Sofi Oksanen

Esikoisromaanissaan Stalinin lehmät (2003) Oksanen käsitteli Neuvosto-Viroa ja maahanmuuttajuuden aiheuttamia ongelmia syömishäiriöiden kautta. Romaani on virolais-suomalainen kehityskertomus, joka kyseenalaistaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen todellisuuden. Se kuvaa virolaisten elämää Suomessa aikana, jolloin virallista historian kirjoitusta sävytti suomettuminen, virolaisia pidettiin ryssinä ja virolaisia naisia prostituoituina.[12] Teos kertoo virolaiseen arkeen kuulunutta vaikenemista seuranneesta ihmissuhteiden mykistymisestä ja kärjistymisestä.[13] Romaani oli ehdokkaana Runeberg-palkintoon ja Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoon.[14] Sen käännösoikeudet on myyty 20 kielelle.[15]

Toisessa romaanissaan Baby Jane (2005) Oksanen käsitteli paniikkihäiriötä, sen seurauksia läheisten elämässä ja väkivaltaa naisten välisissä parisuhteissa. Toisin kuin Oksasen muut romaanit, Baby Jane sijoittuu 1990-luvun Helsinkiin ja kaupunkilaiseen elämänmenoon. Romaanin nimi viittaa Robert Aldrichin ohjaamaan elokuvaan Mitä tapahtuikaan Baby Janelle?[16] Romaanista on tehty myös elokuva. Tuotantoyhtiö on Oktober ja ohjaaja Katja Gauriloff.[17]

Näytelmällä Puhdistus Oksanen jatkoi Viron lähimenneisyyden parissa. Vanha Aliide Truu löytää pihaltaan naiskaupan uhriksi joutuneen nuoren Zaran. Naisten menneisyys avautuu takaumina. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen ohjasi Mika Myllyaho, ja pääosassa esiintyi Tea Ista (Aliide Truu). Esitystä kuvattiin kauden teatteritapaukseksi.[18] Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta.[19] Näytelmä muuttui myös romaaniksi Puhdistus (2008). Romaanissa naisen ruumis vertautuu miehitettävään maahan – valtion ja naisen ruumiin välistä suhdetta Oksanen käsitteli myös esikoisromaanissaan. Puhdistuksen kirjoitustyyliä on verrattu Helvi Hämäläiseen.[20] Puhdistus oli ensimmäinen romaani, joka sai sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon.[21] Se oli vuoden 2008 myydyin kotimainen kaunokirja (102 200 kpl).[22]

Oksanen totesi 28. lokakuuta 2009 kolumnissaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla, ettei pidä siitä, että hänen kirjojensa kanssa ”tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan”.[23] Hän arvosteli WSOY:n johtoa välinpitämättömyydestä.[24]

WSOY ilmoitti 15. kesäkuuta 2010, ettei se enää julkaise yhtiön ”tähtikirjailijaksi”[25] luonnehditun Oksasen teoksia. Syyksi yhtiön toimitusjohtaja Anna Baijars ilmoitti molemminpuolisen luottamuksen puutteen.[26] Ratkaisua pidettiin yleisesti poikkeuksellisena ja yhtiölle imagotappiona, kun se menetti palkitun suomalaisen kaunokirjailijan.[27] Oksanen puolestaan ilmoitti, että välirikon syynä oli WSOY:n tekemä sopimusrikkomus, josta hän oli jo aikaisemmin ollut yhteydessä Suomen Kirjailijaliittoon.[28] Apu-lehden haastattelussa hän kritisoi jälleen voimakkaasti kustannusyhtiön johdon toimintaa ja piti yhtiön käännös- ja markkinointitoimintaa amatöörimäisenä.[29]

Vuonna 2011 ilmestyi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteinen teos Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä Bonnier Booksin kustantamana. Teoksessa on laululyriikkaa ja näytelmätekstejä, ja siihen liittyy kaksi cd:tä.[30]

Oksanen perusti vuonna 2011 oman kustantamon Silberfeldt Oy:n, jonka kautta hän julkaisee teostensa taskukirjapainoksia.[31] Sen ensimmäinen julkaisu oli Baby Janen taskukirjapainos.[32] Lisäksi Oksanen osti vuonna 2011 julkaisuoikeudet suomeksi pienenä painoksena 1970-luvulla julkaistuun Aleksandr Solženitsynin teokseen Gulag: Vankileirien saaristo ja julkaisi siitä uuden laitoksen Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012.[31] Oksanen julkaisi Silberfeldtin kautta myös Niilo Koljosen laatiman Vankileirien saariston kartan ja järjesti 2012 Gulag-seminaarin Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa. Vuonna 2012 Silberfeldt Oy teki miljoonatuloksen.[33]

Oksanen siirtyi joulukuussa 2011 Otavan omistaman Liken kirjailijaksi. Kustantajan vaihdoksen taustalla oli Oksasen kustannustoimittaja Harri Haanpään siirtyminen Liken kustannuspäälliköksi.[34][35]

Oksasen teos Kun kyyhkyset katosivat ilmestyi 2012. Romaani on Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän sarjan kolmas osa.[36] Se oli vuoden 2012 myydyin kotimainen kaunokirja (107 800 kpl).[37]

Oksasen teos Norma ilmestyi vuonna 2015. Romaani kertoo Helsingin Kalliossa elävästä nuoresta naisesta Norma Rossista.[38] Siitä tehtiin käännös- tai julkaisusopimus 22 maahan jo samana vuonna. Lisäksi Yhdysvalloissa kirjan julkaisee arvostettu Knopf-kustantamo.[39]

Oksasen teos Koirapuisto ilmestyi syyskuussa 2019. Romaani kertoo nykypäivän Helsingistä ja Ukrainan itsenäisyyden alkuvuosista, hedelmöitysbisneksestä ja korruptiosta.[40]

Imbi Paju ja Sofi Oksanen Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuudessa.

Oksanen on kirjoittanut kolumneja (Sihteeri & Assistentti, Sunnuntaisuomalainen, Metro, Aamulehden Asiat-liite) ja käsitellyt niissä muun muassa monikansallista identiteettiä, ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiä ja arvostellut verkkosensuurin puolustajia. Laajemmissa lehtikirjoituksissaan Oksanen on arvostellut vasemmistolaisen totalitarismin ihailua ja kannatusta[41] sekä puhunut virolaisten naisten tarinattomuudesta, kaksoisidentiteetistä ja neuvostonaisen roolin varjosta.[42]

Oksanen toimitti 2009 yhdessä Imbi Pajun kanssa artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana. Kirjan johdannossa Oksanen perusteli sen julkaisemista sanoen, että 1900-luvun kommunistiset järjestelmät olivat historian tuhoisimpia ilmiöitä laajuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi. Silti niistä on kirjoitettu suhteellisen vähän kansallissosialistien toimeenpanemaan holokaustiin verrattuna.[43] Oksanen on syyttänyt suomalaisia poliitikkoja, erityisesti Matti Vanhasta suomettuneisuudesta Vanhasen 1985 julkaistun lehtikirjoituksen perusteella.[44]

Oksasen lausunto suomalaisen kulttuurin ja varsinkin miesten väkivaltaisuudesta ja masentuneisuudesta Tanskan television ajankohtaisohjelmassa marraskuussa 2009 synnytti Suomessa kohua.[45]

Oksanen laati vuosina 2015–2019 oopperalibreton Innocence, joka kertoo helsinkiläisestä hääjuhlasta. Oopperan on säveltänyt Kaija Saariaho, ja se kantaesitetään Aix-en-Provencessa kesällä 2020. Oksanen kirjoitti libreton suomeksi, mutta sen lopullisessa versiossa lauletaan useilla kielillä.[47]

Bazar Kustannus vaati Oksaselta yli miljoonan euron korvauksia sopimusrikkomuksista. Yrityksen mukaan Oksanen teki sen kanssa vuonna 2005 sopimuksen, joka koskee useita teoksia. Bazarin mukaan sen oli määrä kustantaa seuraava Oksasen kirjoittama teos, kun taas Oksasen mukaan kyse oli työnimellä Ranskalainen päärynä kulkeneesta romaanista, jota hän ei ole ainakaan toistaiseksi kirjoittanut. Kansallisteatteri tilasi Oksaselta näytelmän Puhdistus, ja hän keskittyi sen kirjoittamiseen. Sen pohjalta Oksanen kirjoitti menestysromaanin Puhdistus, joka ilmestyi WSOY:n kustantamana.[48][49][50]

Toinen oikeudenkäynti koski Oksasen ja ruotsalaisen Bazar AB:n tekemiä käännössopimuksia romaanien Stalinin lehmät ja Baby Jane ruotsinkielisistä versioista. Oksanen purki osaltaan romaanien myyntisopimuksen vedoten kustantamon toiminnan epäselvyksiin: muun muassa tilitykset kirjoista olivat vääränsuuruisia eivätkä tulleet ajallaan. Kustantamon mukaan Oksanen purki sopimukset oikeudetta ja yritys jatkoi teosten myyntiä Ruotsissa.[51] Helsingin käräjäoikeus velvoitti heinäkuussa 2015 Oksasen maksamaan Bazarille 35 000 euroa vahingonkorvauksena sopimusrikkomuksesta. Käännösoikeutta koskevassa kiistassa oikeus hylkäsi Bazarin kanteen ja määräsi Bazarin maksamaan Oksasen 15 000 euron oikeudenkäyntikulut.[52] Molemmat osapuolet valittivat tuomioista hovioikeuteen.[53] Kiistaa oli tarkoitus käsitellä Helsingin hovioikeudessa marraskuussa 2016, mutta Oksanen ja Bazar sopivat kiistan päivää ennen hovioikeuden suunniteltua käsittelypäivää. [54]

• Stalinin lehmät. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28223-5.
• Baby Jane. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30966-4.
• Puhdistus: Romaani. Pohjautuu tekijän samannimiseen näytelmään. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33973-2.
• Kun kyyhkyset katosivat. Like, 2012. ISBN 978-952-01-0781-9.
• Norma. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1294-3.
• Koirapuisto. Like, 2019. ISBN 978-952-01-1944-7.

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa näytelmä on saanut kantaesityksensä.

• Puhdistus, 2007 (Suomen Kansallisteatteri 2/2007)
• High Heels Society, 2008 (KokoTeatteri 9/2008)
• Kertomuksia keittiöstä, 2009 (Suomen Kansallisteatteri 9/2009)
• Kun kyyhkyset katosivat, 2013 (Suomen Kansallisteatteri 11/2013)
• Rakastan sinua jo nyt, 2017. Osana Ein europäisches Abendmahl-näytelmäkokonaisuutta (Burgtheater, Wien 2/2017)

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa ooppera on saanut kantaesityksensä.

• Puhdistus, 2012 (Suomen Kansallisooppera 4/2012)
• Baby Jane, 2019 (Aleksanterin teatteri 10/2019)
• Innocence, 2020 (Aix-en-Provencen ooppera 7/2020)

• Imbi Paju & Sofi Oksanen (toim.): Kaiken takana oli pelko: Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35111-6.

• Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä. yhdessä Maija Kaunismaan kanssa. Helsinki: Bonnier kirjat, 2011. ISBN 978-952-256-060-5.
• Gulag – vankileirien saariston kartta. Gulag.fi. Niilo Koljonen, Silberfeldt 2012
• Valitut teokset 1 (sisältää romaanin Stalinin lehmät ja näytelmän Kun kyyhkyset katosivat sekä Oksasen esipuheen ja Anders Olssonin palkintotilaisuudessa pitämän puheen). Silberfelt 2013 ISBN 978-952-67534-5-4

• Rautaesiriippu repesi ja minä sain koiran (Expressen 7.11.2014) [58]
• Venäjä vaientaa Nobel-voittajan ääntä (Helsingin Sanomat 9.12.2015) [59]
• Tätä on kirjoittaa Venäjästä. Sofi Oksasen pysäyttävä kirjoitus infosodasta (Aamulehti 26.5.2016) [60]
• Venäjä on siirtomaavalta: valheista vaikeneminen ei meitä suojele (Aamulehti 1.4.2017) [61]
• Pakolaisista, pakkosiirroista ja diasporasta (Helsingin Sanomat 25.9.2016) [61]
• My family knew all about iron curtain: it's vital to protect our right to speak out (The Guardian, 30.5.2018)[62]
• A Soviet shadow looms over the Putin-Trump summit in Helsinki (The Guardian 11.7.2018)[63]

• Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto, 2003
• Runeberg-palkinto, 2004[71]
• Prix Médicis, 2010[72]
• The Dublin International Literary Award (IMPAC), 2012 [73]
• The Dublin International Literary Award (IMPAC), 2017[74]
• Kulttuurin kansainvälitysmispalkinto, Vuosisadan kulttuurigaala, 2017[75]
• The New Academy Prize for Literature, 2018[76]