The Smashing Pumpkins

Billy Corgan muutti pois kotikaupungistaan Chicagosta Floridaan pystyäkseen työskentelemään oman goottiyhtyeensä kanssa. Corganin yhtye Marked oli kuitenkin hyvin lyhytikäinen ja sen hajoamisen jälkeen Corgan palasi kotikaupunkiinsa. Työskennellessään paikallisessa levykaupassa hän tapasi kitaristi James Ihan ja he alkoivat tutustuttuaan tehdä kappaleita yhdessä. The Smashing Pumpkinsien ensimmäinen live-esiintyminen tapahtui heinäkuun yhdeksäntenä päivänä 1988 Chicagossa, 21 Clubissa. Kyseisellä keikalla Billy Corgan soitti bassoa ja James Iha kitaraa. Miesten taustalla pauhasi rumpukone. Vähän tämän jälkeen yhtyeeseen liittyi basistiksi D'arcy Wretzky. Tämän jälkeen yhtyeeseen löydettiin rumpaliksi aiemmin lähinnä jazz-yhtyeissä soittanut Jimmy Chamberlin. Yhtyeen kokoonpano vakiintui nelikkoon Corgan, Iha, Wretzky & Chamberlin seuraavien yhdeksän vuoden ajaksi. Yhtye julkaisi vuonna 1990 ensimmäisen singlensä, kappale oli "I Am One" ja julkaisina toimi Limited Potential. Yhtye julkaisi toisen singlen "Tristessa" Sub Pop -levymerkillä ja sai tämän jälkeen levytyssopimuksen Caroline Recordsilta. Debyyttialbumin Gish tuotti Butch Vig ja se julkaistiin toukokuussa 1991. Yhtyeen julkaiseman Lull-EP:n jälkeen bändi siirtyi Virgin Recordsille. Smashing Pumpkins oli muun muassa Red Hot Chili Peppersin ja Guns n' Rosesin lämmittelijänä vuosina 1991 ja 1992. Suosion myötä Chamberlin aloitti päihdekokeilunsa ja Corgan kärsi syvästä masennuksesta[3], joka vaikutti yhtyeen toisen pitkäsoiton teksteihin.

Grunge-musiikin tullessa suosituksi myös Smashing Pumpkinsin suosio kasvoi. Smashing Pumpkins itse asiassa luettiin grunge-yhtyeeksi, mitä yhtye itse ei ymmärtänyt, vaikka heidän tummanpuhuvassa musiikissaan olikin yhtymäkohtia grungeen. Yhtyeellä oli paljon paineita sen lähtiessä äänittämään seuraavaa albumia. Corganin ja muiden yhtyeen jäsenten piti työskennellä paljon ja nopeasti. Yhtye sai albumin valmiiksi muutamassa kuukaudessa. Yhtyeen toinen albumi, nimeltään Siamese Dream julkaistiin 27. heinäkuuta 1993 saaden hyvän vastaanoton. Kappaleet "Today", "Disarm" sekä mm. "Cherub Rock" nousivat hiteiksi ja yhtye sai nyt huomiota myös kansainvälisesti.

Vuonna 1994 yhtye julkaisi harvinaisuuskokoelman Pisces Iscariot, joka sijoittui albumilistalle Yhdysvalloissa jopa paremmin kuin Siamese Dream. Yhtye esiintyi samana vuonna pääesiintyjänä Lollapaloozassa ja 1995 Reading Festivalilla. Tämän jälkeen bändi piti pienen tauon live-esiintymisistä, jotta he voisivat valmistella seuraavaa albumiaan.

Lokakuussa 1995 Smashing Pumpkins julkaisi kolmannen studioalbuminsa, tuplalevyn Mellon Collie and the Infinite Sadness. Albumista muodostui taiteellisesti sekä kaupallisesti yhtyeen menestynein julkaisu, sillä sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kopiota. Yhtye meni albumilla kunniahimoisempaan suuntaan ja kappaleet "Bullet with Butterfly Wings", "1979" ja "Tonight, Tonight" nousivat hiteiksi. Levyn kappaleista viisi lohkaistiin singleinä ja yhtyeen levy-yhtiö Virgin Records julkaisi niistä marraskuussa 1996 The Aeroplane Flies High -boksin. Jokaisella singlellä oli mukana viidestä kuuteen b-puolta, joten julkaisusta muodostui kattava kokoelma tästä ajanjaksosta. Mellon Collie and the Infinite Sadnessista julkaistiin triplavinyyli noin puoli vuotta sen alkuperäisen julkaisuajankohdan jälkeen.

Yhtye sai seuraavana vuonna seitsemän Grammy-ehdokkuutta, josta voitti yhden (Bullet with Butterfly Wings: Paras Hard Rock-esitys). Yhtyeen maailmanlaajuinen konserttikiertue muodostui menestyksekkääksi ja sen kestoa pidennettiin suuren kysynnän johdosta. Yhtye sai kuitenkin 11. kesäkuuta suuren kolauksen kun rumpali Jimmy Chamberlin ja keikoilla soittanut kosketinsoittaja Jonathan Melvoin olivat ottaneet heroiinin yliannostuksen hotellihuoneessa New Yorkissa. Melvoin todettiin kuolleeksi ja Chamberlin joutui vankilaan huumeiden hallussapidosta. Yhtye päätti jatkaa kiertuetta uudella kokoonpanolla, sillä Chamberlin erotettiin tapahtuneen jälkeen ja hänen korvaajakseen valittiin Filter-yhtyeen rumpalina vaikuttanut Matt Walker.

Vuonna 1997 Smashing Pumpkins julkaisi kahteen eri elokuvaan musiikkia. "The End Is The Beginning Is The End" toimi Batman & Robin -elokuvan tunnuskappaleena. "Eye" puolestaan julkaistiin elokuvan Lost Highway soundtrackille. Kappaleella yhtye meni huomattavasti uudenlaiseen ilmaisutyyliin sillä se sisälsi paljon elektronisia vaikutteita. Vuoden 1998 albumi Adore sisälsi samantyylisiä vaikutteita sekä myös hieman goottilaisia sävyjä. Albumin tunnetuin kappale on "Ava Adore". Hyvästä vastaanotosta huolimatta albumi ei yltänyt myyntiluvuiltaan lähellekään aikaisempien julkaisujen tasoa.

Keväällä 1999 Jimmy Chamberlin liittyi takaisin bändiin ja Smashing Pumpkins lähti alkuperäiskokoonpanossa minikiertueelle joka kantoi nimeä Arising-tour. Yhtye soitti 12 konserttia pienissä saleissa. Syksyllä 1999 yhtye ilmoitti, että D'arcy Wretzky on jättänyt bändin, ja hänen korvaajakseen pestattiin Hole -yhtyeessä vaikuttanut Melissa Auf Der Maur. Samalla yhtye tiedotti, että seuraava albuminsa Machina/The Machines of the God julkaisu siirtyy lähes puolella vuodella ja julkaistaan näin ollen helmikuussa 2000. Uusi albumi myi paremmin kuin Adore, mutta ei silti tuottanut toivottua tulosta. Toukokuun 23. päivä Corgan ilmoitti radiohaastattelussa, että The Smashing Pumpkins lopettaa toimintansa ja hajoaa loppuvuodesta 2000 kiertueiden päätyttyä, mutta sitä ennen julkaistaan vielä heidän viimeinen studioalbumi Machina II/The Friends & Enemies of Modern Music ilmaiseksi internetissä.

Koko alkuvuosi 2000 meni yhtyeeltä kierrellen Euroopan sekä Yhdysvaltojen konserttisaleja. Lopetusilmoituksen ja Machina II:n julkaisun jälkeen vuorossa oli jäähyväiskiertueen, The Sacred And Profane Tour:in vieminen Aasiaan, Kanadaan, Eurooppaan sekä Etelä-Afrikkaan. Smashing Pumpkins esiintyi viimeisellä kiertueellaan ensimmäistä kertaa Suomessa, keikkapaikkana toimi Helsingin Hartwall Areena 25. lokakuuta.

Marraskuun loppupuolella yhtye saapui takaisin kotimaahansa ja ryhtyi valmistautumaan kahteen viimeiseen konserttiinsa Chicagossa. Toiseksi viimeisenä konserttipaikkana toimi United Center jossa bändi esitti hyvin samankaltaisen kattauksen kuin aiemmin mm. Euroopassa (ja Suomessa) esiintyessään. Viimeinen keikka järjestettiin yhtyeen perinteitä kunnioittaen Club Metrossa, samassa pienessä konserttisalissa jossa bändi oli 13 vuotta aikaisemmin soittanut ensimmäisen keikkansa alkuperäisnelikon kokoonpanolla. Konserttiin saapuneille kuulijoille jaettiin ovilla pienimuotoinen lahja, nimittäin ensimmäisen konsertin aikaisemmin julkaisematon CD-painos. "The Last Show" kesti noin kolme ja puoli tuntia, eri kappaleita soitettiin peräti 39. Vierailevina artisteina esiintyivät The Frogs, Linda Strawberry, Matt Walker, Rick Nielsen sekä Billy Corganin isä Bill Corgan, Sr. Viimeisenä livevetona kuultiin Siamese Dream-albumin rämäpäinen Silverfuck-kappale jota yhtye venytti ja sovelsi siten, että kappaleen kestoksi tuli lopulta yli puoli tuntia.

Hajoamisen jälkeen yhtyeen ex-jäsenet jatkoivat musiikin tekoa: Loppuvuodesta 2001 Corgan ja Chamberlin perustivat ns. superkokoonpanon joka kantoi nimeä "Zwan ". James Iha liittyi A Perfect Circle -yhtyeen kokoonpanoon. Melissa Auf Der Maur aloitti soolouran.

Kesäkuussa 2005 Billy Corgan ilmaisi aikeensa koota yhtye uudelleen. Huhtikuussa 2006 yhtyeen kotisivulla Billy Corgan ilmoitti yhtyeen palaavan jälleen yhteen ja julkaisevan uuden albumin lähitulevaisuudessa. Marraskuussa 2006 kotisivuilla ilmoitettiin yhtyeen olevan studiossa levyttämässä uutta albumia, joka ilmestyisi pian. Uusi Zeitgeist-albumi julkaistiin 7. heinäkuuta 2007. Albumi myi Yhdysvalloissa kultaa. Uuteen kokoonpanoon kuuluvat Billy Corganin ja rumpali Jimmy Chamberlinin lisäksi Jeff Schroeder (kitara) sekä Ginger Reyes (basso). Alkuperäisjäseniä, James Ihaa sekä D'arcy Wretzkya oli kysytty mukaan osaksi kokoonpanoa, mutta he eivät olleet kiinnostuneita.

Smashing Pumpkins aloitti maailmankiertueensa Pariisista 22. toukokuuta 2007. Heinäkuun 7. päivä Smashing Pumpkins soitti Live Earth -tapahtumassa New Jerseyssä Yhdysvalloissa ilmastonmuutosta vastaan. Laajan Amerikan-kiertueen jälkeen Smashing Pumpkins suuntasi takaisin Eurooppaan ja soitti suurilla areenoilla. Suomeen yhtye saapui konsertoimaan Helsingin jäähallille 3. maaliskuuta 2008.[4] Suomen konsertti oli yhtyeen Euroopan-kiertueen päätöskonsertti. Tällä kiertueella yhtye keskittyi lähinnä soittamaan vanhaa materiaalia.

Loppuvuodesta 2008 Smashing Pumpkins ilmoitti julkaisevansa tupla-DVD:n If All Goes Wrong sekä tekevänsä 20-vuotisjuhlakiertueen.

Vuonna 2009 yhtyeen pitkäaikainen rumpali Jimmy Chamberlin päätti erota. Yhtyeen omien sivujen mukaan ero tapahtui sovinnossa, eikä riitaa syntynyt. Koesoiton myötä yhtye pestasi Chamberlinin tilalle 19-vuotiaan Mike Byrnen. Yhtye alkoi tehdä uutta albumia. Myöhemmin yhtye tiedotti julkaisevansa massiivisen 44 kappaleesta koostuvan Teargarden by Kaleidyscope -konseptialbumin. Alkuperäisen idean mukaan levyn kaikki kappaleet julkaistaisiin ilmaiseksi internetissä sekä neljän kappaleen EP-CD-leyinä, eli yhteensä 11 eri EP-CD:nä. Konseptialbumin ensimmäinen kappale A Song for a Son julkaistiin internetissä joulukuussa 2009. Maaliskuussa 2010 yhtyeessä vuodesta 2007 vaikuttanut Ginger Rhyes erosi bändistä raskaudesta johtuen. Uudeksi basistiksi valittiin Nicole Fiorentino. 25. toukokuuta julkaistiin Teargarden by Kaleidyscope -konseptialbumin ensimmäinen fyysinen EP, V1: Songs for a Sailor vinyyli+cd-paketti.Teargarden by Kaleidyscopen toista osaa jouduttiin odottamaan marraskuulle kun osa 2, V2: The Solstice Bare julkaistiin.

26. huhtikuuta 2011 Corgan ilmoitti että Smashing Pumpkins julkaisee seuraavaksi Oceania (albumi)-nimisen täyspitkän albumin joka on "albumi albumissa", eli Teargarden by Kaleidyscope -konseptialbumin kolmas osa.

Smashing Pumpkins tiedotti päässeensä EMI levy-yhtiön kanssa yhteisymmärrykseen yhtyeen kuuden ensimmäisen albumin uudelleenjulkaisuista. Tarkoituksena on julkaista kaikki yhtyeen EMI-merkin alla tehdyt albumit uudelleen remasteroituina, bonus-sisällöillä. Marraskuussa 2011 EMI julkaisi yhtä aikaa sekä Gishin että Siamese Dreamin remasteroidut versiot useissa eri formaateissa.

Yleisesti kehuttu Oceania julkaistiin lopulta reilua vuotta myöhemmin tiedotuksestaan, 20. kesäkuuta 2012.

Remasteroitujen levyjen sarja sai jatkoa vuoden 2012 aikana kun Pisces Iscariot julkaistiin kesäkuussa ja Mellon Collie and the Infinite Sadness joulukuussa.

Smashing Pumpkins esiintyi kolmannen kerran Suomessa 4. elokuuta 2013 ja Circus-klubilla Helsingissä. Samalla viikolla julkaistiin Aeroplane Flies High remasteroituna pakettina.

Vuonna 2014 Billy Corgan erotti Fiorentinon sekä Byrnen yhtyeestä. Corgan ja Schroeder aloittivat uuden studioalbumin valmistelun ja pestasivat Tommy Leen rumpaliksi seuraavalle levylle. Lopputuloksena syntyi Monuments To An Elegy -studioalbumi. Levy julkaistiin 5. joulukuuta 2014. Aikaisemmin syksyllä ilmestyi Adore-albumin remasteroitu, uusintajulkaisupaketti joka sisälsi kuusi CD:tä sekä DVD:n.

Keväällä 2015 Corgan ja Marilyn Manson (muusikko) pitivät yhteisen lehdistötilaisuuden jossa muusikot ilmoittivat lähtevänsä kesällä yhteiselle kiertueelle halki yhdysvaltojen. The End Times Tour -nimeä kantava rundi käynnistyi 7.6.2015. Smashing Pumpkinsien alkuperäisrumpali, Jimmy Chamberlin liittyi yhtyeeseen kiertueen ajaksi.

22. joulukuuta 2015 uutisoitiin Billy Corganin saaneen esikoisensa kumppaninsa Chloe Mendelin kanssa.

Smashing Pumpkins suuntasi alkukeväällä 2016 In Plainsong: An Acoustic-Electro Evening-kiertuueelle yhdessä alkuperäisrumpalin Jimmy Chamberlinin kanssa. Kiertueen kolmannessa ja neljännessä konsertissa, Los Angelesin Theatre at Ace Hotel -konserttisalissa koettiin todellinen yllätys, sillä yhtyeen alkuperäinen perustajajäsen James Iha nousi 48-vuotis-syntymäpäivänään ensimmäistä kertaa lavalle Smashing Pumpkinsien merkeissä lähes kuuteentoista vuoteen. Los Angelesin ensimmäisellä keikalla Iha soitti kappaleet Mayonaise, Soma, Rocket, Spaceboy, Today, Whir, Disarm sekä palasi vielä lavalle yhtyeen kanssa soittaakseen encoren jonka aikana kuultiin Rolling Stones-lainaus Angie, Happy Birthday sekä ennenjulkaisematon ja livenä soittamaton Amarinthine.

Lauantaina 10. helmikuuta 2018 Smashing Pumpkinsien verkkosivuille ilmestyi laskuri joka laski sekunteja torstai-iltaan 15. helmikuuta. Kun Laskuri saavutti nollahetken, ilmestyi sivuille video jossa Siamese Dream -albumin kansikuvatytöt aikuisiksi kasvaneina sytyttävät yhtyeen sydänlogon liekinheittimellä tuleen. Videon yhteydessä paljastettiin James Ihan paluu yhtyeen vakiojäseneksi sekä sen, että yhtye tekee kesällä 2018 peräti 33 suurta konserttia Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Shiny And Oh So Bright -kiertueella Smashing Pumpkinsien kokoonpanon muodostivat Billy Corgan, James Iha, Jimmy Chamberlin, Jeff Shroeder, Katie Cole sekä Jack Bates. Kiertueella yhtye soitti musiikkia ainoastaan viideltä ensimmäiseltä albumiltaan (Gish, Siamese Dream, Mellon Collie and the Infinite Sadness, Adore sekä Machina/The Machines of the God) sekä muutamia cover-kappaleita. Kiertueesta muodostui menestyksekäs ja sitä laajennettiin myös Eurooppaan.

The Smashing Pumpkins julkaisi 16.11.2018 uuden, kahdeksasta kappaleesta koostuneen albumin, Shiny And Oh So Bright - Vol. 1/LP - No Past, No Future, No Sun. Rick Rubinin tuomalla levyllä yhtyeen jäsenistöksi muodostui Corgan, Iha, Chamberlin sekä Shroeder. Levyltä lohkaistiin kolme singleä: Solara, Silvery Sometimes (Ghosts) sekä Knights of Malta.

Kesällä 2019 Smashing Pumpkins teki laajan euroopankiertueen soittaen sekä festivaaleilla että omia keikkojaan. Kiertueen ollessa hetkellisesti tauolla teki Billy Corgan soolokiertueen soittaen pienillä klubeilla eri puolilla Eurooppaa.

27. Marraskuuta 2020 The Smashing Pumpkins julkaisi yhdennentoista studioalbuminsa. CYR -nimeä kantanut teos koostui 20 kappaleesta. Levy julkaistiin CD:nä, tuplavinyylinä sekä digitaalisissa musiikkipalveluissa.

• Gish  (1991)
• Siamese Dream  (1993)
• Mellon Collie and the Infinite Sadness  (1995)
• Adore  (1998)
• Machina/The Machines of God  (2000)
• Machina II/The Friends & Enemies of Modern Music  (2000)
• Zeitgeist  (2007)
• Teargarden by Kaleidyscope  (2009–2016)
  • Oceania  (2012)
  • Monuments to an Elegy  (2014)
• Shiny and Oh So Bright, Vol. 1 / LP: No Past. No Future. No Sun.  (2018)
• CYR  (2020)
• Atum: A Rock Opera in Three Acts  (2023)