Solmu Salonmies

Solmu Kullervo Salonmies, alkujaan Salonius (24. joulukuuta 1903 Viipuri – 15. huhtikuuta 1988) oli suomalainen upseeri, joka toimi Jääkäripataljoona 1:n ja sen tultua uudelleen nimetyksi Pohjanmaan jääkäripataljoonan komentajana.[1]

Salonmiehen vanhemmat olivat rakennusmestari Onni Salonius ja Anna Friman. Hänen puolisonsa vuodesta 1930 oli Eeva Rissanen.[1]

Salonmies tuli ylioppilaaksi Viipurin maanviljelyslyseosta 1924, Kadettikoulusta hän valmistui 1927. Suomen sisällissodassa Salonmies oli lähetti Karjalan sotilaspiirin esikunnassa Viipurissa. Talvisodassa hän toimi pataljoonankomentajana Jalkaväkirykmentti 25:ssä, jatkosodassa taas pataljoonankomentajana Jalkaväkirykmentti 54:ssä ja 12. Prikaatissa, taktiikan opettajana Maasotakoulussa eli Kadettikoulussa sekä osasto- ja esikuntapäällikkönä 15. divisioonan esikunnassa, osastopäällikkönä Ryhmä Pajarissa, pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 8:ssa ja esikuntapäällikkönä Jalkaväkirykmentti 1:ssä. Salonmies haavoittui Kuhmon Löytövaarassa vuonna 1940.[1]

Nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä Salonmies toimi Karjalan kaartin rykmentissä vuodesta 1927 vuoteen 1935, Kadettikoulussa hän oli koulutusupseeri 1935–1939 ja opettaja 1940–1941. Sotien jälkeen hän oli pataljoonankomentaja, esikuntapäällikkö sekä komentajan sijainen Jalkaväkirykmentti 1:ssä 1945–1952 ja Jääkäripataljoona 1:n – Pohjanmaan jääkäripataljoonan komentaja 1952–1958, ennen eroamistaan vakinaisesta palveluksesta 1958.[1]

Salonmies ylennettiin reservin vänrikiksi 1925, vänrikiksi 1927, luutnantiksi 1929, kapteeniksi 1935, majuriksi 1941 ja everstiluutnantiksi 1946.[1]