Soinin seurakunta

Soinin alue oli pitkään erämaata, jossa kulkivat eränkävijät Satakunnan, Hämeen ja Kyrön alueelta. Keskiajalla alue oli Pietarsaaren ja Pirkkalan rajaseutua. Vakituinen asutus Soiniin tuli kuitenkin savolaisten myötä. Seutu oli merkittävä tervanpolttoalue 1700-luvulta 1900-luvulle asti. Alue ei ollut aiemmin hallinnollisesti yhtenäinen, vaan eteläisimmät kylät ovat olleet osa Pirkkalaa, Ruoveteä, Keuruuta ja Ähtäriä, pohjoiset taas Pietarsaarta, Lappajärveä ja Alajärveä. 12. marraskuuta 1784 perustettiin kuninkaallisen majesteetin kiertokirjeellä Lappajärven seurakuntaan kuuluva Soinin saarnahuonekunta, johon yhdistettiin myös osia Pietarsaaren ja Tampereen rovastikunnista. Taloja nykyisen Soinin alueella oli tuolloin kymmenkunta ja suurin osa saarnahuonekunnan väestä oli entisiä Lappajärven alustalaisia, mutta huomattava osa oli myös Ruoveden ja Keuruun seurakuntien asukkaita. Vuoteen 1851 mennessä oli kunta saavuttanut useiden alueliitosten myötä nykyisen laajuutensa. Keisarillinen senaatti antoi 10. lokakuuta 1859 päätöksen muuttaa saarnahuonekunta Alajärven seurakunnan kappeliksi. Soinin kunta itsenäistyi vuonna 1868 ja vuonna 1895 itsenäistyi myös seurakunta. Seurakunnan väkiluku oli suurimmillaan vuonna 1954, jolloin se oli 4 863 henkeä. 1960-luvulla jäsenmäärä alkoi nopeasti vähentyä, ollen nykyisin alle 2 000.[3]

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Soinin kappeliseurakunnan kappalaisina ja Soinin seurakunnan kirkkoherroina:[4]

• Soinin seurakunnan kotisivut