Skeematerapia

Skeematerapia on yhdysvaltalaisen psykoterapeutti Jeffrey E. Youngin (1950-) kehittämä terapiamuoto, joka pohjautuu kognitiiviseen psykoterapiaan.[1] Sen avulla työstetään oireiden, kuten masennuksen, ahdistuksen tai paniikkikohtausten lisäksi syvätason uskomusjärjestelmiä, niin kutsuttuja skeemoja.

Skeemat ovat "tunnelukkoja" (engl. life traps), joiden työstäminen terapiassa tuo helpotusta ihmisen koko elämään. Usein moninaisten oireiden takana on jokin ydintunnelukko, jonka kognitiivista terapiaa tekevät terapeutit tunnistavat potilaistaan. Tällöin tarvitaan skeemojen työstämistä. Skeemoja on vaikea muuttaa, sillä niitä pitävät yllä kognitiiviset, käyttäytymiseen ja tunnekokemuksiin sidoksissa olevat tekivät.

Ensimmäinen signaali on toteamus: - Olen aina ollut tällainen. Potilas haluaa muuttua, mutta vastustaa samalla muutosta. Hän ei ymmärrä toimintansa seurauksia, eikä havaitse itselleen haitallisia käyttäytymiskuvioita. Esimerkiksi kun potilas on joskus lapsena kokenut hylätyksi kokemisen, myöhemmin samanlaisen tai samantapaisen kokemuksen yhteydessä tuon aiemman kokemuksen tunne aktivoituu hänessä uudelleen.^lähde?

Skeematerapian päämääränä on se, että potilas ymmärtää mistä hänen oireensa johtuvat. Se on kognitiivisen psykoterapian tekniikka, jonka avulla pitkäaikaiset persoonallisuutta koskevat ongelmat on mahdollista purkaa ja selvittää.