Sm5

Sm5 on Stadler Flirt -mallinen pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä operoitava matalalattiainen sähkömoottorijuna. Sm5-junat hankittiin korvaamaan Sm1-, Sm2- ja Sm4-junat Pääradan ja Rantaradan HSL-liikenteessä sekä liikennöimään uusilla pääkaupunkiseudun rataosuuksilla kuten Kehäradalla sekä suunnitteilla olevalla Pisararadalla. Heinäkuusta 2017 lähtien Sm5:llä on liikennöity koko HSL-alueen lähiliikenne.

Sm5
Sm5-yksikkö nro 66 Tuomarilan rautatieasemalla.
Sm5-yksikkö nro 66 Tuomarilan rautatieasemalla.
Perustiedot
Tyyppi sähkömoottorijuna
Liikennöitsijä VR
Valmistaja Stadler Rail
Lukumäärä 81
Valmistusvuodet 2008–2017
Numerointi 01–81
Istumapaikkoja 232+28
Lempinimi Flirtti
Tekniset tiedot
Huippunopeus 160 km/h
Paino 132 t
Pituus 75 200 mm
Vaunujen lukumäärä 4 kpl
Leveys 3 200 mm
Korkeus 4 400 mm
Pyörästö Bo 222 Bo
Suurin akselipaino 13,2 t
Pyörän halkaisija 860 mm (vetopyörät)
800mm (juoksupyörät)
Moottori 4 × TSA TMF 59-39-4
Moottorin teho
  jatkuva teho 2 000 kW
Sm5-junan matkustamo
Sm5-junan matkustamo

Matalalattiaisessa Flirt-junassa on koko nelivaunuisen junan mittainen yhtenäinen läpikäveltävä matkustamo. Ilmajousitetun junan kori on alumiinia. Junan huippunopeus on 160 km/h. Junayksiköt pystyvät liikennöimään radoilla, joiden pituuskaltevuus on jopa 35 promillea.[1] Yksiköiden alkuperäiset värit ovat vihreä, sininen, valkoinen ja tummanharmaa, kuitenkin uusien Sm5-junien värit ovat violetti, valkoinen ja tummanharmaa.[2]

Sm5-yksikkö nro 39 Helsingin päärautatieasemalla.

Tilaaminen ja käyttöönotto

Pääkaupunkiseudun junakalustoyhtiö solmi 31. lokakuuta 2006 sopimuksen sveitsiläisen Stadler Railin kanssa 32 nelivaunuisen Flirt-junan toimittamisesta.[3][4][5] 4. lokakuuta 2011 tilauksen ilmoitettiin kasvavan 41 junayksikköön[6] ja 10. syyskuuta 2014 edelleen 75 yksikköön.[7] Marraskuussa 2015 päätettiin tilaukseen lisätä vielä toteutettava optio kuudesta lisäjunasta, joten Sm5-sarjan koko kasvoi lopulta 81 junayksikköön.[8]

Sm5-junat on valmistettu Stadler Railin tytäryhtiö Stadler Bussnang AG:n tehtaalla Bussnangissa, Sveitsissä. Sähköjärjestelmät kaikkiin yksiköihin on valmistanut Traktionssysteme Austria GmbH Neudorfissa, Itävallassa.[9] Ensimmäinen yksikkö laivattiin Sörnäisten satamaan marraskuussa 2008 ja toinen yksikkö Vuosaaren satamaan. Loput junat laivattiin Turun satamaan[10], jossa ne koottiin ja vedettiin Dv12-dieselveturilla Ilmalan varikolle.

Kahdelle ensimmäiselle junalle tehtiin laajoja teknisiä kokeita vuosina 2008–2009 ennen matkustajaliikenteen aloittamista. Ensimmäinen Sm5-yksikkö aloitti liikennöinnin A- ja M-junana 18. marraskuuta 2009. Toinen juna aloitti liikennöinnin 13. joulukuuta, jolloin junat alkoivat liikennöidä myös viikonloppuisin K-, I- ja N-tunnuksin.[11] Kolmas juna tuli liikenteeseen joulukuussa 2010. Ensimmäisen sarjan 41 junaa saatiin liikenteeseen kevääksi 2015 ja tammikuussa 2016 Suomeen saapui junayksikkö 42, ensimmäinen toisesta tilauserästä.[12] Koko sarja saatiin käyttöön heinäkuussa 2017.

Lähteet

  1. Markku Nummelin: Kaltevuuksista rautateillä, Resiina 1/2007
  2. Lähijunien väri muuttuu violetiksi 5.2.2015. HSL. Viitattu 21.1.2016.
  3. Pääkaupunkiseudun junakalusto Oy:n tiedote 31.8.2006 tarjouskilpailuprosessin ratkeamisesta
  4. Pääkaupunkiseudun junakalusto Oy:n tiedote 31.10.2006 sopimuksen allekirjoittamisesta
  5. Stadler Rail AG:n sivu Junakalusto Oy:n tilauksesta
  6. Lähijunaliikenteeseen hankitaan yhdeksän uutta Flirt-junaa 4.10.2011. HSL. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 5.10.2011.
  7. 34 uutta Flirt-junaa lähijunaliikenteeseen 10.9.2014. HSL. Viitattu 24.9.2014.
  8. Sm5-lähijunakaluston lisätilaus 17.11.2015. HSL. Arkistoitu 27.1.2016. Viitattu 21.1.2016.
  9. VR-lähiliikennekalusto Suomen Raitioseura ry. Arkistoitu 24.7.2008. Viitattu 21.3.2016.
  10. Helsingin uusia lähijunia laivataan Turun satamaan 4.11.2010. Turun Sanomat. Viitattu 6.11.2010. [vanhentunut linkki]
  11. Uusi kaupunkijuna aloittaa liikennöinnin 13.11.2009. VR-konserni. Arkistoitu 20.4.2014. Viitattu 13.11.2009.
  12. Tasoristeys 4/2015 – Resiinalehti.fi

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.