Smaragdiboa

Smaragdiboa, smaragdipuuboa[2] eli vihreä puuboalähde? (Corallus caninus) on jättiläiskäärmeiden heimoon kuuluva myrkytön kuristajakäärme. Lajia pidetään yleisesti lemmikkinä ja eläintarhoissa.

Smaragdiboa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Jättiläiskäärmeet Boidae
Alaheimo: Boat Boinae
Suku: Corallus
Laji: caninus
Kaksiosainen nimi

Corallus caninus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Smaragdiboa Wikispeciesissä
  Smaragdiboa Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Smaragdiboa kasvaa enintään noin 2,2 m pitkäksi. Vartalo on rakenteeltaan hento ja litteä, häntä on pitkä.

Selän väritys vaihtelee smaragdinvihreästä vaaleanvihreään. Kyljissä on keltaista väriä ja vatsapuolella hieman valkoista, myös selässä on valkoisia kuvioita. Nuorten väritys on aluksi oranssinpunainen ja siinä on valkoisia laikkuja, mutta väri muuttuu vihreäksi yhdeksän kuukauden iässä. Aikuisten vanhetessa vihreä väri tummuu. Smaragdiboan ominaisuudet vaihtuvat elinalueesta riippuen, esimerkiksi Amazon-joen yksilöt kasvavat suurimmiksi, ja Perun eteläosan yksilöt ovat muita tummempia. Lajin voi sekoittaa helposti vihreään puupytoniin (Morelia viridis), joka elää kuitenkin eri mantereella. Vihreän puupytonin erottaa smaragdiboasta esimerkiksi siten, että puupytonilla pään päällä on turkoosinsinisiä laikkuja. Tällainen samankaltaisuus johtuu konvergentistä evoluutiosta.

Levinneisyys

Smaragdiboaa tavataan Etelä-Amerikassa Amazonin valuma-alueella Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa, Pohjois-Boliviassa, Brasiliassa, Venezuelassa, Guyanassa, Surinamessa ja Ranskan Guyanassa.

Elinympäristö

Smaragdiboan elinympäristöä ovat sademetsät 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Laji on yöeläin, ja se on taitava kiipeilijä joka saalistaa puissa.

Ravinto

Smaragdipuuboa tappaa saaliinsa kuristamalla. Smaragdiboa syö pääasiassa pieniä nisäkkäitä, mutta myös pieniä lintuja, liskoja ja sammakoita.[2] Nuorten yksilöiden ja poikasten tiedetään syövän pieniä liskoja ja sammakoita.

Lisääntyminen ja kasvu

Smaragdiboa on ovovivipaarinen, naaraat tekevät yleensä 6–14 poikasta, joskus enemmänkin. Vastasyntyneet ovat 40–50 cm pitkiä, ja painavat 20–50 grammaa. Ne ovat väriltään punaruskeita, mutta muuttuvat aikuisen värisiksi 12 kuukauden kuluessa. Koiraat saavuttavat sukukypsyyden 3–4-vuotiaina, naaraat 4–5-vuotiaina. Lisääntymisaika on pääasiassa huhti-heinäkuussa, mutta pariutuminen on mahdollista ympäri vuodenkin.

Laji elää vankeudessa enintään 15 vuoden ikäiseksi.

Viholliset

Smaragdiboan suurin vihollinen ihmisen ohella on pikkuharpyija (Morphnus guianensis). Smaragdiboat pystyvät kuitenkin piiloutumaan hyvin puiden lehvästöön vihreän värinsä avulla.

Lähteet

Viitteet
  1. Oubotar, P., Schargel, W. & Rivas, G.: Corallus caninus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.9.2022. (englanniksi)
  2. Mark O'Shea, Tim Halliday: ”Smaragdipuuboa”, Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 112. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.