Sofia Aleksejevna

Sofia Aleksejevna (27. syyskuuta (J: 17. syyskuuta) 1657 Moskova – 14. heinäkuuta (J: 3. heinäkuuta) 1704 Moskova)[1] oli Venäjän keisarikunnan sijaishallitsija veljensä Iivana V:n ja velipuolensa Pietari I:n alaikäisyyden aikana vuosina 1682–1689.

Sofia Aleksejevna, aikalaismuotokuva.

Suuriruhtinatar Sofia Novodevitšin luostarissa 1698, Ilja Repinin historiamaalaus vuodelta 1879.

Sofia Aleksejevna oli tsaari Aleksei I:n ja tämän ensimmäisen puolison Maria Miloslavskajan tytär. Hänen opettajanaan toimi valkovenäläinen ortodoksimunkki Simeon Polotski. Kun tsaarina toiminut Sofian isoveli Fjodor III kuoli 7. toukokuuta (27. huhtikuuta) 1682, uudeksi tsaariksi julistettiin aluksi alaikäinen Pietari I, joka oli tsaari Aleksein nuorin poika hänen toisesta avioliitostaan Natalia Naryškinan kanssa. Miloslavskajan lapset eivät hyväksyneet vallan päätymistä Naryškinin suvulle, joten Sofia Aleksejevna yllytti tsaarin henkivartiojoukot eli streltsit nousemaan kapinaan. Kun streltsit olivat surmanneet useita Naryškinien johtajia, Sofia rauhoitti kapinan järjestämällä nuoremman veljensä Iivanan julistamisen Pietari I:n kanssahallitsijaksi. Koska myös Iivana V oli vielä alaikäinen, Sofia itse julistettiin sijaishallitsijaksi 8. kesäkuuta (29. toukokuuta) 1682. Varmistaakseen, että streltsit eivät myöhemmin syrjäyttäisi häntä samalla tavalla, Sofia kavensi streltsien etuoikeuksia, siirsi Moskovan 19:stä rykmentistä 12 pois pääkaupungista vartioimaan valtakunnanrajaa sekä erotti ja teloitutti streltsien komentajan Ivan Hovanskin ja nimitti tämän tilalle Fjodor Šaklovityn.[1]

Sofia Aleksejevnan tärkein neuvonantaja oli hänen rakastajansa Vasili Golitsyn, joka suunnitteli monenlaisia uudistuksia Venäjällä. Sofian valtakaudella tuotantoa pyrittiin kehittämään kannustamalla ulkomaisia käsityöläisiä asettumaan Venäjälle. Ongelmia aiheuttivat talonpoikien tyytymättömyys ja kiistat vanhauskoisten kanssa. Golitsynin suosituksesta Venäjä solmi vuonna 1686 Puola-Liettuan kanssa ”ikuisen rauhansopimuksen”, jolla vahvistettiin vuoden 1667 Andrusovon aseleposopimuksen sisältö, sekä Kiinan kanssa edullisen Nertšinskin rauhan vuonna 1689. Turkin sodassa Golitsyn johti vuosina 1687 ja 1689 kahta epäonnista sotaretkeä Krimin tataareja vastaan. Sotilaalliset vastoinkäymiset lisäsivät tyytymättömyyttä Sofia Aleksejevnan hallintoon. Eliminoidakseen kilpailijansa Sofia yritti elokuussa 1689 nostattaa streltsit uudelleen Naryškinejä ja Pietari I:tä vastaan, mutta streltsien komentajat asettuivatkin Pietarin puolelle ja syrjäyttivät Sofian.[1]

Vallasta syrjäytetty Sofia pakotettiin syyskuussa 1689 asettumaan Novodevitšin nunnaluostariin. Vuonna 1698 Moskovassa puhkesi jälleen streltsien kapina, joka kuitenkin kukistettiin. Sofia ei ollut kapinan takana, mutta kapinallisten tavoitteena oli mahdollisesti ollut palauttaa hänet valtaan. Pietari I:n asettama erikoistuomioistuin tuomitsi Sofian lokakuussa 1698 elämään loppuikänsä eristettynä ulkomaailmasta.[1]