Solaris (vuoden 1972 elokuva)

Solaris (ven. Солярис, Soljaris) on Andrei Tarkovskin 1972 ohjaama neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka pohjautuu Stanisław Lemin romaaniin Solaris. Päärooleissa esiintyvät Natalja Bondartšuk, Donatas Banionis, Jüri Järvet, Nikolai Grinko ja Anatoli Solonitsyn. Elokuvamusiikin sävelsi Eduard Artemjev.

Solaris
Солярис
DVD-julkaisun kansikuva
DVD-julkaisun kansikuva
Ohjaaja Andrei Tarkovski
Käsikirjoittaja Fridrih Gorenštein
Andrei Tarkovski
Tuottaja Vjatšeslav Tarasov
Säveltäjä Eduard Artemjev
J. S. Bach
Kuvaaja Vadim Jusov
Leikkaaja Ljudmila Feiginova
Nina Marcus
Pääosat Donatas Banionis
Natalja Bondartšuk
Jüri Järvet
Nikolai Grinko
Anatoli Solonitsyn
Vladislav Dvoržetski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Levittäjä Mokép
Netflix
Ensi-ilta 1972
Kesto 167 min
Alkuperäiskieli venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva on palkittu Cannesin elokuvajuhlilla 1972 Juryn erikoispalkinnolla. Natalja Bondartšuk palkittiin parhaana näyttelijänä Panaman kansainvälisillä elokuvajuhlilla 1973. Vuonna 1979 Solaris pääsi mukaan suomalaiskriitikoiden kokoamalle sadan tärkeimmän elokuvan listalle[1]. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[2]

Solaris on meditatiivinen psykologinen draama, joka sijoittuu avaruudessa ajelehtivalle mystiselle muodostelmalle nimeltä Solaris. Siellä olevan avaruusaseman tieteellinen työ on ajautunut kriisiin ja tämän vuoksi psykologi Kris Kelvin matkaa paikalle selvittämään tilannetta. Hän huomaa, että Solariksella kaikki on todellista ja epätodellista. Solaris on elävää ainetta, joka toimii kuin jättiläisen aivot. Sen arvoitus kiehtoo ihmisiä, koska merellä on kyky muuttaa materiaksi kaikki heidän mielikuvansa ja muistonsa — kodista ja rakkaimmista kaukana Maassa.

Elokuvassa ääretön maailmankaikkeus, mennyt ja tuleva, elämä ja kuolema kietoutuvat toisiinsa. Vaikka elokuva on maineikas, ei Lem ollut tyytyväinen Tarkovskin versioon.[3] Syynä olivat näkemyserot, sillä Lem kuvasi romaanissaan ihmisen kyvyttömyyttä kommunikoida vieraan elämänmuodon kanssa, kun taas Tarkovski nosti keskiöön päähenkilöiden suhteet ja heidän sisäisen maailmansa.[4]

Lähteet
  1. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  2. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
  3. Lem's opinion Stanisław Lemin viralliset kotisivut. lem.pl. Viitattu 4.8.2010. englanti
  4. Elitisti elokuvalehti

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.