Smolenskin lento-onnettomuus 2010

Smolenskin lento-onnettomuus tapahtui 10. huhtikuuta 2010 lähellä Smolenskin sotilaslentokenttää, joka on Venäjällä Smolenskin alueella neljän kilometrin päässä Smolenskin kaupungista.

Smolenskin lento-onnettomuus 2010
Turmakone oli Puolan ilmavoimien Tupolev Tu-154M
Turmakone oli Puolan ilmavoimien Tupolev Tu-154M
Yhteenveto
Päivämäärä 10. huhtikuuta 2010 noin kello 10.56 (UTC +4)[1]
Onnettomuustyyppi Lentäjän virhe
Tapahtumapaikka Smolenskin alueella lähellä Smolenskin sotilaslentokenttää Venäjällä.
Lähtöpaikka Puola Frederic Chopinin kansainvälinen lentoasema
Määränpää Venäjä Smolenskin lentotukikohta
Kuolleita yhteensä 96
Loukkaantuneita 0
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Tupolev Tu-154M
Lentoyhtiö Puolan ilmavoimat
Matkustajia 89
Miehistöä 7

Puolan presidenttiä Lech Kaczyńskia ja useita muita korkea-arvoisia puolalaisviranomaisia kuljettanut Tupolev Tu-154M -mallinen kone syöksyi maahan noin kolmen kilometrin päässä kentältä. Kaikki koneessa olleet matkustajat ja miehistön jäsenet kuolivat onnettomuudessa. Koneessa oli venäläisviranomaisten mukaan yhteensä 96 ihmistä, joista matkustajia oli 89 ja miehistön jäseniä 7. Sää oli sumuinen, ja syyksi epäillään ohjausvirhettä.[2][3] Uutistoimisto Interfaxin kertoman mukaan onnettomuutta seuranneella viikolla myös ensimmäiset tiedot mustien laatikoiden tallenteista sisältävä todistusaineisto osoittaa, että lentäjän virhe johti onnettomuuteen.[4] Turmassa tuhoutunut Tupolev oli valmistettu vuonna 1990 Neuvostoliitossa. Siinä oli ollut aiemmin paljon vikoja ja se oli ollut korjattavana viimeksi vuonna 2009.[5] Konetta oli kuitenkin uudistettu merkittävästi vuoden 2009 lopussa.[6]

Noin kuukausi onnettomuudesta viranomaisten antamien tietojen mukaan turman syynä ei ollut tekninen vika.[7] Mustien laatikoiden tutkimuksissa kävi puolestaan ilmi, että ohjaamossa oli henkilökuntaan kuulumattomia ihmisiä 16–20 minuuttia ennen onnettomuutta. Puolan uutistoimiston mukaan tunnistettu ääni kuuluu Puolan ilmavoimien komentajalle.[8]

Tutkinnan edistyminen vuonna 2011

Tammikuussa 2011 julkaistiin venäläinen tutkimusraportti maahansyöksystä, joka ottaa kantaa mm. ilmavoimien komentajan läsnäoloon ohjaamossa.[9] Tekniseltä kannalta onnettomuuden yksittäinen ja ainoa syy oli koneen päällikön päätös jatkaa laskua ratkaisukorkeuden alle, jossa koneen miehistöllä ei ollut sen enempää maata kuin kenttää tai sen valoja näkyvissä. Tämän lennon tapauksessa ratkaisukorkeus oli 100 metriä, ja päätös jatkaa laskeutumista tämän korkeuden alle ilman visuaalista referenssiä oli yksiselitteisesti vastoin lentäjiä velvoittavia määräyksiä. Tapausta kuvataan tyyppiesimerkkinä englanninkielisestä termistä Controlled flight into terrain, jossa ehjä lentokone on miehistön täydessä hallinnassa, mutta miehistön virheellisestä toiminnasta johtuen törmää maastoon.[10] Yhdessä päämatkustajan odotettavissa olleen kielteisen reaktion kanssa korkeiden virkamiesten läsnäolo ohjaamossa turmahetkellä asetti psykologisen paineen miehistölle, ja näin vaikutti miehistön päätökseen laskeutua olosuhteista huolimatta, venäläistä tutkintakomiteaa johtava Tatjana Anodina kertoo raportissa.

Lopullisen tutkimusraportin taustafaktojen mukaan koko koneen lentävä miehistö oli verrattain kokematon ja rutinoitumaton sekä absoluuttisesti että kyseisellä konetyypillä. Koneen päällikön mittarilentokelpuutukset minimiolosuhteisiin (60 m pysty- ja 800 m vaakanäkyvyys) olivat vanhentuneet (helmikuussa 2010) ja edellinen tarkastuslento vuonna 2008 tehtiin tosiasiallisesti (vastoin asiakirjojen merkintöjä) merkittävästi vaatimuksia paremmissa olosuhteissa.

Smolenskin turmakoneen päällikkö toimi kaksi vuotta aiemmin myös presidentin koneen päällikkönä, kun Georgiaan sotatoimialueelle suuntautunut lento joutui turvasyistä (koneen päällikön päätös) laskeutumaan muualle. Tapausta seurasi julkinen nuhtelu, jossa presidentti uhkasi erottaa lentäjän ilmavoimien palveluksesta.

Koneessa oli 85-henkinen Puolan delegaatio, joka oli matkalla toisen maailmansodan aikana tapahtuneen Katynin joukkomurhan 70-vuotismuistojuhlaan. Onnettomuudessa kuolivat Puolan presidentin lisäksi muun muassa hänen vaimonsa sekä Puolan keskuspankin johtaja Sławomir Skrzypek, Puolan apulaispuolustusministeri ja armeijan esikuntapäällikkö.[2] Gazeta Wyborcza -lehden mukaan Puolan puolustusvoimissa piti olla voimassa sääntö, jonka mukaan koko johto ei saa matkustaa samalla lentokoneella. Kyseinen sääntö oli otettu käyttöön vuonna 2008 sen jälkeen, kun Puolan ilmavoimille kuulunut CASA C-295 -kone joutui lentoturmaan ja kaikki koneessa olleet 20 matkustajaa saivat surmansa.[11]

Merkittäviä turmakoneen matkustajia
Puolan presidentti Lech Kaczyński.
Grażyna Gęsicka, Sejmin jäsen
Surevat tuovat kukkia presidentin palatsin eteen Varsovassa.

Turmakoneen matkustajaluettelon mukaan onnettomuuslennolla olivat mukana muun muassa seuraavat henkilöt:[12][13]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla
← 2009  · Vuoden 2010 lento-onnettomuudet ja vaaratilanteet  · 2011 →

Taban Airin lento 6437 (24.1.) - Ethiopian Airlinesin lento 409 (25.1.) - Trigana Air Servicen lento 168 (11.2.) - Aviastar-TU:n lento 1906 (22.3.) - Smolenskin lento-onnettomuus (10.4.) - Merpati Nusantara Airlinesin lento 836 (13.4.) - Cathay Pacificin lento 780 (13.4.) - Aerounion – Aerotransporte de Carga Unionin lento 302 (13.4.) - Afriqiyah Airwaysin lento 771 (12.5.) - Pamir Airwaysin lento 112 (17.5.) - Air India Expressin lento 812 (22.5.) - Lufthansa Cargon lento 8460 (27.7.) - Airbluen lento 202 (28.7.) - Katekavian lento 9357 (3.8.) - AIRESin lento 8250 (16.8.) - Agni Airin lento 101 (24.8.) - Henan Airlinesin lento 8387 (24.8.) Filairin onnettomuus 2010 (25.8.) - UPS Airlinesin lento 6 (3.9.) - Alrosa Mirny Air Enterprisen lento 514 (7.9.) - Conviasan lento 2350 (13.9.) - Transafrik Internationalin lento 662 (12.10.) - Qantasin lento 32 (4.11.) Aero Caribbean lento 883 (4.11.) - Jahangir Siddiqui Airin onnettomuus 2010 (5.11.) - Tarco Airilinesin onnettomuus 2010 (11.11.) - Sun Wayn lento 4412 (28.11.) - South East Airlinesin lento 372 (4.12.)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.