Slovenia

Slovenia (sloveeniksi Slovenija), virallisesti Slovenian tasavalta (sloveeniksi Republika Slovenija) on valtio eteläisessä Keski-Euroopassa.[4] Maan pinta-ala on 20 273 neliökilometriä, asukasluku noin kaksi miljoonaa ja pääkaupunki on Ljubljana.

Slovenian tasavalta
Republika Slovenija
Slovenian lippu Slovenian vaakuna
lippu vaakuna

Slovenian sijainti kartalla.
Slovenian sijainti kartalla.
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Nataša Pirc Musar
Robert Golob
Pääkaupunki Ljubljana
46°3′19″N, 14°30′52″E
Muita kaupunkeja Maribor (111 000 as.)
Kranj (51 000 as.)
Celje (48 000 as.)
Koper (48 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 20 273 km² [1] (sijalla 151)
– josta sisävesiä 0,6 %
Väkiluku (2013) 2 055 496 [1] (sijalla 142)
– väestötiheys 96 as. / km²
– väestönkasvu −0,163 % [1] (2011)
Viralliset kielet sloveeni¹
Valuutta euro (€) (EUR)
BKT (2019)
– yhteensä 81,614 miljardia USD (PPP)[2]  (sijalla 99)
– per asukas 39 088 USD
HDI (2019) 0,917 [3] (sijalla 22)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,4 % [1]
– teollisuus 31,2 % [1]
– palvelut 66,4 % [1]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – julistautui
 – tunnustettu
 Jugoslaviasta
25. kesäkuuta 1991
tammikuussa 1992
Lyhenne SI
Kansainvälinen
suuntanumero		 +386
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Zdravljica”

¹italia ja unkari tiettyjen kuntien alueella.

Adrianmeren rannalta Balkanin vuoristoalueille ja Alpeille ulottuva Slovenia on ollut historiansa aikana niin roomalaisten kuin Habsburgienkin vallassa. Se kuului Jugoslaviaan vuosina 1918–1991, ja erosi siitä lyhyen sodan jälkeen. Nykyisin maa kuuluu Natoon ja EU:hun ja käyttää euroa valuuttanaan. Matkailu ja teollisuus tuovat valtiolle vakaita tuloja.

Maantiede

Poliittinen ja fyysinen maantiede
Slovenian topografinen kartta.

Slovenia lasketaan kuuluvaksi Keski-Eurooppaan, ja sen rajanaapureita ovat Italia, Kroatia, Itävalta ja Unkari. Valtion pinta-ala on 20 273 neliökilometriä, ja sillä on hieman yli 45 kilometriä rantaviivaa Adrianmerellä.[5]

Slovenia on pääosin vuoristoista, ja yli 90 prosenttia maasta on yli 200 metrin korkeudella merenpinnasta. Korkein vuori on Triglav, jonka korkeus on 2 864 metriä.[6] Slovenia voidaan jakaa maantieteellisesti jopa 12 osaan, mutta siitä voidaan erottaa myös neljä erilaista topografista aluetta.[7] Kaksi viidesosaa maasta kuuluu Alppien alueeseen, joka levittäytyy maan pohjois- ja luoteisosissa. Maan lounaisosassa on Dinaaristen Alppien jatke Karstin ylänköalue, joka on tyypillistä karstimaata ja myös antanut nimen muodostelmalle.[8] Siellä sijaitsevat Škocjanin luolat ovat Unescon Maailmanperintöluettelossa.[9] Viidesosa Slovenian alasta kuuluu Karpaattien altaaseen. Hedelmällinen tasanko sijaitsee maan itä- ja koillisalueilla. Tasankoa halkovat myös muun muassa Sava-, Drava- ja Murjoet. Neljäs merkittävä alue on Primorska, johon kuuluvat Slovenian osuus Istriasta sekä Soča- ja Vipavajokien laaksot.[8]

Ilmasto
Ljubljanan ilmastodiagrammi (sademäärä sinisellä, lämpötila punaisella).

Slovenia voidaan jakaa kolmeen ilmastovyöhykkeeseen. Istrian seutu on Dalmatian välimerenilmaston ja mannerilmaston välistä siirtymävyöhykettä. Maan keski- ja pohjoisosien mannerilmasto on leutokesäistä.[8] Sen sijaan itäisessä Sloveniassa on kuumat kesät ja kylmät talvet. Tammikuu on kylmin kuukausi, ja sen keskipäivälämpötila on –2 astetta. Heinäkuun keskilämpötila on puolestaan 21 astetta. Vuotuinen sademäärä on idässä 800 ja luoteessa jopa 3 000 millimetriä.[10] Rannikon leutoja talvia viilentää välillä kylmä bora-tuuli.[8]

Luonto
Ribnicajärvi

Noin kaksi viidesosaa Sloveniasta on metsän peitossa. Vuoriston yläosissa puurajalla kasvaa katajia ja alppiniittyjä. Alempana on sekametsävyöhyke, jolla kasvaa havupuita ja koivuja sekä pyökkejä. Adrianmeren rannikolla on tyypillistä Välimeren kasvillisuutta, kuten macchiaa.[8] Sloveniassa on kaikkiaan 3 200 kasvilajia, ja niistä 70 on joko kotoperäisiä tai ensimmäisen kerran luokiteltu Sloveniassa. Triglavin kansallispuistossa on useita kotoperäisiä kukkivia kasveja.[11]

Sloveniassa elää noin 15 000 eläinlajia. Eläimistöön kuuluu muun muassa eurooppalaisia nisäkkäitä, kuten hirvieläimiä, gemssi, villisika, murmeleita, susi, ilves ja karhu. Karhuja on erityisen suuri populaatio Kočevjen alueella.[11]

Noin 12 prosenttia Sloveniasta on suojeltu. Triglavin kansallispuisto, joka on 838 neliökilometrin laajuinen, on maan ainoa kansallispuisto. Se käsittää ison osan Julisista Alpeista. Lisäksi Sloveniassa on kolme alueellista luonnonpuistoa, 44 maisemapuistoa, noin 50 suojelualuetta ja yli 600 luonnonperintökohdetta.[11]

Historia
Pääartikkeli: Slovenian historia

Varhaiset vaiheet

Nykyiseltä Slovenian alueelta on tehty vain vähän löytöjä paleoliittiselta ajalta, mutta neoliittiselta ajalta ja rautakaudelta niitä jo on. Vuosina 400–100 eaa. alueella asui kelttejä. Heidän valtakuntansa liitettiin Rooman provinssiksi nimeltä Noricum vuonna 10 eaa. Roomalaiset rakensivat alueelle teitä ja Emonan kaupungin nykyisen Ljubljanan paikalle.[12] Kansainvaellukset kulkivat Slovenian yli, ja maa oli ensin länsigoottien, sitten itägoottien ja lopulta langobardien vallassa.[12]

Slaavit asuttivat alueen 500-luvulla[13] ja vuodesta 788 sitä hallitsivat frankit ja 907–955 Unkari. Vuodesta 1335 nyky-Slovenian alueet olivat Habsburgien hallinnossa aina Itävalta-Unkarin romahdukseen asti, eli vuoteen 1918.[14]

Osa Jugoslaviaa

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sloveniasta tuli osa Jugoslaviaa, joka tunnettiin 1918–1929 Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskuntana.[13][12] Toisessa maailmansodassa Italia, Saksa ja Unkari miehittivät Slovenian.[14]

Maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johdolla perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta ja Sloveniasta tuli yksi sen tasavalloista (Slovenian sosialistinen tasavalta).[12] Titon ja Stalinin vuonna 1948 tapahtuneen välirikon jälkeen maan talous kasvoi paljolti länsimaiden tuen varassa.[15] Slovenia oli sosialistisen Jugoslavian vaurainta aluetta.[14] Titon aikana maata johti muodollisesti useiden puolueiden rintama, mutta käytännössä järjestäytynyt oppositio kuihtui pois. 1960-luvun lopussa liberaalit saivat tilapäisesti enemmän valtaa etenkin talousasioissa, mutta vuoden 1974 perustuslaki takasi kommunisteille yksinvallan.[16]

Titon kuoleman jälkeen 1980 hänen seuraajansa pyrkivät vallan keskittämiseen, jolloin alkoi talouden alamäki ja kansallismielisyyden voimistuminen. Slovenian itsenäistymisliike alkoi myös voimistua. Slovenia avautui kulttuurin, hallinnon ja talouden alueilla vauhdilla, joka oli ennennäkemätön koko kommunistisessa maailmassa. Toukokuussa 1989 Slovenian parlamentti muutti perustuslakia niin, että ero Jugoslaviasta oli mahdollinen.[17] Huhtikuussa 1990 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Kommunistit nimesivät itsensä Demokraattisten uudistusten puolueeksi (SDP) ja otti käyttöön sosiaalidemokraattisen ohjelman, mutta hävisivät kuuden puolueen Slovenian demokraattiselle oppositiolle (DEMOS). Oikeistolainen ja nationalistinen DEMOS ajoi itsenäisyyttä, mutta SDP:n Milan Kučan, joka valittiin vapaasti presidentiksi, loi uuden hallituksen, joka ajoi löyhempää Jugoslavian liittovaltiota, mitä Serbia vastusti.[18]

Itsenäinen Slovenia

Kansanäänestyksen jälkeen Slovenia ilmoitti itsenäistyvänsä 25. kesäkuuta 1991 samanaikaisesti Kroatian kanssa. Ilmoitusta seurasi kymmenen päivää kestänyt Slovenian sota Jugoslavian serbijohtoista armeijaa vastaan.[17]

Joulukuussa 1991 Slovenia otti käyttöön uuden perustuslain. Samassa kuussa DEMOS hajosi. Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat tunnustivat Slovenian tammikuussa 1992.[18] Yhdistyneisiin kansankuntiin Slovenia liittyi 22. toukokuuta 1992.

Hallitus hajosi huhtikuussa 1992, jonka jälkeen Janez Drnovšek nimettiin uudeksi pääministeriksi. Joulukuun 1992 vaalit voittivat liberaalidemokraatit, sosialistit ja kristillisdemokraatit ja Milan Kučan valittiin uudelleen presidentiksi. Tammikuussa 1993 parlamentti valitsi Janez Drnovšekin uudelleen pääministeriksi. Sosiaalidemokraatit (ZLSD) vetäytyivät hallituksesta tammikuussa 1996.[18]

Kesäkuussa 1996 Slovenia allekirjoitti lähentymissopimuksen Euroopan unionin kanssa ja haki jäsenyyttä. Marraskuun 1996 vaaleissa pääministeri Drnovšekin Liberaalidemokraatit menettivät asemiaan oikeistopuolueille. Yksi oikeiston edustaja kuitenkin vaihtoi puoluetta ja konservatiivinen Kansanpuolue (SLS) liittyi myös Drnovšekin rinnalle, jolloin hän sai jatkaa. Myös Milan Kučan valittiin uudelleen marraskuussa 1997.[18] Pankkiiri Andrej Bajukin oikeistohallitus nousi valtaan kesäkuussa 2000. Sen hallituskoalitio kesti kuitenkin vain kuukauden, jonka jälkeen Kučan määräsi uudet vaalit ja Janez Drnovšekista tuli taas pääministeri marraskuussa.[18] Kučanin toinen kausi päättyi joulukuussa 2002 ja Drnovšek voitti vastaehdokkaansa merkittävällä enemmistöllä ja aloitti presidenttikautensa 22. joulukuuta 2002. Valtiovarainministeri Anton Rop seurasi häntä pääministerinä. Lokakuun 2002 vaaleissa oikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue sai 29 prosenttia äänistä ja sen johtajasta Janez Janšasta tuli pääministeri 9. marraskuuta 2004.[17]

Borut Pahor, presidentti 2012 alkaen.

Slovenia liittyi Natoon 29. maaliskuuta 2004 ja Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004 ja otti käyttöön euron vuoden 2007 alusta tolarin tilalle.[19] Asevoimien päällikkönä aloitti 28. marraskuuta 2018 Alenka Ermenc, ja Slovenia on näin ensimmäinen Nato-maa, jossa nainen johtaa asevoimia.[20]

Presidentiksi valittiin marraskuussa 2007 sosiaalidemokraatteja edustava diplomaatti Danilo Türk. Syksyllä 2008 vasemmisto nousi valtaan myös parlamentissa.[19] Pääministeri Janša joutui hiukan ennen vaaleja Patria-kauppoja koskevien lahjusepäilyjen kohteeksi.[21] Vuonna 2011 järjestettiin ennenaikaiset vaalit.[17] Janša palasi pääministeriksi vuoden 2012 alussa.[1] Joulukuussa 2012 sosiaalidemokraatti Borut Pahor valittiin presidentiksi.[22] Presidentti Pahor valittiin toiselle viisivuotiskaudelle marraskuussa 2017 presidentinvaaleissa, joissa hän sai toisella kierroksella äänistä 53 % ja vastaehdokkaana ollut entinen koomikko Marjan Sarec sai äänistä 47 %. Vastaehdokas edusti puoluetta, jolla ei tuolloin ollut lainkaan edustajia maan parlamentissa.[23]

Kesäkuussa 2018 parlamenttivaaleissa voittaja oli maahanmuuttovastaisuudella profiloitunut keskustaoikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue (SDS), joka sai äänistä 25 %. Puoluetta johti entinen pääministeri Janez Jansa, joka oli ollut maan pääministeri vuosina 2004–2008 ja 2012–2013. Jansa oli viettänyt kuusi kuukautta vankilassa vuonna 2014 saatuaan tuomion vuoden 2006 asekauppoihin liittyvistä lahjussyytöksistä. Toiseksi vaaleissa tuli keskustavasemmistolainen Marjan Sarecin johtama puolue nimeltä Marjan Sarecin lista (LMS), joka sai 12,6 % äänistä. Vaalit järjestettiin keskustavasemmistolaisen pääministerin Miro Cerarin erottua alkuvuonna 2018. Uuden hallituksen muodostaminen vaikutti haastavalta myös vaalien jälkeen.[24]

Syyskuussa 2018 Marjan Sarec muodosti keskustavasemmistolaisen vähemmistöhallituksen, jonka ulkoministeriksi tuli edellinen pääministeri Miro Cerar. Parlamentin suurin puolue Jansan SDS jäi oppositioon, sillä se ei ollut onnistunut saamaan tarpeeksi liittolaisia muodostaakseen hallitusta.[25] Tammikuussa 2020 pääministeri Marjan Sarec ilmoitti eroavansa ja toivoi uusien vaalien järjestämistä, jotta maa pääsisi poliittisesta umpikujasta. Pääministeri Sarecin mukaan hänen vähemmistöhallituksensa ei kyennyt saamaan läpi tärkeitä lakeja.[26] Parlamentti vahvisti kuitenkin maaliskuussa 2020 uudeksi pääministeriksi taas SDS:n johtajan Janez Jansan.[27]

Politiikka

Slovenian valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalilla viiden vuoden välin, sama presidentti voi olla vallassa korkeintaan kaksi kautta. Toimeenpanovaltaa edustaa pääministeri ja hallitus, jonka pääministeri kokoaa ja josta parlamentti äänestää. Pääministeriksi valitaan yleensä parlamenttivaalien jälkeen suurimman puolueen tai koalition puheenjohtaja.[1]

Vuoden 1991 perustuslain mukaan Slovenian parlamentin (Parlament Slovenije) alahuoneen eli kansalliskokouksen (Državni zbor) jäsenistä 38 valitaan suoraan, 50 suhteellisella vaalitavalla ja kaksi nimettyä edustajaa edustavat kansallisia vähemmistöjä: italialaisia ja unkarilaisia.[1] 40-jäsenisessä ylähuoneessa eli kansallisneuvostossa (Državni svet) on 22 jäsentä, jotka valitaan paikallisesti ja 18 edustaa eri intressiryhmiä, kuusi ei-kaupallisia järjestöjä, neljä työntekijöitä ja neljä työnantajia sekä neljä maanviljelijöitä, kauppaa, käsityöläisiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia[28]. Kansalliskokouksen kausi on nelivuotinen ja kansallisneuvosto kootaan samassa yhteydessä. Äänioikeus on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä ja niillä 16 vuotta täyttäneillä, jotka ovat töissä.[1]

Vuoden 2011 vaalien jälkeen alahuoneen suurimmat puolueet ovat Positive Slovenia (PS, 28 paikkaa), keskustaoikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue (SDS, 26), sosiaalidemokraatit (SD 10), keskustaliberaalinen Državljanska lista (LGV 8), Slovenian eläkeläisten demokraattinen puolue (DeSUS 6), konservatiivinen Slovenska ljudska stranka (SLS 6) ja kristillisdemokraattinen Nova Slovenija – Kršcanska ljudska stranka (NSi, 4 paikkaa).[1][17]

Heinäkuussa 2014 Sloveniassa järjestettiin ennenaikaiset vaalit pääministeri Alenka Bratušekin erottua puolueensa puheenjohtajan vaihduttua.[29]

Kesäkuun 2018 parlamenttivaaleissa Janez Jansan keskustaoikeistolainen SDS sai äänistä 25 %, Marjan Sarecin LMS sai äänistä 12,6 %, keskusta-vasemmistolaiset sosiaalidemokraatit 10 % ja väistyvän pääministerin Miro Cerarin SMC sai äänistä 9 %.[30]

Slovenia luopui yleisestä asevelvollisuudesta 2003, ja nykyisin asepalvelus on vapaaehtoista 18–25-vuotiaille.[1] Slovenia liittyi Natoon 2004, ja Italia hoitaa sen ilmavalvonnan. Maan omat ilmavoimat, joilla on helikoptereita ja lentokoneita, keskittyvät maavoimien tukemiseen ja Naton rauhanturvaoperaatioihin.[31]

Hallinnollinen jako

Sloveniassa on 211 kuntaa (občine, yksikkö – občina), joista yhdellätoista on kaupungin asema. Kaupunkeja ovat Celje, Koper, Kranj, Ljubljana, Maribor, Murska Sobota, Nova Gorica, Novo Mesto, Ptuj, Slovenj Gradec ja Velenje.[1]

Hallitus suunnittelee myös suurempien hallinnollisten alueiden luomista. Vuonna 2009 alueesta vastaava ministeri kertoi, että provinsseja tulee olemaan kolmesta kahdeksaan kappaletta.[32]

Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Ljubljanan (272 554 asukasta vuoden 2012 alussa) jälkeen Maribor (94 984 as.), Celje (37 584 as.), Kranj (37 129 as.) sekä Velenje (25 378 as.).[33]

Talous

Slovenian talous on vakaa ja menestyksekäs. Sillä on toimiva infrastruktuuri, koulutettua työvoimaa ja keskeinen sijainti Balkanin ja Länsi-Euroopan välissä. Sen bruttokansantuote henkeä kohti on Keski-Euroopan korkeimpia. Se liittyi euron käyttäjiin vuonna 2007, ensimmäisenä niin sanotuista ″Uusista jäsenmaista”, eli niistä, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004.[1] Merkittävä osa maan taloutta on matkailu, joka kohdistuu pääasiallisesti meren rannalle ja Alpeille. Lisäksi raskas teollisuus, tekstiiliteollisuus ja kaivokset työllistävät kansalaisia.[13] Merkittävimmät luonnonvarat ovat ligniitti, lyijy, kivihiili, sinkki, elohopea, hopea ja uraani. Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, kemikaalit ja elintarvikkeet.[1]

Slovenian pääasialliset energialähteet ovat öljy, kiinteät polttoaineet (ruskohiili) ja ydinvoima, joita seuraavat maakaasu ja uusiutuvat energialähteet, mikä käytännössä tarkoittaa lähinnä vesivoimaa. Vuonna 2004 kotimaisesta energiantuotannosta 41 % käytti ydinvoimaa, 35 % kiinteitä polttoaineita ja 24 % uusiutuvia energialähteitä.[34] Slovenialla on yhteinen ydinvoimala Kroatian kanssa, vuonna 1981 avattu Krškon voimalaitos.[35]

Liikenne

Sloveniassa on 16 lentokenttää, joista yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 1 228 km ja maantietä 38 925 km, josta 658 km on moottoritietä.[1]

Sloveniassa ei ole maan sisäistä aikataulun mukaista lentoliikennettä. Tieverkosto on hyväkuntoinen. Polkupyöräily on suosittua ja pyöriä voi kuljettaa linja-autoissa. Rautateillä on jäljellä viisi höyryveturia, joita käytetään joskus kesäaikaan matkailijoiden iloksi.[36]

Väestö
Novo meston historiallinen kaupunki talvella.

Heinäkuussa 2011 slovenialaisia arvioitiin olevan kaksi miljoonaa. Etnisistä ryhmistä sloveeneja (83,1 %) seuraavat serbit 2 %, kroaatit 1,8 % ja bosniakit 1,1 %. Muita tai määrittelemättömiä oli 12 % vuoden 2002 laskennassa.[1] Sloveniaan on muuttanut toisen maailmansodan jälkeen monia asukkaita muualta entisen Jugoslavian alueelta lähinnä taloudellisista syistä.[14]

Slovenian virallinen kieli on sloveeni (puhujia 91,1 %), joka on latinalaisilla aakkosilla kirjoitettu slaavilainen kieli. Italia ja unkari ovat virallisia kieliä niitä puhuvien vähemmistöjen asuttamissa kunnissa. Vuoden 2002 väestönlaskennassa sloveenin lisäksi merkittävin kieli oli serbokroatia (4,5 %), muiden kielten puhujia oli 4,4 %.[1]

Uskonnoltaan katolisia on 57,8 %, uskonnottomia 10,1 % muslimeita 2,4 %, ortodokseja 2,3 %, muita kristittyjä 0,9 %, kirkkokuntiin kuulumattomia kristittyjä 3,5 %, muita tai määrittelemättömiä 23 %.[1]

Vuonna 2012 vastasyntyneiden eliniänodote oli 77,48 vuotta, naisilla (81,36 vuotta) selvästi korkeampi kuin miehillä (73,83 vuotta).[1]

Maailman terveysjärjestön tilastojen mukaan vaarallisia tartuntatauteja, kuten keltakuumetta ja japanin aivokuumetta, ei esiinny Sloveniassa. HIV-positiivisten määrä on hyvin pieni. Yksivuotiaista kurkkumätä-, tuhkarokko- ja Hib-rokotteen saaneiden osuus on noussut 2000-luvulla 93 prosentista 95–97 prosenttiin.[37]

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Sloveniassa käytettiin puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 6,55 litraa aikuista kohti.[38]

OECD:n ja Slovenian opetusministeriön 1990-luvun lopussa tekemän tutkimuksen mukaan aikuisten lukutaito oli Sloveniassa huonompi kuin useissa muissa maissa; noin 70 % aikuisista ei saavuttanut lukutaidon tasoa 3.[39] Uudempiin tutkimuksiin Slovenia ei ole osallistunut. Myös slovenialaiset nuoret ovat menestyneet huonosti PISA-tutkimuksessa.[40] Alakoulu on pakollinen ja alkaa kuusivuotiaana. Opetuskieli on slovenia, paitsi unkarin- ja italiankielisten vähemmistöjen alueilla. Sloveniassa toimii neljä julkista yliopistoa: Ljubljanan, Mariborin, Primorskan ja Nova Gorican yliopistot.[41]

Kulttuuri

Slovenialaiset ovat katsoneet kuuluvansa Keski-Eurooppaan myös silloin kun Slovenia oli osa Jugoslaviaa. Maassa ylläpidetään tasapainoa slaavilaisen kulttuuriperinnön ja läntisten vaikutteiden välillä.[14]

Slovenialainen keittiö yhdistää Välimeren, Alppien ja Itä-Euroopan perinteitä. Ateriat ovat tärkeä osa perhe-elämää, ja sosiaaliseen elämään kuuluu viinilasillisen tai kahvikupin nauttiminen ystävien kanssa baarissa tai kahvilassa. Eri alueilla on omia perinneruokiaan, mutta yleisiä raaka-aineita ovat jauhot, tattari, ohra, peruna ja kaali.[14]

Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan alkoholinkäyttö Sloveniassa on maailman keskitasoa, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 6,5 litraa aikuista kohti vuodessa. Kaikissa naapurimaissa kulutus on selvästi suurempaa.[42]

Slovenialainen kemisti Fritz Pregl sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1923.[43]

Kirjallisuus on ollut slovenialaisille tärkeää kautta aikojen. Ensimmäiset sloveniankieliset tekstit olivat uskonnollisia ja ilmestyivät vuonna 970. Ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1550, ja kielioppi ja koko Raamattu sloveniaksi käännettynä vuonna 1584. Kirjallisuuden kulta-aikaa oli 1800-luvun romantiikan aika, jolloin kirjallisuus ja runous muovasivat kansallista identiteettiä. Kansallisrunoilija France Prešeren eli tuolla kaudella.[14] Slovenialainen kirjailija Boris Pahor on ollut ehdokkaana Nobel-palkinnon saajaksi.[44] Vladimir Bartol on toinen kuuluisa kirjailija. Hänen pääteoksensa Alamut kertoo islamilaisesta fanaatikosta, joka kouluttaa taistelijoita. Kirjassa on myöhemmin nähty ennustuksia Al-Qaidan noususta.[45]

Nykyisen Slovenian alueella on muodostettu laaja-alainen taiteilijakollektiivi Neue Slowenische Kunst, joka on sittemmin julistautunut itsenäiseksi valtioksi. Taiteilijaryhmittymää oli perustamassa muun muassa industrial-yhtye Laibach, joka on antanut vaikutteita saksalaiselle Rammsteinille.[46][47]

Slovenian perustuslaki tukee mielipiteiden ilmaisun vapautta. Maassa ilmestyy kolme päivittäistä yleissanomalehteä Dnevnik, Delo ja Vecer, yksi iltapäivälehti ja yksi päivittäinen talouslehti. Televisiota hallitsevat julkinen verkko RTV Slovenia sekä yksityiset Pop TV ja Kanal A. Monissa kotitalouksissa on digitaalinen satelliitti- tai kaapelivastaanotto. Myös maanpäällinen digitaalinen antenniverkko on varsin kattava.[48]

Urheilu

Slovenia on osallistunut itsenäisenä valtiona olympialaisiin Albertvillen talvikisoista 1992 lähtien. Se on saavuttanut yhteensä kymmenen kulta-, 14 hopea- ja 21 pronssimitalia (tilanne Tokion kesäkisojen 2020 jälkeen). Sydneyssä 2000 kultaa voittivat Rajmond Debevec pienoiskivääriammunnan kolmiasentokilpailussa sekä Iztok Čop ja Luka Špik soudun pariairokaksikossa. Primož Kozmus voitti kultaa moukarinheitossa Pekingissä 2008 ja Urška Žolnir judon 63 kg:n sarjassa Lontoossa 2012. Tina Maze voitti kultaa syöksylaskussa ja suurpujottelussa Sotšissa 2014, Tina Trstenjak judon 63 kg:n sarjassa Rio de Janeirossa 2016. Vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa voittivat kultaa Janja Garnbret kiipeilyssä, Primož Roglič maantiepyöräilyn aika-ajossa ja Benjamin Savšek koskimelonnan kanadalaisyksikössä. Alppihiihdon, ammunnan, judon, kiipeilyn, melonnan, pyöräilyn, soudun ja yleisurheilun lisäksi Slovenia on saanut olympialaisissa mitaleja ampumahiihdossa, lumilautailussa, maastohiihdossa, mäkihypyssä, purjehduksessa sekä uinnissa.[49][50] Ennen itsenäistymistä menestyneimpiin slovenialaisiin olympiaurheilijoihin kuuluivat muun muassa telinevoimistelijat Miroslav Cerar[51] ja Leon Štukelj.[52]

Slovenian koripallomaajoukkue voitti Euroopan-mestaruuden 2017[53]. Vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa se sijoittui neljänneksi[54]. Koripallon MM-kilpailuissa Slovenia on ollut seitsemäs 2014[55] ja kahdeksas 2010[56]. Miesten lentopallomaajoukkue saavutti hopeaa EM-kilpailuissa 2015, 2019 ja 2021[57]. Maan miesten käsipallomaajoukkue sai hopeaa EM-kilpailuissa 2004[58] ja pronssia MM-kilpailuissa 2017[59] sekä oli kuudes Rio de Janeiron olympialaisissa 2016[60]. Slovenian jalkapallomaajoukkue on selviytynyt MM-lopputurnaukseen 2002 ja 2010 sekä EM-kilpailuihin 2000.[61] Jääkiekkomaajoukkue sijoittui seitsemänneksi Sotšin olympialaisissa 2014[62] ja on pelannut MM-kisojen A-ryhmässä[63], vesipallomaajoukkue puolestaan EM-kilpailuissa.[64]

Primož Peterka voitti mäkihypyn maailmancupin kausilla 1996–1997 ja 1997–1998[65], Peter Prevc kaudella 2015–2016[66] sekä Nika Križnar kaudella 2020–2021[67]. Tina Maze voitti alppihiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2012–2013[68], Anže Kopitar voitti jääkiekon Stanley cupin mestaruuden ja pudotuspelien pistepörssin kaudella 2011–2012[69]. Muita menestyneitä talviurheilijoita ovat itsenäisyyden aikana olleet muun muassa mäkihyppääjät Rok Benkovič[70], Robert Kranjec[71] ja Ema Klinec[72], alppihiihtäjät Špela Pretnar[73], Jure Košir[74] ja Ilka Štuhec[75], maastohiihtäjä Petra Majdič[76], lumilautailija Žan Košir[77] ja kroatialaissyntyinen ampumahiihtäjä Jakov Fak[78] sekä Jugoslavian aikana alppihiihtäjät Bojan Križaj[79], Rok Petrovič[80] ja Mateja Svet[81] sekä mäkihyppääjät Franci Petek[82] ja Primož Ulaga[83].

Tadej Pogačar voitti Ranskan ympäriajon 2020 ja 2021 sekä Primož Roglič Espanjan ympäriajon 2019, 2020 ja 2021. Muita menestyneitä ammattipyöräilijöitä ovat olleet muun muassa Borut Božič, Andrej Hauptman, Janez Brajkovič ja Simon Špilak.[84].Tennispelaaja Katarina Srebotnik on voittanut kolme sekanelinpelin Grand Slam -turnausta[85]. Dejan Zavec (ottelijanimeltään Jan Zaveck) oli ammattinyrkkeilyn IBF-liiton välisarjan maailmanmestari joulukuusta 2009 lokakuuhun 2011[86]. Maailmanmestaruuksia ovat voittaneet myös muun muassa koskimeloja Peter Kauzer[87], telinevoimistelijat Aljaž Pegan[88] ja Mitja Petkovšek[89] sekä motocrossajaja Tim Gajser[90].

Lähteet
  • Fallon, Steve: Lonely Planet Slovenia. Footsray: Lonely Planet, 2010. ISBN 1741048575. Google-kirjat (viitattu 25.2.2012). (englanniksi)
  • Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  • Gottfried, Ted: Slovenia. Tarrytown, New York: Marchall Cavendish Benchmark, 2005. ISBN 0-7614-1857-1. Google-kirjat (viitattu 25.2.2012). (englanniksi)
  • Slovenia Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)

Viitteet
  1. Slovenia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. Slovenia - The World Factbook cia.gov. Viitattu 5.4.2021.
  3. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. Which Countries Make Up Central Europe? WorldAtlas. Viitattu 26.11.2018. (englanniksi)
  5. Gottfried, s. 7.
  6. Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 33. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9.
  7. Fallon, s. 60.
  8. Encyclopædia Britannica.
  9. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 25.3.2013. (englanniksi)
  10. Gottfried, s. 8.
  11. Fallon, s. 61–62.
  12. Kari Klemelä: Slovenian historia kolumbus.fi. Viitattu 6.1.2013.
  13. Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 258.
  14. M. Cameron Arnold (toim.): Culture of Slovenia Countries and ther Cultures. Viitattu 25.3.2013.
  15. Gretchen Friedhaber, Nicole Garcia, Archena Kabra, Rachel Kingsley, Alicia Moore,and David Schwartz.: Serbia-Kosovo: the Economic Situation Serbia and Kosovo. 1999-2000. rochester. Arkistoitu 20.8.2011. Viitattu 6.1.2013.
  16. Liberalization of Slovene society in the late sixties (PDF) Universita Ljubljani. Viitattu 6.1.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. Slovenia (04/21/09) US Department of State. Viitattu 6.1.2013.
  18. Slovenia Hutchinson Encyclopedia. Tiscali. Arkistoitu 9.3.2009. Viitattu 25.3.2013.
  19. Slovenia Timeline BBC. Viitattu 25.3.2013.
  20. Saara Hirvonen: Sloveniasta ensimmäinen naisvetoinen Nato-maa Yle uutist. 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
  21. HS: Slovenian pääministeri kieltää lahjuskaupat Taloussanomat 8.9.2009
  22. Hallamaa, Hannu-Pekka: Slovenian presidentiksi nousee Pahor 2.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 6.12.2012.
  23. Slovenia's President Pahor wins second term in close race Reuters. 12.11.2017. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  24. Anti-immigration party wins Slovenia elections Reuters. 4.6.2018. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  25. No Surprises Expected From Slovenia’s New Govt Balkan Insight. 18.9.2018. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  26. Ex-comedian Šarec quits as Slovenian PM amid political deadlock euronews. 27.1.2020. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  27. Janja S: Janez Janša appointed as new Prime Minister of Slovenia demokracija.eu. Arkistoitu 10.3.2020. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  28. NATIONAL COUNCIL OF THE REPUBLIC OF SLOVENIA Državni svet Republike Slovenije. Arkistoitu 2.7.2006. Viitattu 19.06.2007.
  29. Novak, Marja: Slovenia to hold snap election on July 13 1.6.2014. Reuters. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
  30. Anti-immigration party wins Slovenia elections www.aljazeera.com. Viitattu 22.2.2020.
  31. Slovenia Air Force World Air Forces. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  32. Minister Plostajner: Three to Eight Provinces in Slovenia[vanhentunut linkki] Government Communication Office of Slovenia Viitattu 24.3.2013
  33. Principal Cities citypopulation.de. Viitattu 25.3.2013.
  34. Energy mix fact sheet (PDF) 2007. European comission. Viitattu 6.1.2013. (englanniksi)
  35. Nuclear Power in Slovenia Nov 2012. World Nuclear Association. Arkistoitu 16.8.2007. Viitattu 6.1.2013.
  36. Fallon, s. 298–299.
  37. Slovenia statistics summary (2002 - present) Global Health Observatory Data Repository. WHO. Viitattu 27.3.2013.
  38. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
  39. Adult literacy Slovenian Institute for Adult Education. Arkistoitu 3.7.2007. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  40. Re-thinking Literacy in Slovenia Slovenian Institute for Adult Education. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  41. Education slovenia.si. Arkistoitu 19.3.2012. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  42. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  43. The Nobel Prize in Chemistry 1923 nobelprize.org. Viitattu 25.3.2013.
  44. Writer Boris Pahor In Second Round For Nobel Prize Slovenia Media 2008
  45. Vladimir Bartol, the Author of Alamut (Arkistoitu – Internet Archive) Government Communication Office
  46. NSK State NSK State. Arkistoitu 30.11.2012. Viitattu 25.3.2013.
  47. Rammstein Laibach Influence The Unofficial Laibach Site. Arkistoitu 19.2.2009. Viitattu 25.3.2013.
  48. Slovenia Country Profile BBC News
  49. Slovenia olympedia.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  50. Slovenia olympic.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  51. Miroslav Cerar olympedia.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  52. Leon Štukelj olympedia.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  53. Slovenia history fibaeurope.com. Viitattu 22.11.2017. (englanniksi)
  54. Basketball, Men olympedia.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  55. Standings fiba.com. Viitattu 1.6.2015. (englanniksi)
  56. Slovenian basketball on top of the world slovenia.si. Arkistoitu 31.12.2012. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  57. Volleyball - Slovenia the-sports.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  58. Handball - Slovenia sthe-sports.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  59. Men's Handball World Championship France 2017 Fixtures and results ihf.info. Viitattu 22.11.2017. (englanniksi)
  60. Handball. Men olympedia.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  61. Slovenian kisapaikka oli yllätys yle.fi. 8.3.2010. Viitattu 18.4.2010.
  62. Ice Hockey at the 2014 Sochi Winter Games: Men's Ice Hockey sports-reference.com. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 1.6.2015. (englanniksi)
  63. Anze Kopitar tähdittää Sloveniaa plaza.fi. 29.4.2008. Arkistoitu 20.10.2011. Viitattu 18.4.2010.
  64. Waterpolo - Slovenia the-sports.org. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  65. Peterka Primoz World Cup: Standings FIS. Arkistoitu 23.10.2012. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
  66. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  67. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  68. Maze Tina World Cup: Standings FIS. Arkistoitu 26.5.2011. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
  69. Pistepörssin voitto jakoon – Sloveniaan historiallinen saavutus 12.6.2013. MTV3.
  70. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  71. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  72. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  73. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  74. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  75. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  76. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  77. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  78. Jakov Fak Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU). (englanniksi)
  79. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  80. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  81. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  82. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  83. Slovenia Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  84. Ranking Slovenia 1869 - 2021 cyclingranking.com. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  85. Katarina Srebotnik sonyericssonwtatour.com. Viitattu 18.4.2010. (englanniksi)
  86. Jan Zaveck boxrec.com. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
  87. Peter Kauzer the-sports.org. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  88. World Champions High Bar gymmedia.com. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  89. Mitja Petkovšek FIG:n tietokannassa
  90. Tim Gajser mxgpresults.com. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.