Sokokenpöllönen

Sokokenpöllönen on hyvin pienikokoinen pöllölaji. Sen ruumiinpituus on 15–18 senttimetriä ja paino 45–50 grammaa. Lajista tunnetaan kolme eri värimuotoa: tummanruskea, harmaanruskea ja punaruskea. Höyhenpuvussa on tiheässä myös juovia ja täpliä. Naaman höyhenten väri vaihtelee vaalean punaruskeasta ruskeaan ja ruskeankeltaiseen. Sokokenpöllösen ”kulmakarvat” ovat ruskeankeltaiset tai valkeahkot.[3] Päässä olevat korvamaiset töyhdöt ovat heikosti erottuvat.[4] Sokokenpöllösen isot, keltaiset silmät auttavat sitä näkemään ja saalistamaan yöllä.[3] Sokokenpöllö muistuttaa akaasiavarpuspöllöä, mutta lajit erottaa siitä, että akaasiavarpuspöllö on suurempi ja sillä on vatsassa voimakkaat, sokokenpöllösen vastaavista selvästi eroavat juovat.[4]

Sokokenpöllönen löydettiin Itä-Keniassa sijaitsevasta Arabuku-Sokoken metsästä vuonna 1965.[3] Aluetta pidettiin lajin ainoana asuinpaikkana vuoteen 1992 asti, jolloin sokokenpöllösiä löydettiin myös Itä-Usambarasta Koillis-Tansaniasta.[4][3] Myös Marafan metsässä Arabuko-Sokoken pohjoispuolella elää pieni, hiljattain löydetty populaatio. Lajia tavataan mahdollisesti myös Kenian Mundane Rangessa, lähellä Somalian rajaa. Pieniä vielä löytämättämiä kantoja saattaa tulevaisuudessa löytyä myös muualta. Arabuko-Sokoken kanta elää noin 220 neliökilometrin laajuisella alueella, jolla elää noin 1 000 paria. Itä-Usambarassa sopivanlaatuinen elinpiiri on 97 neliökilometrin kokoinen ja siellä elänee muutama sata yksilöä.[4]

Sokokenpöllönen on metsälintu. Arabuko-Sokokessa se elää metsissä, joita hallitsevat Cynometra-suvun puut. Se elää sekä vanhoissa että muokatuissa Cynometra-metsissä, mutta on huomattavasti runsaampi alueilla, joilla ihmistoiminta ei ole vaikuttanut metsiin. Sokokenpöllönen lepää ja etsii ruokaa Cynometra-puiden latvuston alemman puoliskon alueelta. Pesänsä se rakentanee joko vanhoihin tai suuriin Brachylaena-suvun puihin.[4] Usambaravuorilla sokokenpöllöjä on tavattu 200–400 korkeudessa kasvavissa sekametsissä. Arabuko-Sokokessa lajin elinpaikat ovat korkeintaan 70 metrin korkeudessa merenpinnasta.[3]

Muiden pöllöjen tavoin sokokenpöllönen on yöaktiivinen lintu, joka liikkuu jonkin verran myös iltahämärän ja auringonnousun aikana.[3] Ravinto koostuu lähinnä hyönteisistä, kuten kovakuoriaisista ja sirkoista.[4] Arabuko-Sokokessa vuonna 1993 tehdyn tutkimuksen mukaan peräti 91 prosenttia lajin ravinnosta koostuu kovakuoriaisista ja noin 7 prosenttia sirkoista. Vuonna 1971 tehdyssä tutkimuksessa puolestaan lajin todettiin saavan ravintonsa enimmäkseen kummitussirkoista sekä suorasiipisistä, joihin sirkatkin kuluvat. Saalishyönteisten vaihtuminen saattaa johtua siitä, että metsän afrikannorsut olivat runsastuneet sitten edellisen tutkimuksen. Norsunlanta houkuttelee lantakuoriaisia, jotka ovat taas sokokenpöllösen ravintoa. Pienen kokonsa takia sokokenpöllösen on ilmeisesti hankala saalistaa pikkujyrsijöitä.[5] Saalistava etsivä sokokenpöllönen tähyilee usein saalista noin 3–4 metrin korkeudessa puun oksalla, ja pudottautuu alas maahan saaliin havaittuaan.[3]

Päivällä sokokenpöllönen lepäilee tiheikössä pitäen ruumiinsa lytyssä ja korvatupsut pystyssä.[3] Lajin reviirin koko on tyypillisesti noin 12–14 hehtaaria.[4] Sokokenpöllösen uskotaan pesivän vanhojen ja suurten Brachylaena-puiden onkaloissa, mutta lajin lisääntymistavoista ei tiedetä juuri muuta.[3]

Sokokenpöllönen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Sen suurin uhka elinympäristöjen turmeltuminen. Arabuko-Sokokessa metsien käyttö on ollut viime vuosina kestämätöntä ja usein myös laitonta. Isojen Brachylaena-puiden korjuu metsästä saattaa vaikuttaa merkittävästi lajin pesimismenestykseen. Metsää uhkaa myös titaanin kaivaus. Itä-Usambarassa useimmat suojelualueiden ulkopuolelle jääneet metsät on jo hakattu maatalouden käyttöön. Jäljellä olevia metsiäkin heikentävät yhä jatkuva laiton puutavarakauppa sekä laajamittainen polttopuun keräys. Lisäksi sateet ovat Keniassa muuttuneet epäsäännöllisemmiksi ja kuivuus on lisääntynyt.[3][4]

Sokokenpöllönen kuuluu lajien kansainvälistä kauppaa rajoittavan CITES-sopimuksen liitteeseen II. Sekä Tansaniassa että Keniassa on ohjelmia alueen metsien suojelemiseksi. Peregrine Fund järjestö on myös rahoittanut tutkimustyötä, jossa lintuja tarkkaillaan esimerkiksi radioseurannan avulla. Sokokenpöllöstä tavataan myös Itä-Usambaraan ja Arabuko-Sokokeen perustetuilla suojelualueilla.[3][4]