Sonderbund

Sonderbund (saksaa, ”erillisliitto”) oli Sveitsin seitsemän katolisen kantonin vuonna 1845 muodostama liitto, joka asettui uskonnollisten kiistojen seurauksena Sveitsin valtioliiton protestanttista enemmistöä vastaan. Valtioliiton yhteiset joukot kukistivat Sonderbundin marraskuussa 1847 käydyssä sisällissodassa, joka tunnetaan Sonderbundin sotana. Sodan seurauksena säädettiin vuonna 1848 Sveitsin perustuslaki, joka teki maasta liittovaltion.

Sveitsin kartta, jossa Sonderbundiin kuuluneet kantonit keltaisella, sodassa valtioliiton enemmistön puolella olleet kantonit vihreällä ja puolueettomat kantonit ruskealla. Karttaan on merkitty myös Sonderbundin sodan keskeiset operaatiot.

Sonderbundin muodostamisen taustalla oli Sveitsin katolisten huoli protestanttienemmistöisissä kantoneissa toteutetusta katolisuuden vastaisesta lainsäädännöstä. Vuonna 1841 Aargaun kantonin hallitus oli määrännyt suljettaviksi kantonin alueella toimivat katoliset luostarit, vaikka maan tuolloinen perustuslaki eli vuoden 1815 liittosopimus turvasi luostarien omaisuuden. Vuosina 1843–1844 seitsemän katolista kantonia eli Luzern, Uri, Schwyz, Unterwalden, Zug, Fribourg ja Valais sopivat keskenään, että ne erkaantuisivat mistä tahansa liittosopimusta rikkovasta kantonista. Luzernin kantonin vuonna 1844 tekemä päätös kutsua jesuiitat hoitamaan uskonnonopetusta nostatti protestanttisissa kantoneissa protestiaallon, ja keväällä 1845 protestanteista kootut vapaaehtoisjoukot tekivät epäonnistuneen hyökkäyksen Luzerniin. Näiden tapahtumien seurauksena mainitut seitsemän katolista kantonia perustivat 11. joulukuuta 1845 Sonderbundin, jota kutsuttiin myös nimellä schutzvereinigung (”suojeluyhtymä”).[1] Liittoon kuuluivat siis myös Sveitsin vanhan valaliiton alkuperäiset perustajat Uri, Schwyz ja Unterwalden.[2] Kaksi muuta katolista kantonia, Solothurn ja Ticino, jäivät liiton ulkopuolelle.[3]

Kesällä 1847 Sveitsin liittopäivien enemmistö hyväksyi esitykset Sonderbundin lakkauttamisesta ja jesuiittojen karkottamisesta sekä ponnen uuden perustuslain laatimisesta. Tässä tilanteessa Sonderbundin johtaja Constantin Siegwart-Müller määräsi marraskuussa 1847 miehet aseisiin ja esitti ulkomaille pyynnön sotilaallisesta avusta. Sonderbundin joukkojen ylipäälliköksi nimitettiin Johann Ulrich von Salis-Soglio. Kapinaliiton armeija ei kuitenkaan ollut kovin tehokas, ja kenraali Guillaume-Henri Dufourin komentamat joukot kukistivat sen pian.[1] Sota kesti vain 25 päivää, ja kuolleita oli vähän.[3]

Vuonna 1848 toteutetun rauhanjärjestelyn mukaan Sonderbundiin kuuluneet kantonit joutuivat maksamaan 6 miljoonaa Sveitsin frangia korvauksia sodan tuhoista.[1] Sodan seurauksena Sonderbund lakkautettiin, jesuiitat karkotettiin Sveitsistä, ja vuonna 1848 hyväksyttiin uusi valtiosääntö, joka muutti maan kiinteämmäksi liittovaltioksi aiemman valtioliiton sijaan.[2]