Sofija Gubaidulina
Sofija Asgatovna Gubaidulina (ven. София Асгатовна Губайдулина; s. 24. lokakuuta 1931 Tšistopol, Tatarstan) on venäläinen säveltäjä. Hänen musiikissaan on uskonnollisia vaikutteita. Hän on käyttänyt joissakin teoksissaan epätavallisia soittimia ja soitinyhdistelmiä[1]. Hän on puoliksi tataari.
Sofija Gubaidulina syntyi Tatarstanissa ja opiskeli pianonsoittoa ja sävellystä Kazanin konservatoriossa valmistuen vuonna 1954. Myöhemmin hän opiskeli Moskovassa. Omaperäisen sävellystyylinsä takia hän joutui Neuvostoliiton säveltäjäliiton hylkimäksi, eikä hänen musiikkiaan esitetty hänen kotimaassaan. Hänen musiikkiaan esitettiin vain Moskovan underground-piireissä. Tukeaan hänelle esitti muiden muassa Dmitri Šostakovitš.[1]
1970-luvulla Gubaidulina perusti kansanmusiikkiyhtye Astrejan. Lännessä hän vieraili ensimmäistä kertaa vuonna 1984 Helsingin juhlaviikoilla. Vuodesta 1992 Sofija Gubaidulina on asunut Hampurissa, Saksassa.[1]
Teoksia
- 4 jousikvartettoa, 1971–1993
- Sonnengesang sellolle, kamarikuorolle, lyömäsoittimille ja celestalle 1997, uud. 1998
- Am Rande des Abgrunds, seitsemälle sellolle ja kahdelle waterphonelle, 2002
- Johannes-passio, 2000
- Die Leier des Orpheus viululle, lyömäsoittimille ja jousiorkesterille. 2006
Lähteet
- Tiikkaja, Samuli: ”Taiteilijan täytyy löytää vapaus sisältään, sanoo Gubaidulina”. Helsingin Sanomat, 23.7.2008, s. C 2.