Someron Linja

Someron Linjan esiaste oli vuoden 1922 paikkeilla perustettu Someron Auto Oy, jonka osakkaita olivat räätäli Otto Laukkarinen, kunnankirjuri Kaarlo Sorsavirta, sähköteknikko Vilho Seppälä ja Kaarlo Rantanen. Rahoittajaksi tuli myöhemmin kauppias Lauri Suutela, joka veljiensä Augustin ja Mikon kanssa otti yhtiön haltuunsa ja muodosti siitä Someron Linja Oy:n. Turun Liikenne Oy osti Suuteloilta 1936 yrityksen, ja laittoi koko yrityksensä uudeksi nimeksi Someron Linjan.[1]

Yhtiön pitkäaikainen johtaja oli Laitilasta kotoisin ollut Werner Arvela (1886–1959), joka oli jo vuonna 1921 aloittanut linja-autoliikenteen reitillä Turku–Mynämäki–Laitila–Rauma. Vuonna 1929 Arvela ryhtyi ajamaan linjaa Turusta Helsinkiin sekä Someron että Karjaan kautta. Helsinki–Turku-linjan lähtöpaikkoina olivat alkuvuosina Helsingissä Rautatientori ja Turussa Puutori. Vuonna 1932 Arvela muodosti yhdessä turkulaisen liikennöitsijän Volmar Mäkisen kanssa Turun Liikenne Oy:n. Werner Arvela toimi Someron Linjan hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1936 kuolemaansa, vuoteen 1959 saakka. Hän sai talousneuvoksen arvonimen vuonna 1952.[2]

Vuonna 1937 Someron Linjan osakkaaksi tuli Viljo Sonkkila, joka toimi myös yhtiön toimitusjohtajana yli 30 vuotta vuoteen 1969 saakka.[2] Vuonna 1939 kymmenvuotias Someron Linja oli Linja-autoliiton jäsenyrityksistä automäärällä mitattuna toiseksi suurin 71 autolla. Vuoteen 1959 mennessä se oli viidenneksi suurin 66 autollaan. Vuonna 1971 sijoitus oli yhdeksäs 96 autolla.[3]

Werner Arvela oli aloitteentekijänä valtatie 1:llä liikkuvia palvelevan taukopaikan perustamisessa Helsingin ja Turun puoliväliin Suomusjärven Lahnajärvelle vuonna 1950.[2]

Werner Arvelan jälkeen Someron Linjan hallituksen puheenjohtajaksi tuli hänen vävynsä Johan Koski[2], josta tuli vuonna 1969 myös yhtiön toimitusjohtaja. Koski oli ollut Someron Linjan osakas sen perustamisesta saakka. Arvelan ensimmäisiä linjoja Turun ja Rauman välillä hoiti Someron Linjan sisaryhtiö Koski & Koski Oy. Johan Koski, joka sai vuonna 1968 liikenneneuvoksen arvonimen, siirtyi eläkkeelle vuonna 1976, ja hänen työtään jatkoi hänen poikansa Martti Koski. Vuonna 1981 Someron Linjalla oli 90 linja-autoa, ja kalusto koostui Leyland-, Scania- ja Volvo-autoista.[2]

Vuonna 1965 Arne Sacklénista tuli yksi Someron Linjan osakkaista, kun hänen lakkauttamansa Matkustajain Auton linjasto siirtyi Someron Linjalle. Vuodesta 1976 Someron Linjan tytäryhtiö Auto-Arvela hoiti pääkaupunkiseudun liikennettä.[4]

Vuonna 1981 Martti Koski ja Autopori Oy:n toimitusjohtaja Antti Taipale perustivat Taivalkori Oy:n rakentamaan alumiinisia linja-auton koreja. Harjavallassa toiminut yritys rakensi neljän vuoden aikana runsaat 120 koria, ja Someron Linjan lisäksi tehtaan asiakkaina oli parikymmentä muuta linja-autoyritystä.[5]

Vuonna 1992 Someron Linja myytiin Hannu Tehirannalle, joka silloin jo omisti Vanhankylän Linjan. Tehiranta myi kuitenkin Someron Linjan kaukobussitoiminnot Pohjolan Liikenteelle, ja liitti Auto-Arvelan ja Vanhankylän Linjan toiminnot toisiinsa. Näin syntyneen yhtiön nimeksi tuli Transbus. Alkuvuonna 1993 Transbusilla oli noin 90 linja-autoa ja siinä työskenteli 152 henkilöä.[6] Ruotsin valtionrautateiden bussiyhtiö Swebus laajentui Suomeen vuonna 1994 ostamalla Transbusin.[4] Kaupantekohetkellä TransBus-yhtiössä työskenteli 145 henkilöä, sillä oli 70 linja-autoa ja sen osuus pääkaupunkiseudun seutuliikenteestä oli 6–7 prosenttia.[7] Swebus myytiin 1997 skotlantilaiselle Stagecoachille, joka luopui pohjoismaisista liiketoiminnoistaan 2000 ja syntyi Concordia Bus -konserni. Joulukuussa 2009 sen nimeksi tuli Nobina Finland Oy.[8] 99