Skelhøj

Hautakumpu tutkittiin vuosina 2002–2004, jolloin selvitettiin hautakummun rakentamista. Maatumattoman turpeen jäljet näkyivät kaivauksissa selvästi, mikä helpotti rakentamisvaiheiden selvittämistä. Turveaines kuorittiinkin kummusta erilaisia rakenteita myöten, mutta aines on kasattu uudestaan kumpareeksi tutkimusten jälkeen.[5][1][2]

Hautakummusta on esillä oikean kokoinen poikkileikkaus rakenteesta Sønderskovin museossa.[6]

Hautakummun halkaisija kaivauksien alkaessa oli 30 metriä ja korkeus viisi metriä. Hautakummun alkuperäiseksi korkeudeksi arvioidaan kuitenkin 7,5 metriä, mikä on tehnyt sen suurimmaksi seudunsa hautakummuista. Hautaus aloitettiin polttamalla hautakummun maapohjan kasvillisuus. Sitten tuotiin tammiarkku paikalleen, joko valmiiksi veistettynä tai vasta paikan päällä veistäen, kuten tiedetään tehdyn. Vainaja asetettiin sitten tammiarkkuun ja sinne laitettiin mukaan joitakin hauta-antimia. Arkun kansi suljettiin ja arkku peitettiin pienellä kiviröykkiöllä. Tämän jälkeen alettiin rakentamaan hautakumpua sen ympäri. Se oli rakennettu leikkaamalla niittyjen tai peltojen heinäturvetta levyiksi, joita oli helppo heitellä toistensa päälle. Rakentaminen suoritettiin yhtäjaksoisesti alusta loppuun.[5][1][6]

Rakentamista ohjattiin latomalla maahan kivirivejä ja -kehiä, jotka ohjasivat kummun rakennustyötä. Hautakummun rakentajat saivat kukin oman kahdeksasta sektorinsa, jota he rakensivat samassa tahdissa kuin muutin rakentajat. Sektoreiden lisäksi kummun korkeutta lisääviä vaiheita oli kuusi. Korkeuden lisäämisvaiheessa rakennettiin ensiksi aikaisemman vaiheen ympärille turpeesta muuri, jonka sisään jäänyt alue täytettiin turpeella. Aina kun hautakummun rakentamisessa päästiin uuteen vaiheeseen, otti jokin tiimi tehtäväkseen rakentaa määrätyn osan kumpua ja he tekivät sen hakemalla samasta kohtaa niityä kaikki tarvitsemansa turpeet. Työt sujuivat siis kuin hyvin hioutuneiden käytänteiden mukaisesti ja ehkä asiaan perehtyneiden ammattilaisten ohjaamina. Rakentamisessa käytettiin myös vettä, jota lisättiin hautakummun ytimeen tai jopa kaikkiin kummun rakenteisiin. Viimeisen vaiheen ympärillä löytyi kivikehä.[1][2]

Hautakummun vaikutuksista asuttuun ympäristöön selviää, kun lasketaan niityiltä nostettavien turvepaakkujen vaatima pinta-ala. Kukin hautakumpu vaati noin 0,5–10 hehtaaria turvetta, riippuen hautakummun koosta. Tobølin hautakumpuryhmän rakentamiseksi on samoilta pelloilta ja niityiltä jouduttu ottamaan toistamiseen turvetta rakennusmateriaaliksi. Jo yhden hautakummun rakentaminen oli verottanut maatalon laidunmaata ja viljelymaata jonkin verran. Hautakummun rakentamisessa arvioidaan olleen yhdestä useampaan sata rakentajaa. Tämä rasite ei kuitenkaan ole estänyt tanskalaisia aikoinaan rakentamasta 85 000 hautakumpua noin 400 vuodessa.[2]

Hautakummun hautauksesta ei ole jäänyt mitään tutkittavaksi. Se on tutkijoiden mukaan ryöstetty kahdesti. Ensimmäinen ryöstö tehtiin todennäköisesti heti hautakummun valmistuttua ja toinen vasta 1800-luvulla. Tämän vuoksi ei tammiarkku ole säilynyt nykypäiviin asti. Arkun asento, joka tiedetään hautakummun jäänteiden perusteella, oli itä-länsi-suuntainen. Syy, miksi hautaryöstö tapahtui, liittyi todennäköisesti vainajan varallisuuteen.[3][7]

• Kongeån jokilaakson hautakumpuja on 26, ja niistä on tutkittuja Store Kongehøj, Guldhøj, Trindhøj ja Skelhøj. Seudun hautakummut rakennettiin erityisen suuriksi.[8][2]

• Rasmussen, Marianne & Holst, Mads Kahler: Skelhøj & the Bronze Age Barrows of Southern Scandinavia: The Bronze Age Barrow Tradion & the Excavation of Skelhøj. Aarhus University Press, 2013. ISBN 978-8788415797. (englanniksi)