Sofia Rein

Hedvig Maria Sofia Rein, o.s. Florin, (23. toukokuuta 1846 Kirkkonummi – 15. tammikuuta 1907 Helsinki) oli valtioneuvoksetar, joka toimi aktiivisesti naisliikkeessä ja eri yhdistyksissä Helsingissä 1900-luvun taitteessa.[1]

Sofia Rein

Reinin perhe

Rein syntyi Kirkkonummella, eli silloisessa Raaseporin itäisessä kihlakunnassa, vuonna 1846. Hänen isänsä oli sotakamreeri Johan Gustaf Florin (1809–1883). Äiti Sofia Lovisa Amalia (1816–1873) oli syntynyt Sjundbyn kartanossa ja kuului Adlercreutzin aatelissukuun.

Vuodesta 1864 lähtien hän oli naimisissa professori, todellinen valtioneuvos Karl Gabriel Thiodolf Reinin (1838–1919) kanssa. Pariskunnalla oli viisi lasta: Maria Gabriella Hertzberg (1867–1927), historian professori Gabriel Rein (1869–1947), Hedvig Matilda Schulman (1871–1947), kreikan kirjallisuuden professori Edvard Rein (1873–1940) ja Karl Alexander Rein (1879–1937).

Rein oli miehensä tavoin fennomaani ja aktiivisesti mukana erilaisissa rahankeräyksissä, joilla edistettiin suomalaisuuteen liittyviä hankkeita. Rein oli esimerkiksi mukana perustamassa Vihdin suomalaista kansanopistoa sekä Lohjan suomalaista ja ruotsalaista kansakoulua. Luottamustoimijana hän oli mukana mm. Helsingin rouvasväenyhdistyksen toiminnassa ja puheenjohtajana Helsingin köyhien lasten työhuoneen johtokunnassa.[2] Hän oli myös yksi Marttaliiton perustajajäsenistä.[3][4]

Vuonna 1892 Rein oli mukana Uudenmaan läänin kuvernöörille Hjalmar Georg Palinille osoitetussa kirjeessä, jossa vaadittiin ankarampaa järjestystä Helsingin irtolaisia ja "langenneita naisia" kohtaan, sekä työ- ja parannuslaitoksen perustamista kaupunkiin kyseisiä naisia varten. Laitoksen hoitajiksi kirjeen allekirjoittajat ehdottivat "taitavia sivistyneitä naisia".[5]