Something Else by The Kinks

Rumpali Mick Avory ja kitaristi Dave Davies huhtikuussa 1967.

Something Else by The Kinks nauhoitettiin hajanaisissa sessioissa Lontoon Pye-studioiden kakkosstudiossa marraskuun 1966 ja kesäkuun 1967 välisenä aikana.[6] Levytys alkoi, kun basisti Pete Quaife palasi Kinksiin oltuaan hoidettavana auto-onnettomuuden vuoksi.[7] Levy oli yhtyeen ensimmäinen, joka tehtiin ilman tuottaja Shel Talmyn valvontaa, sillä Kinks oli juuri allekirjoittanut Pye Recordsin kanssa uusia levytyssopimuksia, joiden mukaan yhtye tuottaisi albuminsa itse ja Ray Davies yksin päättäisi, mitä yhtyeeltä julkaistaisiin.[8] Tästä huolimatta Something Else by The Kinksin Yhdysvaltain-painokseen tuottajaksi merkittiin Shel Talmy,[9] kun taas Britannian-painoksessa ei mainittu tuottajaa lainkaan.[10] Tästä eteenpäin Kinksin albumit tuotti yksin Davies.[11]

Vaikka Ray Davies oli nousemassa laulunkirjoittajana todelliseksi ammattilaiseksi, studiossa hän toimi pitkälti vaiston varassa. Albumin jokaisessa kappaleessa oli omat ongelmansa, joihin yhtye löysi erilaiset ratkaisut. Kinks työskenteli pienellä budjetilla, eikä Pye-studioiden neliraitaisella äänityslaitteella voitu hioa kappaleita kovinkaan paljon.[12] Sovitusten kanssa yhtye joutui usein improvisoimaan.[13] Daviesin saadessa tuottajana lisää itsevarmuutta yhtye alkoi löytää tarvittavia soundeja yhä omaperäisemmistä paikoista. Esimerkiksi puhallinsektiota imitoitiin lyömällä pahvilaatikon reunaa. ”Death of a Clownin” intro syntyi puolestaan Daviesin soittaessa pianon jousia harpun tapaan.[12] Yhtye käytti myös mellotronia imitoidakseen muiden soittimien ääniä.[14]

Rumpali Mick Avoryn mukaan yhtyeellä oli erilaisia tapoja äänittää levyn kappaleet. Joissain kappaleissa luotiin ensin pohja rummuilla ja bassokitaralla, kun taas joissain yhtye soitti samanaikaisesti.[12] Useassa kappaleessa yhtyettä avusti sessiomuusikko ja kosketinsoittaja Nicky Hopkins, ja lisäksi joissain kappaleissa taustalaulua laulaa Ray Daviesin vaimo Rasa.[11]

Aikakaudelle tyypillisesti Something Else by The Kinksistä tehtiin sekä stereo- että monomiksaus. Monoääni oli vielä tuolloin rocklevyjen kohdalla hallitsevampi muoto, stereo sen sijaan nähtiin yleisesti ”aikuisemman” musiikin äänentoistomuotona. Something Else by The Kinksin stereo- ja monopainoksissa on pieniä eroja, joista yleisimpinä erot lopun häivytyksissä (engl. fade-out) ja soitinten keskinäisessä balanssissa. Lisäksi joissain tapauksissa jommankumman formaatin miksauksesta puuttuu soitinten päällekkäisäänityksiä. Joidenkin maiden painoksilla oli mukana hieman erilaisia versioita kappaleista. Esimerkiksi ”Afternoon Tea” ilmestyi hieman Britannian-versiosta eroavana stereoversiona albumin Länsi-Saksan-painoksella ja monoversiona kanadalaisella singlellä.[15]

»Something Else oli todennäköisesti ensimmäinen levy, jonka kohdalla yritimme tarkastella, mitä voisimme tehdä stereoäänen kanssa. Mutta se ei koskaan oikein ollut sitä, kuinka kuulin Kinksin päässäni. Minulle Kinks oli aina monobändi. Pidin siitä soundista.»
(Ray Davies[15])

The Kinks alankomaalaisessa Fanclub-televisio-ohjelmassa 29. huhtikuuta 1967.

Something Else by The Kinks jatkoi edellisen Face to Face -albumin aloittamaa suuntausta ja vei sitä entistä pidemmälle. Kinks luopui lopullisesti alkuaikojen kitarasoolojen täyttämästä rock and roll -musiikista, ja tilalle tuli esimerkiksi psykedeelistä R&B:tä ja melodista kamaripopia. Myös albumin nimi Something Else by The Kinks (suom. Jotain muuta Kinksiltä) kuvastaa muutosta. Iso syy muutokseen oli yhtyeen sisällä muuttunut dynamiikka, kun Ray Davies oli itse ottanut tuottajan roolin, ja lisäksi hänen kitaristiveljensä Dave Davies oli kehittynyt lauluntekijänä.[16] Musiikillisesti albumi on hyvin monimuotoinen. Sillä on muun muassa bossanovaa (”No Return”), country-folkia (”Death of a Clown”), swingiä (”End of the Season”) ja barokkivaikutteita (”Two Sisters”). Levyn kappaleet käsittelevät brittiläistä elämää, mistä selkeimpänä esimerkkinä käy ”Waterloo Sunset”.[7][11] Albumia värittävät myös vaikutteet music hallista.[17] Levyn teemat loivat pohjaa Kinksin tuleville konseptialbumeille.[16]

Kappaleiden aiheita ovat muun muassa iltapäivätee (”Afternoon Tea”), savukkeet (”Harry Rag”) ja rakastetun perään haikaileminen (”End of the Season”).[18] Siinä missä Kinksin edellisalbumilla Face to Facella kannettiin huolta tuhoista ja epäonnistumisista, Something Else by The Kinks käsittelee menetettyjä asioita.[17] Monessa laulussa käsitellään lapsuudesta sellaisia aiheita, jotka ovat ajan myötä kadonneet. Siksi albumi on sävyltään huomattavan melankolinen, mikä luo suuren kontrastin niin sanotun rakkauden kesän 1967 ilmapiiriin.[19] Aikakauden musiikillista kenttää hallitsi psykedeelinen rock, mutta Ray Davies keskittyi kirjoittamaan kaksi–kolmeminuuttisia poplauluja.[20] Sanoitusten sävyt ovat vuoroin kyynisiä, itsetutkiskelevia ja huvittavia.[5]

Suurimman osan albumin kappaleista kirjoitti Ray Davies.[21] Hän kuitenkin myös rohkaisi Dave Daviesia ottamaan lisää vastuuta, ja tämä kirjoittikin ja lauloi laulut ”Love Me Till the Sun Shines” ja ”Funny Face”.[19] Daven laulaman kappaleen ”Death of a Clown” veljekset kirjoittivat yhdessä.[21]

Avauskappale ”David Watts” kertoo koulussa suositusta pojasta, joka torjuu tyttöjen lähentelyt.[17] Kieli poskessa tehty sanoitus vihjailee pojan olevan homoseksuaali.[5] Tarina perustuu todellisen David Watts -nimisen henkilön ympärille. Ray Davies on kertonut haastattelussa, että Watts oli hänen hyvä ystävänsä ja huono konsertinjärjestäjä, joka oli hetken aikaa kiinnostunut Dave Daviesista.[22]

Dave Davies kirjoitti kappaleen ”Death of a Clown” pianolla hänen äitinsä kodissa. Ray Davies toi mukaan omia ideoitaan ja auttoi muovaamaan sitä lopulliseen muotoonsa.[19] Rayn ja Daven yhdessä tekemät kappaleet ovat harvinaisia,[17] ja ”Death of a Clown” onkin heidän ainoa yhteiseksi merkitty kappale Something Else by The Kinks -albumilla.[16] Säveleltään kappale on melankolinen, ja sen Bob Dylan -tyyliset sanoitukset henkivät esiintyjän elämän yksitoikkoisuutta, kuuluisuuden varjopuolia ja kamppailua yleisön kunnioituksesta. Kappaleessa on vahvasti esillä sessiomuusikko Nicky Hopkinsin soittama piano.[16]

”Two Sisters” on albumin lyhyin kappale. Sovitukseltaan se on levyn kunnianhimoisimpia, ja sillä kuullaan jousisoittimia sekä Nicky Hopkinsin soittamaa cembaloa.[7][16] Sanoituksessa perhe-elämässä kiinni oleva Priscilla kadehtii sisartaan Sybillaa ja tämän sosiaalista elämää ja luksusasuntoa. Todellisuudessa laulu kertoo Ray Daviesin suhteesta veljeensä Daveen, sillä Dave piti usein hauskaa kaupungilla, kun naimisissa oleva Ray istui kotona perheensä kanssa. Dave Davies itse uskoo, että kappaleen sanoitukseen vaikutti veljesten erilaisen luonteen lisäksi se, että heillä oli perheessään myös kuusi vanhempaa siskoa.[7] Vain hieman aiemmin oli julkaistu muitakin vastaavia kotielämästä kertovia dramaattisia lauluja, kuten Rolling Stonesin ”Mother’s Little Helper” ja Beatlesin ”She’s Leaving Home”.[23]

”No Return" on musiikillisesti bossanova.[17] Laulun kertojaminä kertoo seurauksista tilanteessa, jossa hänen rakkaansa jättäisi hänet. Hänen elämänsä menettäisi merkityksensä, eikä siitä olisi paluuta. Synkän sanoituksen vastapainona kappaleen sävel on pirteä.[16]

Hieman juomalaulua muistuttavan kappaleen ”Harry Rag” teemana on nikotiiniriippuvuus. Se kertoo hahmoista, jotka ovat niin riippuvaisia tupakasta, ettei heidän elämässään mikään muu merkitse mitään: But if I give it all, I won’t feel sad / As long as I got enough to buy a harry rag.[16] Sana ”harry rag” on cockney rhyming slangissa käytettävä väännös sanasta ”fag”, joka brittislangissa tarkoittaa tupakkaa.[17] ”Harry Rag” onkin esimerkki Ray Daviesin yhdestä tavaramerkistä eli sanaleikeistä.[16] Kappaleessa ovat voimakkaasti esillä lyömäsoittimet.[5]

”Tin Soldier Man” tunnettiin työvaiheessa nimellä ”Sand on My Shoes”. Ray Davies kirjoitti sen isälleen, sillä hänellä oli tapana tehdä lauluja viihdyttääkseen perhettään. Alun perin kappale kertoi kahdesta Oxford Streetillä esiintyneestä viiksekkäästä henkilöstä, jotka esittivät egyptiläistä tanssia. Kyseiset pitkiin yöpaitoihin pukeutuneet hahmot olivat Daviesin isän suuressa suosiossa.[24] Kappale on nopeatempoinen rock.[16] ”Tin Soldier Manin” monoversio eroaa stereoversiosta siten, että siitä puuttuu taustalaulu ja kaksi ensimmäistä nuottia.[6]

”Situation Vacant” edustaa Ray Daviesille tyypillistä hahmotutkimusta. Sanoituksessa työväenluokkainen pariskunta kamppailee toimeentulon ja velvollisuuksien kanssa[16] ja anoppi tuhoaa miehen elämän.[17] Musiikillisesti kappale on Beatles-tyylinen nopeatempoinen rock, jossa ovat esillä Dave Daviesin kitara ja Nicky Hopkinsin kosketinsoittimet. Lopussa on aikakaudelle yleinen osuus, jossa kappale on loppuvinaan mutta jatkuukin vielä.[16]

Dave Daviesin kirjoittama albumin B-puolen avausraita ”Love Me Till the Sun Shines” on melko yksinkertainen blues rock -kappale. Sanoitukseltaan se heijastelee Daviesin huoletonta poikamieselämää. Laulun kertojaminä ei kaipaa syvempää romanttista yhteyttä vaan ainoastaan pitää hauskaa auringonnousuun saakka. Kappale eroaakin albumin yleisestä aihepiiristä olemalla sävyltään puhtaasti hedonistinen.[16]

Kappaleen ”Lazy Old Sun” Ray Davies teki muistuttamaan standardeja, joita hänen vanhempansa aikoinaan soittivat kotona.[25] Sanoitukset ovat nostalgiset,[5] ja Mick Avoryn rumpujensoittotyyli ja Dave Daviesin kitara tekevät kappaleesta psykedeelisen. ”Lazy Old Sun” on eräs Dave Daviesin suosikeista levyllä.[25]

Kappaleessa ”Afternoon Tea” muistellaan nostalgisesti menneitä teehetkiä ja menetettyä rakkautta.[16]

Dave Daviesin kirjoittama ”Funny Face” käsittelee menetettyä rakkautta. Laulussa poika rakastuu tyttöön, joka on lukittu mielisairaalaan ja jonka näkemisen lääkärit kieltävät. Samankaltaisia huolettomia sinkkutyttöjä käsitteleviä kappaleita ovat Kinksillä myös ”Polly” ja ”Big Black Smoke”.[17][26]

Swing-tyylinen pianostandardi ”End of the Season” käsittelee näennäisesti menetettyä rakkautta, mutta se on todellisuudessa kuvaus tyhmästä rikkaasta miehestä, joka huomaa ajautuneensa vaikeisiin aikoihin. Hän on liian vanha nuorille naisille ja liian oikeistolainen klubielämään. Kappaleessa on taustaääninä linnunlaulua.[17][16]

Albumin päättää sen kuuluisin kappale,[20] Lontoosta kertova ”Waterloo Sunset”, joka on eräs Kinksin menestyneimmistä kappaleista Britanniassa.[27] Kappale on saavuttanut myös arvostusta, ja esimerkiksi kriitikko Robert Christgau on sanonut sitä kauneimmaksi englanninkieliseksi lauluksi.[16] Ray Davies sai kappaleen säveleen inspiraation unessaan. Alun perin kappaleen nimeksi piti tulla ”Liverpool Sunset” kuvaamaan muun muassa merseybeat-musiikin kuolemaa, mutta lopulta Davies siirsi aiheen kotikaupunkiinsa Lontooseen.[19] Waterloo on rautatieasema Lontoossa.[17] Kappaleen sanomana on, että kaikista ongelmista huolimatta kaikki on loppujen lopuksi hyvin niin pitkään kuin saa katsella Waterloon auringonlaskua: But I don’t need no friends / As long as I gaze on Waterloo sunset / I am in paradise.[16]

Alkuperäisen stereopainoksen vinyylietiketti.

Pye Records julkaisi Something Else by The Kinksin Britanniassa niin stereo- kuin monoformaatissa 15. syyskuuta 1967.[28] Vaikka levyn kappaleet ”Waterloo Sunset” ja ”Death of a Clown” olivat olleet suuria singlehittejä,[29] itse albumi ei noussut Record Retailer -listalla sijaa 35 korkeammalle, ja listaviikkojakin sille kertyi top 50:ssä vain kaksi.[30] Melody Makerin ja New Musical Expressin listoille levy ei noussut lainkaan, sillä ne listasivat vain kymmenen parasta albumia.[31] Something Else by The Kinks jäi myös yhtyeen viimeiseksi Britannian listoille nousseeksi studioalbumiksi.[2] Norjassa levy ylsi sijalle 12[32] ja Länsi-Saksassa sijalle 31.[33]

Yhdysvalloissa albumi ilmestyi Reprise Recordsin julkaisemana tammikuussa 1968. Myös siellä levy ilmestyi sekä monona että stereona.[34] The Kinks oli Yhdysvalloissa muusikoiden liiton määräyksestä pannassa, eikä levy noussut Billboard 200 -listalla sijaa 153 korkeammalle.[35][36] Cashboxin listalla levy ylsi sijalle 89, mutta Record Worldin listalla se ei sijoittunut lainkaan.[37]

Something Else by The Kinks oli yhtyeen siihen saakka heikoiten myynyt albumi.[18] Ray Davies itse on uskonut, että albumi ei vastannut ostavan yleisön käsitystä Kinksin musiikista. Yhtye oli jo siirtynyt pois alkuperäisestä garage rock -soundistaan, vaikka monet edelleen yhdistivätkin yhtyeen tähän tyyliin. Lisäksi levy-yhtiö Pye ei koskaan pitänyt albumeja tärkeinä, vaan halusi yhtyeeltä nimenomaan hittisinglejä. Niinpä Kinksin albumeja ei koskaan markkinoitu yhtä paljon kuin esimerkiksi Beatlesin ja Rolling Stonesin kohdalla.[38] Myöskään levyn kappaleet eivät olleet muodikkaita ajalla, jolloin Jimi Hendrix Experiencen ja Creamin kaltainen psykedeeliset voimatriot olivat suuressa suosiossa. Lisäksi Beatles oli juuri julkaissut konseptialbuminsa Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Näiden rinnalla Something Else by The Kinks koettiin teemoiltaan vanhanaikaiseksi ja mitättömäksi. Tosin nykyisin albumia arvostetaan juuri musiikillisen liioittelemattomuutensa vuoksi.[18]

Albumi ilmestyi alun perin vinyylilevynä[39] sekä Reprisen julkaisemana Yhdysvalloissa 4-raitana,[40] 8-raitana[41] ja kelanauhana.[42] Vinyylistä on otettu eri maissa lukuisia uusintapainoksia.[39] 1980-luvulla on julkaistu myös C-kasettiversioita.[43] Ensimmäinen CD-versio ilmestyi vuonna 1988.[39] Vuonna 1998 julkaistiin uusi, remasteroitu CD-painos, jolla oli myös bonuskappaleita.[44] Kesäkuussa 2011 ilmestyi kaksi CD-levyä sisältävä Deluxe Edition, jolla on alkuperäisen albumin mono- ja stereomiksaukset sekä bonuskappaleita.[45]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
AllMusic[46]
Pitchfork[17]	9,3/10

Lukuisissa aikalaisarvioissa albumia kuvattiin nostalgiseksi.[17] Yhdysvaltalaisen Rolling Stone -musiikkilehden toimittaja James Pomeroy käsitteli albumia 9. maaliskuuta 1968 ilmestyneessä numerossa. Hän piti sitä Kinksin siihen asti parhaimpana levynä. Hänen mielestään Something Else by The Kinks osoittaa selkeää kehitystä edellisen Face to Face -albumin jälkeen. Hän epäili sen kuitenkin jäävän yhtyeen viimeiseksi Yhdysvalloissa julkaistavaksi albumiksi. Hän kehuu kappaleita ”David Watts”, ”Harry Rag”, ”End of the Season” ja ”Tin Soldier Man”, mutta ”Lazy Old Sun” ja ”No Return” kuulostavat hänen mukaansa väsyneiltä ja latteilta. Lopuksi Pomeroy kirjoittaa, että Kinksiä kuunnellessaan kuulija on huvittunut, hämmentynyt, lumoutunut, viihtynyt – ja aina kyseenalaistava.[47]

Brittiläisen Melody Maker -lehden syyskuun 1967 numeron arvostelussa kirjoitettiin, että Something Else by The Kinks on yksi vuoden parhaita albumeja. Jutussa sanottiin myös, ettei albumi ole erityisen muodikas, mutta Ray Daviesin kirjoittama materiaali ansaitsee kunnioitusta.[23]

AllMusicin Stephen Thomas Erlewine on sitä mieltä, että Something Else by The Kinks levittää Face to Facen saavutuksia ja sisältää 13 brittiläisen popin klassikkoa. Hän mainitsee Ray Daviesin kehittyneen lauluntekijänä ja muuttuneen samalla entistä nostalgisemmaksi ja tunteellisemmaksi. Esimerkiksi kappaleita ”End of the Season”, ”Lazy Old Sun” ja ”Situation Vacant” hän kehuu upeiksi. Lisäksi hän jakaa tunnustusta Dave Daviesin kappaleille, jotka auttavat tekemään albumista ”juuri niin loputtoman kiehtovan kuin se on”. Erlewine antaa albumin arvosanaksi viisi tähteä viidestä mahdollisesta.[46]

Vuonna 2003 Rolling Stone sijoitti albumin 289:nneksi, kun se valitsi mielestään kaikkien aikojen viisisataa parasta albumia.[48]

Something Else by The Kinks kuuluu myös Robert Dimeryn toimittamaan kirjaan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään (2006). Siinä albumista kirjoittaa Music Televisionin toimittaja ja Mojoon kirjoittava Jon Harrington. Hän kuvaa Something Elsen lempeitä ja katkeransuloisia melodioita hyvin englantilaisiksi ja Ray Daviesin sanoituksia hurmaaviksi, jokapäiväistä elämää käsitteleviksi ja melankolisiksi. Kappaletta ”David Watts” hän kuvalee homoeroottiseksi, ja ”Waterloo Sunset” edustaa hänen mukaansa Ray Daviesin lahjakkuutta huipussaan.[18]

14. Act Nice and Gentle – 2.39 (singlen B-puoli)
15. Autumn Almanac – 3.05 (singlen A-puoli)
16. Susannah’s Still Alive – 2.22 (Dave Daviesin singlen A-puoli, säv. D. Davies)
17. Wonderboy – 2.49 (singlen A-puoli)
18. Polly – 2.51 (singlen B-puoli)
19. Lincoln County – 3.12 (Dave Daviesin singlen A-puoli, säv. D. Davies)
20. There Is No Life Without Love – 2.01 (Dave Daviesin singlen B-puoli, säv. R. Davies, D. Davies)
21. Lazy Old Sun – 2.53 (ennenjulkaisematon vaihtoehtoinen stereo-otto)

[44]

[50]