Smaragdiara

Smaragdiara kasvaa 70–80 senttimetrin kokoiseksi. Sen höyhenpuku on pääasiallisesti vihreä. Pää on hieman vaaleammansävyinen kuin selkä ja vatsa. Otsassa on punainen laikku. Silmien ympärillä on vaalea, paljas alue. Siivet ovat siniset. Pyrstö on punainen, mutta reunoiltaan sininen. Siipi- ja pyrstösulat ovat alapuolta keltaiset, vahva nokka on harmaanmusta ja silmät ovat keltaiset.

Smaragdiaroja on kolme alalajia: Ara m. militaris, Ara m. mexicana ja Ara m. boliviana. Erot ovat vähäisiä ja koskevat pieniä muutoksia koossa ja väreissä. Ara m. militaris on alalajeista pienin, suurin on Ara m. mexicana.

Smaragdiaraa tavataan laajalti mutta satunnaisesti alueella Meksikosta Argentiinaan.

Smaragdiara elää trooppisissa metsissä.

Smaragdiara pesii puiden latvustoissa tai kallionseinämissä. Naaras munii yhdestä kolmeen munaa ja hautoo niitä noin kuukauden. Poikaset tulevat lentokykyisiksi noin sadan päivän ikäisinä ja sukukypsiksi 2–4 vuoden ikäisinä. Etelän yksilöillä pariutumisvaihe on joulukuussa ja pohjoisen yksilöillä muutamaa viikkoa myöhemmin.

Smaragdiarat syövät siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä, marjoja ja muita kasveja. Niiden nokka on sopeutunut murtamaan helposti kovatkin kuoret.

Smaragdiarat ovat kovaäänisiä ja kirkuvat paljon.

Smaragdiaran olemassaoloa uhkaavat pyydystys lemmikiksi ja elinympäristön tuhoutuminen. Niitä on luonnossa arviolta 10 000 yksilöä, eli laji luokitellaan vaarantuneeksi. Laji kuuluu Cites I -lajiliitteeseen ja sen luonnonvaraisten yksilöiden kauppa on valvottua.