega una mujer. Buenos Aires: Sudamericana, 1941. OCLC 431486639.
• Graf, Sonja: Yo soy Susann. Buenos Aires: Piatti, 1946. OCLC 221910048.

• Sonja Graf ChessGames.com-sivustolla (englanniksi)
• Chess Candidate New Yorker. 19.9.1964. Arkistoitu 8.3.2005. Viitattu 14.5.2022.